Kirjastojen kotiseutukokoelmat raottavat koostetun katseen kotoisiin aineistoihin. Ilman lainastoa moinen saattaisi jäädä kokonaan tekemättä.
Hyllyjä, hyllyjä ja hyllymetreittäin kirjoja, joita löytyy maamme joka kolkan kirjastosta. Tätä osaa Kurunkin lainapaikalta tietysti odottaa.
Mutta hetkinen, nyt näkyy jotain kummasti läheisen tuttua. Kirjojen selkämyksissä toistuu sana Kuru. Ja kirjoittajien nimissäkin vilahtelee jotain kotoista. Tuohan on näiltä kulmilta, ja tuo…
Niinpä niin, yleiskokoelman kupeessa takaseinällä seisoo iso hyllyllinen paikalliskirjallisuutta. Teosten satsi on kotiseutukokoelma. Ja lepääpä yhdellä hyllyllä myynnissäkin jokunen kotikulmia koluava opus.
Kirjakytköksiä Kuruun
Kotiseutukokoelma koostuu yksinkertaisesti teoksista, jotka liittyvät jotenkin Kuruun: ne käsittelevät paikkakuntaa tai ovat paikallisten laatimia.
On tieto- ja kaunokirjaa, karttaa, musiikkia tallenne- ja nuottimuodossa, videomateriaaliakin. AV-aineistot tosin majaavat varastossa.
– Vielä 2000-luvun alkupuolella leikkelimme Kurua koskevat jutut lähiseudun lehdistä. Se oli aikamoinen urakka, kirjastosihteeri Päivi Huhta kertoo.
Hyllyyn on jäänyt myös Kurun kunnantalon jäämistönä valokuvia ja esineitä, vaikka ne eivät normaalisti kuuluisikaan kotiseutukokoelmaan eikä niitä oteta lisää vastaan.
Kaikesta materiaalista kuntajäämistöä lukuun ottamatta pyritään tarjoamaan lainakappaleet. Kustakin teoksesta pidetään kuitenkin hyllyssä lainaamattomana ja kokoelmasta karsimattomana yksi kappale, mikä takaa säilyvyyden.
Pelkkä pölyttyvä jäänne kotiseutuaineisto ei ole. Uutta kertyy, joskin hissukseen: muutama nimeke vuodessa.
– Moni on arka tarjoamaan hengentuotettaan. Voi olla vaikeaa saada tieto, että joku on julkaissut jotain, ellei joku sitä lipsauta.
Myytävät opukset ovat niin ikään kunnantalon perintöä. Muuhun kaupitteluun kirjasto ei ryhdy.
– Mikään kirjakauppa emme ole emmekä haluakaan olla. Mutta olemme hyvä paikka levittämään tätä jäämistöä.
Kirjastojen peruskauraa
Paikalliskokoelman pito on luontevasti kirjaston tehtävä tietysti jo siksi, että kirjoina ja tallenteina aineistot kuuluvat kirjaston sarkaan. Lisäksi erillisen osaston ylläpito on paikallisasiakkaiden palvelua: kotoiset teokset erottuvat muusta aineistosta.
– Kuka muukaan tämän tekisi, jos ei kirjasto? Toki arkistoissakin on paikallisaineistoa, mutta niihin tavallisen ihmisen on aika vaikeaa päästä. Ja ihmisiä kiinnostavat paikalliset julkaisut. Kirjailijasta ei välttämättä tule valtakunnallisesti tunnettua, mutta paikkakuntalaisia kiinnostaa, että naapurin Matti on kirjoittanut jotain.
Kotoinen kokoelma ei suinkaan ole mikään kurulaiserikoisuus.
– Varmaan kaikissa Suomen kirjastoissa on jonkinnäköinen kotiseutukokoelma. Ja Tampereen pääkirjastossa on Pirkanmaan kokoelma, Huhta taustoittaa ja ynnää, että kaikissa muissakin ylöjärveläislainastoissa lepää oma valikoimansa.
Ei mikään uinuva nurkkaus
Kotiseutunurkkaus ei pölyty kävijöiden puutteestakaan. Viikoittain siellä istuu ihmisiä, joskus tuntikausiakin, ja teoksia lainataan jatkuvasti, jopa kaukolainoiksi. Valokuva-albumit vasta suosittuja ovatkin.
Kiinnostuneiksi Huhta lukee eritoten sukututkijat mutta myös ketkä tahansa menneiden tutkailuun heränneet.
– Ihmisluonto on sellainen, että kun viisikymppiä tulee tauluun, kummasti alkavat juuret kiinnostaa. Silloin voi olla myöhäistä kysyä keltään, joten on hyvä, että on kirjoitettua tietoa.
Kommentointi on suljettu.