William Shakespearen Hamletista irtoaa ajankohtaista sanomaa keskellä Euroopan katastrofaalista syksyä, missä yhtäällä vihaa ja vainoa pakenevat, mutta toisaalla paremman elämän Eldoradoa Euroopasta etsivät sekoittuvat epämääräisen ihmisvaelluksen kaaokseen.
”Sijoiltaan aika mennyt on – voi, että juur’ minä synnyin laittamaan sit’ ehjäks’ jälleen.”
+++++
Eurooppaa ravistelevasta, tuhansien ja taas tuhansien turvapaikanhakijoiden aiheuttamasta, äärimmillään jo joukkohysterian piirteitä saaneesta ilmiöstä voi ottaa kiinni yhtä varmasti kuin ukkossateen jälkeen tummanpuhuvalle taivaalle kohoavasta kirkasvärisestä sateenkaaresta.
Joistain ainespuista ajatuksia pitää siilata. SPR:n maailman kriisipesäkkeitä kolunnut viestintäjohtaja (emeritus) Hannu-Pekka Laiho aloitti kirjoituksensa Facebookissa raflaavasti: ”Pakolaiskriisi – kaikki ei täsmää?”
Samaan lopputulemaan Hannu-Pekan kanssa ovat päätyneet tuhannet suomalaiset, tämän kirjoittaja mukaan lukien, vaistonvaraisesti. Jokin tässä mättää.
+++++
Laihon pohdinnan sysäsi liikkeelle Kroatia, joka oli täysin valmistautumaton ottamaan yhdessä rysäyksessä 40 000 turvapaikanhakijaa.
Laihon keskustelukumppaneina olivat Jugoslavian hajoamiseen johtaneen sodan pakolaiskriisin läpikäyneet ja nähneet paikalliset asiantuntijat. Myös Hannu-Pekalla on omakohtaista kokemusta Balkanilta.
”Yhteinen arviomme viime viikkojen tapahtumista huolestuttaa: jokin ei ’täsmää’ tässä pakolaiskriisissä. Olemme koettaneet hyvinkin humanitaarisista lähtökohdista – kokemuksemme perusteella – analysoida tilannetta, mutta silti pöydällä on liian paljon avoimia kysymyksiä.”
Laiho kysyy asiantuntijaystäviensä kanssa, miksi kymmenet ja taas kymmenet reppuselkäiset nuoret miehet sanoivat Kroatian rajan kaaoksessa paikalliselle tv-toimittajalle tai Sky Newsin toimittajille olevansa matkalla Suomeen. Tai Ruotsiin, tai Tanskaan tai Saksaan, tai Englantiin.
Tiedämme, että ihmiset ovat lähteneet liikkeelle Afganistanista, Irakista, Syyriasta – maista, joissa ihmisen henki on joka päivä vaarassa. Mutta kun ihmiset pakenivat Bosniasta tai Kosovosta pommituksia ja julmuuksia, he eivät kertoneet olevansa matkalla johonkin nimettyyn maahan. He pakenivat silloin henkensä edestä, eikä kukaan sanonut SPR:n edustajalle, että he tavoittelevat turvallisempaa elämää esimerkiksi Suomessa.
+++++
Mikä sai sadattuhannet ihmiset lähtemään liikkeelle juuri nyt? Laiho kirjoittaa, että pakolaiskriisin taustalla on jotain sellaista, mihin ei vielä ole löydetty vastausta.
”Kysymys ei silti tarkoita sitä, että nyt Eurooppaan pyrkiviä pakolaisia ei tulisi auttaa, mutta kokonaisuuden ymmärtäminen saattaisi auttaa tilanteen ratkaisemista tai ainakin sen osittaista hallintaan saamista. Minulle ei oikein riitä selitykseksi sekään, että uusi avoin, nopea ja kaikkien käytettävissä oleva sosiaalinen media ohjaa pakolaisia liikkeelle ja huppupäisiä unkarilaisääriaineksia teloituskirveidensä kanssa kaduille! Jos nykymeno jatkuu, voittajia saattavat olla Euroopan maiden ääriainekset – ja sitä ainakaan mitä en halua.”
+++++
Vaimonsa kanssa kidnapatuksi Afganistanissa joutunut Atte Kaleva kirjoittaa, että vanha, noin 40 vuotta sitten kehitetty eurooppalainen ulkomaalaispolitiikka on viimeistään nyt tullut tiensä päähän. Kaikkialla etsitään hätäisiä, usein huonoja ratkaisuja, kun pitäisi vihdoin analysoida ennakkoluulottomasti ja kriittisesti, mistä on kyse.
”Vallitseva käytäntö, jossa turvapaikkaa hakeneet yksilöt säilötään jopa puoleksitoista vuodeksi vastaanottokeskuksiin, on monessa mielessä huono. Perusteettomien hakemusten hylkääminen hidastuu, mutta vielä ikävämmät seuraukset koituvat niille, jotka saavat myönteisen päätöksen. Yli vuoden kestävä passiivinen laitosjakso vastaanottokeskuksessa vailla tietoa siitä, saako Suomeen jäädä, ei ole omiaan kannustamaan yksilöä uuteen alkuun uudessa kotimaassa.”
+++++
Atte Kaleva pitää selvänä, että pelisäännöt on tehtävä alusta lähtien selväksi: vakaviin rikoksiin syyllistyneet pitää karkoittaa maasta, ja karkotukset on myös kyettävä panemaan täytäntöön. Nopeilla ja oikeudenmukaisilla toimilla luodaan uskoa maamme oikeus- ja sosiaalijärjestelmän toimivuuteen ja hillitään tehokkaasti myös kansallismielistä ääriajattelua.
Ääriajatteluun, jihadismiin, perehtynyt tutkija korostaa, että Suomessa normihierarkian ylinnä on Suomen laki, jonka määrittämissä puitteissa yksilöt voivat noudattaa omia uskonnollisia tai kulttuurisia sääntöjään, muita loukkaamatta tai ketään pakottamatta.
Olipa kyseessä sitten Raamattu, Koraani tai jokin muu teos, uskonnollisten sääntökokoelmien tulkinnat eivät Suomessa koskaan saa ajaa lainsäädännön edelle.
JORMA MARTTALA
