Karhelainen entinen villisikatarhaaja hakee sähköasentajan töitä

”Mietityttää, miten asiat tästä järjestyvät”

Janne Korpilahti ehti pitää kotikulmillaan villisikatarhaa kymmenisen vuotta, kunnes homma piti lopettaa vastoin hänen omaa tahtoaan. Syynä olivat ympäristöluvan tiukentuneet kriteerit, joita karhelainen ei mitenkään voinut täyttää. – Aitaukseen olisi pitänyt rakentaa fosforin poistojärjestelmä ja saostusallas. Ne olisivat tulleet aivan liian kalliiksi, joten ei auttanut muu kuin lopettaa, Korpilahti muistelee.

Villisioista luopumaan joutunut Janne Korpilahti on laatinut uudet suunnitelmat ja etsii nykyisin sähköasentajan töitä. Tässä rapsutuksia saava saksanpaimenkoira Luna, toinen seefferi Roosa sekä labradorinnoutajat Jade ja Rommi eivät sen sijaan ole lähdössä mihinkään.

Villisioista luopumaan joutunut Janne Korpilahti on laatinut uudet suunnitelmat ja etsii nykyisin sähköasentajan töitä. Tässä rapsutuksia saava saksanpaimenkoira Luna, toinen seefferi Roosa sekä labradorinnoutajat Jade ja Rommi eivät sen sijaan ole lähdössä mihinkään.

Muutama vuosi toiminnan aloittamisen jälkeen Janne Korpilahti sai tiedon, että hänen piti hakea ympäristölupaa villisikojen tarhauksen jatkamiseksi. Tästä tuli monen vuoden prosessi, jossa hakemus siirtyi Ylöjärven kaupungin ympäristötoimesta Pirkanmaan ympäristökeskukseen ja edelleen Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastolle.
Lopulta Korpilahti sai myönteisen päätöksen sillä edellytyksellä, että tarhan valumavedet on johdettava laskeutusaltaan kautta ja ohjattava edelleen rumpupadon läpi suometsään imeytettäviksi. Hieman yli puolen kilometrin päässä tarhasta virtaa Ruonanjoki, joka luokitellaan Natura 2000 -suojelualueeksi siellä esiintyvien raakkujen vuoksi.
– Melko pian ensimmäisen päätöksen ehtoja kiristettiin. Katsoin, että rahat eivät yksinkertaisesti riittäneet fosforinpoistojärjestelmän ja saostusaltaan rakentamiseen sekä niiden ylläpitoon, Korpilahti kertoo.
Tarhalla kasvatettiin keskimäärin 90:tä villisikaa. Määrää olisi pitänyt lisätä selvästi, jotta kasvaneet kulut olisi voitu kattaa.
– Se ei taas ollut järkevää, koska lihan kysyntä laski lama-ajasta johtuen. Ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin lopettaminen, karhelainen harmittelee.
Villisikatila lakkautettiin lopullisesti vuosi sitten keväällä. Tästäkin aiheutui kuluja, koska aitauksen maamassat määrättiin vaihdettaviksi vielä lopettamisen jälkeen.
Päätöstä vaikeutti entisestään se, että tila kattoi kulunsa, vaikkei yksinään tarjonnutkaan riittävää elantoa. Villisikatarhaukseen ei ole edes saatavilla maataloustukia EU:lta, vaan kaikki on tilan oman myynnin ja markkinoinnin varassa.

Kova kolaus

Villisika (9)

Tällaisia villisikoja Janne Korpilahden tilalla ennen viiletti. (Arkistokuva)

Villisikatilan lakkauttaminen osui lähelle toista vastoinkäymistä Janne Korpilahden elämässä. Vuotta aiemmin hän oli jäänyt työttömäksi Tieto Finlandilta.
– Piti ihmetellä ihan tosissaan jonkin aikaa, mihin pitäisi seuraavaksi lähteä, karhelainen toteaa.
– Kun kymmenen vuotta opettelin villisikojen pitoa ja laitoin työhön paljon rahaa, niin koville siitä luopuminen otti, hän suree.
Korpilahti mieltää, että tutut rytmit ja rutiinit ovat tärkeitä elämässä. Toki niihin saattaa kangistua kovastikin.
– Siksi niiden rikkominen ja jonkin uuden keksiminen vaatii kovaa ponnistelua. Varsinkin kun se ei ole oma päätös, vaan pakotetaan jostain ulkopuolelta, Korpilahti huokaa.
– Mutta ei auttanut silloin eikä nytkään kuin mennä eteenpäin, hän jatkaa.

Uskoa tulevaan

Janne Korpilahti kävi läpi mahdollisia vaihtoehtoja, joihin hän voisi suunnata seuraavaksi. Lopulta hänen uudeksi ammatikseen valikoitui sähköasentaja.
– Olen aina ollut kiinnostunut sähköstä ja siihen liittyvistä asennuksista. Joitain hommia olin jo aiemmin tehnytkin omissa nurkissani. Päätin, että haen nyt virallisen todistuksen, jotta pääsen alan töihin, Korpilahti juttelee.
Tampereen aikuiskoulutuskeskuksen (TAKK) järjestämä sähköasentajan koulutus kesti puolitoista vuotta. Opinnot olivat erittäin intensiiviset, sillä koko jaksoon mahtui alle kymmenen lomapäivää kesä mukaan lukien.
– Opiskelu ja työharjoittelut pitivät kyllä kiireisinä. Silloin ei paljoa ehtinyt murehtia tulevasta, mutta nyt kun koulutus on ohi, niin välillä mietityttää, miten asiat tästä järjestyvät.
Opinnot Korpilahti sai päätökseen helmikuun lopussa. Nyt päiväjärjestyksen täyttää työnhaku.
– Sähköasentajille on avoinna olevia työpaikkoja, myös tässä Tampereen alueella. Tietokonepuolella tilanne on sen sijaan hieman tätä heikompi, Korpilahti kuvailee.
– Uskon kuitenkin, että töitä löytyy itsellenikin, hän painottaa.

Eläimiä jatkossakin

Jässikkämäiset villipossut eivät tallustele enää tulevaisuudessa Janne Korpilahden tarhoilla.
– Se tie on varmaankin kuljettu loppuun. Lupapolitiikka on yksinkertaisesti liian kallista. Pitäisi voittaa lotossa, että olisi varaa pitää villisikoja, Korpilahti päivittelee.
Eläimistä hän ei kuitenkaan aio kokonaan luopua. Karhelaisella on ollut koiria niin pitkään kuin hän jaksaa muistaa. Tällä hetkellä karvaturreja on neljä: kaksi labradorinnoutajaa ja kaksi saksanpaimenkoiraa. Myös muutamat kanat sekä kukko asustavat tilalla.
Hänen vaimonsa Karoliina omistaa puolestaan lämminverihevosen,  ja lisäksi perheellä on hoivissaan yksi sijoitusheppa.
– Tämä suomenhevonen varsoo nyt keväällä. Jälkikasvu jää meidän omistukseemme.
– Hevosia on hoidettava useasti päivässä, joten ne sitovat todella paljon aikaa. Villisikojen pitämisessä yleensä riitti, kun kävi muutaman kerran viikossa lisäämässä ruokaa. Muuten ne pärjäsivät omillaan, Korpilahti käy läpi muistojaan.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?