Ensi lauantain Eurooppa-päivän ja tiistain suomalaisuuden päivän kynnyksellä vaihto-oppilaana ollut löytää niin kotimaalle kuin -maanosalle sijan sisimmästään.
Kun lukio-opiskelija Emilia Syväjärvi astui toissavuonna kotimaan kamaralle oltuaan 11 kuukautta Saksassa, oli paluu jopa pikkuinen kulttuurisokki.
– Jäi jotenkin ikävä Saksaan. Olin päässyt siellä vauhtiin, ja olo oli juuri hauskimmillaan. Tuntui ehkä vähän laimealta palata takaisin.
Paluun hetkellä hän huomasi kotimaassaan hitusen ikäviäkin puolia.
– Ihmiset tuntuivat vähän sisäänpäin kääntyneiltä, hän myöntää ja lisää opetustyylimmekin hiukan etäiseksi verrattuna saksalaiseen keskustelevuuteen.
Toisaalta matka pani ikävöimäänkin, esimerkiksi ruokaa, saunaa ja järviä. Neito havahtui myös entisestään arvostamaan kotoisia asioita, kuten tasokasta koulutusta.
Vaihto-oppilasreissu oli muuttanut käsityksiä myös Saksasta.
– Etukäteen ajattelin, ettei siellä ole mitään kovin eksoottista. Kuitenkin yllätyin, että siellä oli paljon kaikkea erilaista kuin Suomessa, esimerkiksi joulumarkkinat, mäkinen ympäristö ja jalkapallokulttuuri.
Mieli auki Eurooppaan
Palo ulkomaille kumpusi lukiolaisen omista taustoista.
– Perheemme kanssa olen matkustanut paljon, ja kummisetäni asuu Etelä-Amerikassa. Halusin itsekin nähdä paikkoja ja tutustua uusiin kulttuureihin ja ihmisiin.
Syväjärvi myöntää taustatekijäksi myös tunteen jonkinlaisesta maailmankansalaisuudesta.
– Kun on tutustunut ihmisiin, jotka tulevat eri puolilta maailmaa, on huomannut, että he ovat ihan samanlaisia kuin mekin.
Juuri Eurooppaan nuori nainen halusi, koska tahtoi petrata saksansa sujuvaksi. Vain Euroopassa matkanneesta Syväjärvestä kotimaanosa tuntui yhteiskuntansa, sodattomuutensa ja tuttuutensa vuoksi turvalliselta valinnalta, ja sinne olisi myös helppo palata käymään.
– Eurooppaan voi aina luottaa.
Reissaaminen juuri vaihto-oppilaana taas houkutti antinsa takia.
– Halusin olla vähän kuin paikallinen enkä vain turisti.
Vaihto-oppilasvuosi oli myös näppärä järjestää, ja koulumaailma tarjosi tutustumisen paikkoja ikätovereiden kanssa paremmin kuin vaikka au pairina olo.
Ennen kaikkea eurooppalainen
Eurooppa näyttäytyy Syväjärvelle paitsi turvallisena maanosana, EU:n myötä myös vapauksien, yhteistyön ja mahdollisuuksien mantereena.
Soraäänet EU:sta harmittavatkin häntä mutta toisaalta herättävät myös ymmärrystä.
– Haluan katsoa asiaa kummaltakin puolelta, mutta ehkä EU-kriitikotkin voisivat nähdä positiivisia asioita.
Eurooppalaisuus ajaa maailmalle tähyävän tytön identiteetissä suomalaisuuden ohi. Toisaalta se ohittaa läheisyydessään maailmankansalaisuudenkin. Esimerkiksi reissu Espanjaan vaihto-oppilassiskon luo loi vahvan yhteenkuuluvuuden tunteen.
– Eurooppahan on meidän kaikkien yhteinen eikä vain Keski-Euroopan johtomaiden.
Tyttö näkee maanosalla roolin kaikille suomalaisille, vaikka aina se ei korostu.
– Uskon, että suurin osa suomalaisista kokee olevansa suomalaisia, mutta aika paljon on niitäkin, jotka kokevat olevansa eurooppalaisia. Jos identifioi itsensä vain suomalaiseksi, on vähän sisäänpäin kääntynyt eikä ole avoin uudelle.
Maailman mittakaavassa Syväjärvi roolittaa Euroopan rauhan välittäjäksi.
– Lisäksi euro on iso valuutta, ja Euroopassa on myös vaikutusvaltaisia maita.
Suomi on lähdön ja paluun piste
Suomi taas merkitsee Syväjärvelle niin ikään turvallisuutta mutta myös puhdasta luontoa ja hyvää elintasoa.
– Täällä kaikista pidetään mahdollisimman hyvää huolta, heikoimmassa ja vähävaraisimmassa asemassa olevistakin.
Neidon oma suomalaisuus on myös karjalanpiirakoita, rauhallisuutta ja ekologista ajattelua.
Periaatteessa Suomi on hänelle vain maa muiden joukossa, mutta silti sillä on erityinen merkitys, vähän isompi kuin muilla mailla.
– Se on kotimaa. Täällä olen asunut koko elämäni ja olen oppinut rakastamaan näitä maisemia. Se on tärkeä lähtöpiste, johon voi aina palata. Loppujen lopuksihan minä olen suomalainen.
Syväjärvi näkee kansallisuudella yhä merkitystä globaalissakin ajassa.
– Itsensä ja muiden identifioiminen olisi vaikeaa ilman sitä. Se, millaiseen kulttuuriin syntyy ja millaisen kulttuurin oppii, määrittää ihmistä, hän toteaa ja naurahtaa joulupukin kummasti nousevan esiin tutustumistilanteissaan.
Horisontissa yhä ulkomaat
Nyt jo abiksi ehtinyt Syväjärvi mielii yhä ulkomaille, vieläpä takaisin Saksaan. Hän pyrkii kevään opiskelijahauissa Alppi-maahan. Aie tulvahti Dresdenin joulumarkkinoilta lähdettäessä.
– Jotenkin napsahti, että sinne olisi tosi hienoa palata.
Ulkomaa-ajattelusta kielii sekin, että psykologian rinnalla hakuvaihtoehtona ovat kansainväliset suhteet.
Syväjärvi uskoo kansainvälisen minuutensa ilmenevän yhä eurooppalaisuutena, vieläpä vahvistuvana sellaisena.
– Mutta uskon, että suomalaisuuteni näkyy aina jollain lailla.
