Tarkoitukseni on käsitellä arvonlisäverotusta yleisesti, mutta tuttu esimerkki varmasti lisää muuten monimutkaisen aihepiirin käsittämistä. Kun vähitellen yleinen mielipide muuttuu yksinkertaisuutta arvostavaksi, niin sen jälkeen poliittinen päätöksentekoprosessi seuraa perässä.
Ohra voidaan jauhaa vaikkapa suurimoiksi ihmisten puuroon tai vielä hienorakeisemmaksi eläinten rehuksi. Jauhot ovat sitten erikseen. Mutta yhtä kaikki samassa 14 prosentin arvonlisäveron luokassa mennään.
Erilainen jalostaminen saa aikaan kummia. Mikäli ohrasta lajitellaan siemenviljaa, niin jo nousee vero lukemaan 24. Käytännössä se on sitä samaa tavaraa edelleen, mutta tällä kohtaa verottajan kanssa ei neuvotella.
Ihan äkkiä ohrasta sellaisenaan ei keksitä lääkettä, mutta teoriassa tämän keksimisen jälkeen saman hyödykkeen arvonlisävero alenisi kymmeneen prosenttiin. Kolme luokkaa ei vielä riitä. Neljäs on nollaverokanta. Otsikkotasolla se kuulostaa koijareiden paratiisilta. Myytyihin tuotteisiin ei lisätä arvonlisäveroa, mutta omien hankintojen verot saa vähentää. Pahnan pohjimmaisena on erilaisia toimialoja, jotka ovat kokonaan arvonlisäverotuksen ulkopuolella.
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus julkaisi parisen kuukautta sitten ansiokkaan muistion arvonlisäverotuksesta. Keskeisin ajatusleikin kysymys on mahdollisuus yhdestä arvonlisäverokannasta. Väistämättä joidenkin tuoteryhmien hinnat nousisivat. Onko se välttämättä niin kamalaa, kun kerran vastaavasti tulee myös verotuksen halpuuttamista?
Suomessa kokonaista 40 prosenttia kansantalouden kulutus-
menoista puuttuu arvonlisäverotuksen pohjasta. Alennettujen kantojen poistaminen ja veropohjan laajentaminen laskisivat yleisimmän 24 prosentin veron lukemaan 16. Aika iso kevennys, jota sopii pohtia ilman tunteita. Edelleen asuntojen vuokraus ja hallinta mukaan otettuina laskisivat verokantaa vielä kaksi prosenttiyksikköä.
Käytännössä verokantojen jatkuva muuttaminen on yrityksille työlästä. Laajat tuoteluettelot pitää painattaa uusiksi. Suorastaan huvittavia ovat reilun vuoden ajastaan jäljessä olevat kassakoneet. Ihmiselämään kuuluvat satunnaiset kyydit ambulanssilla. Laskua maksaessa ei pääse eroon arvonlisäverotuksesta. Selitetekstissä viitataan neljään eri arvonlisäverolain lukuun. Kyllä minä uskon vähemmästäkin.
Suomessa on pitkään ollut voimassa 8 500 euron raja yrityksen liikevaihdossa. Sen alla toimivien yritysten ei ole pakko hakeutua arvonlisäverovelvollisiksi. Onko tämä mahdollinen kasvun jarru?
Ruotsalaiset lienevät myös tässä asiassa suomalaisia fiksumpia. Heillä ei tuollaista rajaa ole ollenkaan. Suomalainen määräaikainen kokeilu partureiden palveluksien halpuuttamisella on myös varmasti kaikilta jo unohtunut.
marko@markotaipale.fi
