Tuvan verran tutumpi

05.02.2016 08:00

Museotuvan ja parin muun historiallisen kuriositeetin ansiosta Runebergillä on piirun verran erityistä jalansijaa kurulaiselossa. Mutta luultavimmin vain sen piirun verran.
Kuru-seuran puheenjohtaja Katri Siukolalla ei ole erityisiä Runebergin päivän perinteitä, vaikka kansallisrunoilijan hitusen poikkeuksellinen sija Kurussa onkin. – Runebergintorttuja varmaankin jossakin välissä syön.
Kuru-seuran puheenjohtaja Katri Siukolalla ei ole erityisiä Runebergin päivän perinteitä, vaikka kansallisrunoilijan hitusen poikkeuksellinen sija Kurussa onkin. – Runebergintorttuja varmaankin jossakin välissä syön.

Vänrikki Stoolin tuvaksi ristitty museorakennus Kurussa on kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Katri Siukolalle tuttu paikka.
– Nuorena olin siellä kaksi kesää oppaana ja olen siellä sittemminkin poikennut, hän kertoo talosta, jossa J. L. Runebergin kuulun hahmon esikuvaksi uumoiltu vänrikki Polviander asui.
Tuttuja Siukolalle ovat muutkin pitäjän Runeberg-nähtävyydet: Polvianderin hauta ja Hirvenhiihtäjät-runoelman mukaan nimetty patsas.
Eikä itse kirjailijakaan ole naiselle vieras. Kirjallisuusopinnot kun aikanaan tekivät tätäkin kynäniekkaa tutuksi. Kurulaisuus taas on tuonut tietouteen lisänäkökulmaa.
Runeberg ei ole Siukolalle suosikkirunoilija, mutta paikkansa ansainneeksi kansallisrunoilijaksi nainen hänet tunnustaa.
– Runeberghän on tietysti suomalaisen – jo vähän stereotyyppisen – kansanluonteen kuvaaja.

Kurukin lähinnä perustietojen äärellä

Siukola arvioi, että myös suuri osa kurulaisista tietää paikalliset Runeberg-kohteet.
Koulun sijainti aivan Stoolin tuvan kupeessa lienee otollinen aiheen äärelle houkuttelija. Ja nostaapa kirjastokin runoniekkaa esiin kotiseutukokoelmallaan.
Vaikka Runeberg nimenä ja merkkihenkilönä on yltänyt jokseenkin joka suomalaisen korviin, on tuntemus monasti varsin pintapuolinen. Näin on Siukolan mielestä keskivertokurulaisenkin kohdalla.
– Mutta kirjallisuudesta kiinnostuneet kurulaiset varmaankin tuntevat Runebergin paremmin kuin vaikka savonlinnalaiset kirjallisuudesta kiinnostuneet, hän tuumii.
Siukolan mukaan Runeberg nousee kurulaisten huulille juurikin Stool-yhteyksissä.
– Keskustelut liittyvät lähinnä siihen, kun tulee puhetta museosta tai matkailusta. Ja kun muualta tulee ihmisiä, uskoisin, että ylpeästi kerrotaan Runebergistä. Mutta ei keskusteluja nyt ihan joka viikko synny eikä kaikkien kanssa koskaan.
Aihepiiri pilkahtaa myös Hirvenhiihtäjiin pohjaavissa kurulaiskunnianimissä Heloposki Henna ja Urhea Matti, mutta Siukola uumoilee, ettei kytkös enää ole kaikille ilmiselvä.

Hiukan lisäpontta pikku pitäjälle

Vaikka Runebergillä eittämättä on Kurussa erityistä sijaa, ei Kuru-Seuran luotsi jaksa uskoa, että runoilijan arvostus tai kiinnostus tähän kukkisi Kurussa poikkeuksellisesti. Jokin lisäsyy, vaikkapa kirjallisuus- tai sukututkimusharrastus, virittänee kurulaisessa Runeberg-innon pikemmin kuin pelkkä kurulaisuus.
Toki Siukola silti näkee arvoa ja hyötyä merkkimieskytköksessä. Tosin kytkös on niin pieni – Runeberg oleili Kurussa lyhyelti – että Siukolasta Kurun olisi työlästä yksin rakentaa Runeberg-vetovoimaa. Luontevinta olisi tehdä yhteistyötä muiden kytköspaikkojen kanssa. Ja ehkei Siukola liioin näe aihetta tehdä runoilijasta valtaisaa numeroa.
– Ei kurulaisten identiteetti ole Runebergistä kiinni. Eikä hän olisi ihan ensimmäinen asia, jota ajattelisin Kurun matkailun edistämisessä. On asioita, jotka vetoaisivat suureen yleisöön enemmän, esimerkiksi luonto.
Uusia Runeberg-ideoita Kuruun hän ei toki tyrmää.
– Miksei aihepiiristä irtoaisi vaikka mitä, kun joku vain keksii.