200 patalappua – vain murto-osa hyväntekeväisyyskampanjan hedelmistä – komistaa Seitsemisen luontokeskusta kesäkuun loppuun, kunnes lähtee lopulliseen määränpäähänsä.
Metsähallituksen tuvat, laavut, kammit ja keittokatokset ovat vuosien varrella olleet oivia huilipaikkoja innokkaalle retkeilijälle Kirsi Saralle. Lepokeitaiden suojissa hänen silmäänsä on kuitenkin toistuvasti osunut eräs ehostusta kaipaava näky: nuhjuiseksi kulunut patalappu.
Niinpä nainen tuumi, josko tekisi uusia lappuja ja reissuillaan jättäisi niitä rinkastaan taukopaikoille. Mutta sitten sytytti vielä isommin. Mieleen juolahtivat tamperelaisen Saukkolan retkeilykerhon kaverit. Ryhdyttiin porukalla talkoisiin.
Vaan eikö olisi voinut vain pyytää Metsähallitukselta uusia? Ei, Sarka katsoo, että sen resurssit riittävät lähinnä välttämättömimpiin huoltoihin. Hänestä retkeilijöiden oli hyvä antaa pikku panos ja siten kiittää Metsähallitusta ilmaisista ja kaikille avoimista palveluista.
– Moni retkeilyjärjestö osallistuu tupien ja reittien kunnostukseen. Meidän resurssimme eivät riitä mihinkään isoon, mutta tämä projekti oli helppo toteuttaa.
Urakka imaisi
Pikku panos poiki lopulta vallan komean tuloksen. Kätten suojia syntyi noin 50 tekijän hyppysistä kokonaista 920 kappaletta.
Vaikka jo tavoite, 700 lappua eli kaksi kullekin taukopaikalle, oli huima, ällistytti saalis silti Sarkaa. Hän oli alkuun tuuminut, liekö tavoite liian iso, mutta touhu imaisi porukan mukaansa.
– Lappujahan olisi varmaan tullut vaikka kuinka paljon, mutta kun olimme jo sopineet luovutuspäivän…, itse 150 lappua ahkeroinut Sarka viittaa Seitsemisen luontokeskuksessa huhtikuussa pidettyyn luovutustilaisuuteen.
Sarka tuumii, että polte hartiat ja sormenpäät helliksi vetäneeseen urakkaan kumpusi kerholaisten rakkaudesta retkeilyyn.
– Luulen, että muistot retkeilykokemuksista siivittivät.
Hyvää ekohengessä
Kerholaiset toteuttivat tempauksensa retkeilijöiden ajatusmaailmalle luontaisin ekologisin periaattein.
Langoiksi haalittiin pussukoiden pohjilta löytyneet jämäpätkät ja kaupasta äkätyt kakkoslaatu- ja uusiolangat.
– Miksi käyttää kallista ja uutta priimaa, kun tällaiseen tarkoitukseen huonompikin laatu riittää? Ainut kriteeri oli, että langan oli oltava puuvillaa tai villaa, koska tekokuitu sulaa helposti.
Käsien suojat kulkevat perille huoltomiesten ja lappuja Metsähallituksen pisteiltä mukaan nappaavien retkeilijöiden matkassa. Kuljetuskin siis järjestyi luontoystävällisesti ja kätevästi, joskin se vie toki aikaa.
– Lapissa kaukaisimmilla erämaatuvilla huoltoväli on kaksi vuotta.
Ekohengen lisäksi tempauksessa kaikuu ajatus, että pienellä saa paljon hyvää.
– Yksi patalappu on pieni ja mitätön, mutta miten iso ilo ja käyttöarvo siitä onkaan! Loppujen lopuksi yksinkertaiset asiat tuovat aitoa mielihyvää, hyväntekeväisyysnainen myhäilee.
Comments are closed.