Laskiainen tuo kaivattua katkosta, pientä kohotusta arjen keskelle. Niin juhlat yleensäkin tekevät. Arkeen paluu taas takaa, että juhlahetket tuntuvat joltakin, jaksavat maistua makealta.
ojaa häiritse – molemmat kuuluvat ihmiseloon. Niiden hämärtyminen sen sijaan on sääli: asiat avautuvat rikkaampina, kun tuntee taustoja.
Tietoisena. Sitä sanaa Ylöjärven seurakunnan pappi ja Pappilan Perhetalon toiminnanjohtaja Hanna Rienoja käyttäisi kuvatakseen, kuinka hän odottaa laskiaista.
– Tietoisena siitä, että on alkamassa toisenlainen aika kuin tämä ihan peruselämä. Laskiaisella on ajatuksissani erilainen merkitys kuin vaikka syyskuulla.
Suunnitelmissa on jumalanpalvelukseen osallistuminen ja seurakunnan rieha laskiaissunnuntaina. Tiistain Rienoja elelee arkiseen tapaan, vaikka se onkin varsinainen laskiaisen ja pääsiäisen odotuksen ajan rajapyykki.
– Tyttäreni on kahvilassa töissä. Siellä saatavat erityisen hyvät pullat vähän siintävät silmissä, hän ynnää hymyillen.
Järjestystä ja ihmisyyttä
Laskiainen osuu parahiksi halkomaan joulun ja pääsiäisen välistä arkea. Arjen ja juhlan vaihtelu onkin kirkkovuosiajattelussa olennaista.
– Jo sana kirkkovuosi pitää sisällään ajatuksen, että vuodessa on tapahtumia, että sieltä erottuu jotain, Rienoja sanoo ja selittää etappeja olevan niin viikkojen sunnuntaipyhissä kuin vuoden juhlissa.
Rytmitys auttaa hahmottamaan kokonaisuutta ja pitää kaikki olennaiset teemat kyydissä.
– Asiat ovat järjestyksessä, ja ne nostetaan joka vuosi esiin. Kun kulkee kirkkovuoden läpi, saa hyvän kuvan siitä, mistä kristinuskossa on kysymys.
Laskiainen katkaisee myös maallista eloa. Tässäkin ydinpointti on Rienojan mielestä mielekäs pilkkominen.
– Jos ei olisi mitään ajan mittoja, se olisi suorastaan ahdistavaa. Vaihtelu jäsentää olemista niin, ettei elämä ole jotenkin rannatonta.
Rienoja myös katsoo, että toiminnan ja levon vaihteluun on perusinhimillinen tarve.
– Se turvaa, ettei hukkaa jotain olennaista ihmisenä olemisesta. Ihminen on muutakin kuin tekemistä.
Perhetalon kerhossa äidit Mia Jamalainen ja Henna Järvilehto ynnäävät, että juhla arjen keskellä raivaa yhteistä aikaa perheelle ja sijaa omille traditioille. Juhla on yhdistävä tekijä.
Pikku valopilkutkin kohottavat
Monelle laskiainen on vain pienehkö juhla, joka näkyy lähinnä pullan syöntinä tai mäenlaskuna. Pienelläkin juhlalla kuitenkin on Rienojan mielestä merkitystä. Se riittää kohottamaan hetkeksi elämää.
– On valopilkkuja. Elämä ei ole pelkkää mössöä. On nyansseja ja sävyjä.
– Pikkulapsiperheessä pienikin juhla tuntuu, myös Jamalainen näkee, ja Järvilehto komppaa:
– Pieniä, hienoja asioita kuitenkin.
Samalla Rienoja muistuttaa vuorostaan arkijaksojen tärkeydestä. Hän toteaa, että ajatus siitä kuuluu tiiviisti laskiaiseen, riehahetkeen, jonka jälkeen rauhoitutaan.
– Jos on koko ajan maha täynnä karkkia, sen merkitys laimenee.
