Ikä sävyttää ja ei sävytä taidetta

Eläkeläisten taidekerho on ihan kuin muutkin taidekerhot. Ikä ei liioin paista itse taiteesta. Paitsi joskus.
Arja Rainion (takana), Asta Tervokosken (oik.), Eila Salmisen (kesk.) ja Raili Östringin mielestä ikä voi näkyä taiteessa ja taidekerhossa elämänkokemuksena. Eläkevuodet ovat tuoneet nelikolle myös aikaa taideharrastukseen.
Arja Rainion (takana), Asta Tervokosken (oik.), Eila Salmisen (kesk.) ja Raili Östringin mielestä ikä voi näkyä taiteessa ja taidekerhossa elämänkokemuksena. Eläkevuodet ovat tuoneet nelikolle myös aikaa taideharrastukseen.

Taideharrastaja Arja Rainion akvarellitaulussa hehkuvat ruusunmarjat saivat viime silauksensa Ylöjärven seniorit -yhdistyksen taidekerhossa. Alun hän oli loihtinut ominaiseen tapaansa yksikseen. Viimeistelyvaihe sai kuitenkin omaa imuaan juuri kerhoyhteisöstä.
– Jos tehdään yhdessä, innostuu ja saa vinkkiä ja virikettä.
Intoa taulun teon yllä leijuikin. Rainion kokeilema marjat pyöräyttävä sivellintekniikka ja vesiväripainanta lehtien avulla houkuttivat muitakin kokeilemaan työtapoja joskus.
Tekniikkakokeilu sai myös kannustuksen kuplimaan.

Iäkkyys vain kerhon taustatekijä

Kannustava Artistit-kerhon tunnelma on yleensäkin. Ja hilpeä. Kahvittelutuokiot näet kirvoittavat kielenkannat rupatteluun. Mutta ei se ole vain hilpeää höpöttelyä vaan myös terapeuttista keskustelua.
– Siinä tulee esiin samanikäisyys. Meitä koskettavat samat asiat, ja ymmärrämme toisiamme, vaikka sanaa ei löytyisikään.
– On tärkeää, että annetaan aikaa toisten ajatuksille. Moni kun asuu yksinkin, kerhokaveri Raili Östring nyökyttelee.
Toisaalta ikä ei ole juurikaan leimaava piirre eläkeläisten maalauskerhossa. Poppoo ei syntynyt ajatuksesta, että iäkkäät tarvitsevat oman taidekerhon, vaan havainnosta, että yhdistysporukassa oli taiteesta kiinnostuneita. Lisäksi yhdistys on kehittänyt erilaisia kerhoja toimintansa sisällöksi muutenkin.
– Ei minusta haittaisi, jos kerhoon tulisi hyvinkin eri-ikäisiä, Rainio toteaakin.
Käytännössä eläkeläisyys näkyy kuitenkin siinä, että päiväsajan kokoontuminen sopii harvalle työikäiselle.
Östring on myös huomannut, että kursseilla, joilla on nuoria, kukkii ihan oma tuoretta otetta pulppuava ilmapiirinsä.
– Artistien kerhossa olemme pikemminkin omilla eväillämme, hän sanoo, joskin toteaa, ettei ikä ole tähän syy.
– Meillä on elämänkokemusta ja maalauskokemusta, Eila Salminen löytää kerhostaan ikään kytkeytyvän erityispiirteen.

Arja Rainion Ruusunmarjat-akvarellityössään kokeilemat tekniikat innoittivat muitakin kerholaisia.
Arja Rainion Ruusunmarjat-akvarellityössään kokeilemat tekniikat innoittivat muitakin kerholaisia.

