Olen valinnut vuoden 2015 eduskuntavaalien huonoimman vaalimainoslauseen. Tai sehän ei ole vuoden huonoin, vaan neljän vuoden huonoin. Eduskuntavaalit ovat kuin vaalimainosten olympialaiset, otellaan neljän vuoden välein. Toivottavasti lausetta, jonka kohta teille julkistan, ei ole valmisteltu edellisistä mittelöistä asti vaan kampanjapäällikkö keksi sen edellisenä iltana ennen julisteen painoon menoa. Kiireessä ja hätäpäissään. Tai sitten vain päissään.
”Äänelläsi varmistetaan perusturva ja suojellaan luonto.” Tuo on niin monella tapaa typerä lause, että se on tavallaan jo viihdyttävä. Koska ehdokas on vihreä, voimme sivuuttaa tuon perusturvan, jonka voit äänelläsi varmistaa, ja keskittyä oleelliseen: ”Äänelläsi suojellaan luonto.” Tuo on suomen kielen lauseena aivan karmiva. Suojellaan luonto, luontosuojelua. Eestikeeli.
Lisäksi, jos tuosta ei ole unohtunut a-kirjain lopusta, niin eikö tuo ole aika paljon luvattu? Ei siis suojella luontoa, osia siitä, vaan ihan koko luonto. Luontohan ei tunne valtakunnan rajoja, joten ilmeisesti ehdokas aikoo suojella koko maapallon luonnon.
Tuohon päämäärään ovat pyrkineet lukuisat valtiot ja ilmastokokoukset ja luonnonsuojelujärjestöt ja puolueet ja mielenilmaukset ja tempaukset vuosikymmenten ajan. Jostain syystä ympäristökysymyksiä ei ole vielä pystytty ratkaisemaan, mutta ei hätää! Äänestä tätä ehdokasta, niin sinun äänelläsi suojellaan luonto.
Ja anteeksi vain, mutta onhan tässä nyt ehdokkaalla aika suuret luulot itsestään. Eihän eduskuntaan kannata lähteäkään muita myötäilemään, omien arvojensa puolesta siellä täytyy taistella. Mutta niinkö sinä ajattelit, parahin ehdokas, että jos sinä pääset eduskuntaan niin sinä suojelet siellä luonnon? Koska niinhän tuossa luvataan. Perusturvan lisäksi, mihin yritän edelleen olla ottamatta kantaa.
Tämä on mielestäni kaikkien vaalimainoslauseiden äiti ja isä. Jo senkin puolesta, että se lukee metrin korkuisilla kirjaimilla banderollissa kerrostalon päätyseinässä. Tässä on lähdetty tyrimään isosti ja tyylillä.
Toisaalta se on söpösti lapsenomainen. ”Kun minä pääsen eduskuntaan, niin minä säädän sellaisen lain, että sitten ei kukaan saa enää päästää saastetta ilmaan eikä heittää roskia metsään. Ja sitten kun minusta tulee kuningatar, niin minä määrään että kaikilla pitää olla asiat hyvin.”
Siellä on muuten muutama muukin, siellä eduskunnassa, eivätkä kaikki ole välttämättä aivan yksimielisiä asioista. Kutsutaan demokratiaksi. Demokratia vaatii puhumista, kuuntelemista ja kompromisseja. Jollain tapaa minusta on uskottavampaa, kun luvataan, että ajetaan jotain asiaa. Yritetään ohjata asioita parempaan suuntaan. Sen sijaan jos luvataan suojella ja varmistaa, niin se kyllä melkein jo vaatisi diktatuurin. Itse asiassa tuohon suojelulupaukseen ei riittäisi sekään.
Tämän lauseen takanahan on hyvä ajatus, puolustaa luontoja ja ihmistä. Sen ajatuksen pukeminen sanoiksi vain on mielestäni traagisesti epäonnistunut. Jos ajatukset tulevat ihmisestä ulos tuolla tavalla, mahtipontisesti, liian suurella fontilla ja liian suurilla luuloilla, voi olla, että ne eivät mene perille. Neuvottelutilanteessa metrin korkuisilla kirjaimilla esitettyyn ajatukseen vastataan usein puolitoistametrisillä. Sitten se ei ole kohta enää neuvottelu vaan tappelu.
Ajatusta lauseen takana voisin äänestää, mutta sen esittäjää en. Senkään takia, että hän on väärässä vaalipiirissä. Mikä on onni, sillä myös tuo banderolli roikkuu jossain muualla kuin minun kotinurkillani.
VEERA NIEMINEN