Vanhuudessa taiteen pyhyys ehkä yltyy

Ikä on muokannut pitkään kuvataiteilleiden Rainion, Östringin ja Salmisen harrastusta. Esimerkiksi tekniikat ovat vaihtuneet.
– Harrastus on muuttunut kokopäivätyöksi. Entistä enemmän olen suuntautunut taiteeseen. Se on ylellisyyttä minulle. Eläkkeellä olo on mahdollistanut tämän, Östring intoilee.
Eläke oli taikasana Asta Tervokoskellekin. Sen vapauttama aika avasi jo entuudestaan houkutelleen kuvataidetaipaleen.
Kuvataideharrastuksen anti on vanhalle pitkälti sama kuin nuorellekin.
– Taideharrastus on terapeuttista, kun tehdessä keskittyy. Siinä nautitaan, koetaan ahaa-elämyksiä ja onnistumisia, Tervokoski kiteyttää.
Toisaalta taiteen anti nimenomaan vanhalle voi olla vaikkapa muistoihin sukeltamista ja sopivan kiireetöntä tekemistä.
– Taiteella on puhdistava, uudistava ja voimaannuttava vaikutus. Siinä on jonkinlainen pyhyyden tuntu. Tämä on antia kaikille, mutta se voi korostua vanhuudessa, koska nuoruudessa on kovin menotyyppistä levotonta tapahtumaa, Rainio tuumaa.
– Olen myös kiitollinen, että pystyn vielä tekemään taidetta, Salminen hoksaa juuri vanhuudessa ilmenevän ilon.

Ikä näkyy harvoin taulussa

Nelikon mielestä vanhojen ihmisten taide ei yleensä eroa muusta taiteesta.
– Jos olen jossain näyttelyssä, en minä ajattele, minkä ikäisten töitä siellä on, Rainio kuittaa.
Artistien töissä ei naisten mukaan tosin juuri näy valtavan abstrakteja räiskähdyksiä, mutta se ei sinänsä selity iällä.
– Voihan vanhalla olla kokeilumieltä, kuten Raililla, joka kokeilee kaikkea uutta, Tervokoski hihkaisee.
Aiheissa ikä joskus näkyy. Tosin ei välttämättä ulkopuolisen silmään vaan pikemmin omaa taidepolkuaan tarkastelevan tekijän silmään.
– Haluan viestittää jotain eteenpäin. Esimerkiksi lehmätaulussani näkyy, kuinka olen lapsena ollut ympäristössä, jossa oli lehmiä. Ja tuntuu, että värit merkitsevät minulle vanhana paljon, Östring perkaa töidensä ikään kytkeytyviä piirteitä.
– Luonto korostuu, Salminen huomaa kerhotöistä mutta katsoo, ettei ikä näy hänen omissa teoksissaan.
Rainio huomaa myös todeta, että ikä saattaa tiivistää tyyliä.
– Jos on maalannut paljon, tekniikka muokkautuu omaksi.

Näyttelyssä on myös patsaita, kuten tämä Marja Härkösen Nykyajan kuningatar Blanka.
Näyttelyssä on myös patsaita, kuten tämä Marja Härkösen Nykyajan kuningatar Blanka.

Värien, ei vanhuuden näyttely

Leijassa parhaillaan esillä olevassa Artistien näyttelyssä vanhuus ei ole teemana. Sen sijaan otsake ”Värit sekasin” on. Se ei ollut mikään työskentelyn ohjenuora vaan syntyi näyttelyä kootessa.
– Olisiko siinä jotain sen tapaista, ettei tässä mitään täydellisyyttä tavoitellakaan. Se on tekemisen ja yhdessä olon iloa, joten värit saavatkin olla sekaisin, Rainio kuvaa.
Naiset kuvaavat kokonaisuutta monipuoliseksi mutta silti harmoniseksi.
– Tämä on monipuolinen taulukauppa, Tervokoski nauraa.
Vanhuutta näyttely-yleisön ei nelikon mielestä tarvitse miettiä.
– Ei tämä mikään vanhusnäyttely ole, Rainio napauttaa.

Ylöjärven seniorit ry:n Artistien Värit sekasin -näyttely pääkirjasto Leijassa 9. toukokuuta saakka.