Luovat luovivat taiteen käsitteeseen

Käsityöt eivät ole vain taitolaji vaan myös taidelaji. Tätä tutkailtiin ja tästä innoituttiin käsityötaiteen syventävissä opinnoissa, joiden hedelmiä on esillä Leijassa.
Kolmen vuoden syventävien käsityötaiteen harrasteopintojen jälkeen Pirjo Talvio-Pasasen (vas.), Aila Ahon ja Merja Riitaojan kelpaa poseerata päättötyönäyttelyssä, kunkin oman työnsä edessä. Talvio-Pasasen Genesis yhdistelee värjäystä, huovutusta ja kirjontaa. Ahon lautanauhalla koristettu neule Arjessa on juhlaa tuo vanhan tekniikan nykypäivään. Riitaojan Matkalla mielenrauhaan kuvaa sekatekniikalla hyvin henkilökohtaisia tuntoja.

Kolmen vuoden syventävien käsityötaiteen harrasteopintojen jälkeen Pirjo Talvio-Pasasen (vas.), Aila Ahon ja Merja Riitaojan kelpaa poseerata päättötyönäyttelyssä, kunkin oman työnsä edessä. Talvio-Pasasen Genesis yhdistelee värjäystä, huovutusta ja kirjontaa. Ahon lautanauhalla koristettu neule Arjessa on juhlaa tuo vanhan tekniikan nykypäivään. Riitaojan Matkalla mielenrauhaan kuvaa sekatekniikalla hyvin henkilökohtaisia tuntoja.

Helpottuneet, haikeat ja hämilliset. Näitä kaikkia ovat kolmevuotisen käsityöoppitaipaleensa päättäneiden Pirjo Talvio-Pasasen, Merja Riitaojan ja Aila Ahon tunnelmat heidän syventävien opintojen ryhmänsä päättäjäisnäyttelyssä.
– En oikein vielä ymmärrä, että opinnot ovat lopussa, Aho sanoo pöllämystyneesti.
Haikeudesta ja helpotuksesta huolimatta fiilikset taipuilevat innokkaasti jo tulevaankin.
– Jos käsityötekniikat kirjoittaa kymmenen pisteen fonttikoolla allekkain, ne mahtuvat nipin napin A4:lle. Vaikka olemme käyneet läpi monta tekniikkaa, matkaa on vielä tehtävänä, Talvio-Pasanen suhteuttaa.
– Onneksi, Aho hymyilee.

Taiteen jäljillä

Naiset hyppäsivät kolme vuotta sitten tavoitteellisten ja opetussuunnitelman mukaan etenevien harrasteopintojen kelkkaan, koska halusivat tosissaan kehittyä.
– Käsityötaiteesta ei tule meille ammattia, mutta tässä on selkeästi tavoitteita, Aho selittää.
Silkka käsityöpiiri ei olisi vastannut tarpeisiin, koska kaikilla oli taide pontimena, kellä mitenkin.
– Olen aina tehnyt käsitöitä mutta ohjeista ja mallista. Olen kuitenkin kiinnostunut taiteesta, ja minulle tuli halu, löytäisinkö itsestäni jotain sellaista, jota pystyisin esittämään minulle tutulla materiaalilla, Riitaoja kertoo ja ynnää halunneensa kättenjälkeä IT-työnsä rinnalle.
Aho puolestaan on mieltänyt itsensä käsityö–taide-skaalalla pikemmin käsityön kuin taiteen päähän, ja opinnoissaan hän lähti vertailemaan käsitteitä ja tunnustelemaan taidetta. Hän halusi myös laajentaa teknistä osaamistaan ja saada heijastuspintaa kriittisyydelleen.
– Lähdin kehittymään ihan tietoisesti – sekä taidoissa että näkemyksessä, Talvio-Pasanenkin sanoo.
Pitkäjänteinen opiskelu ei ollut työssä käyvälle kolmikolle liian rankka palikka arjen rakennelmaan.
Ahoa helpotti reilun puolentoista vuoden ajan työskentely 80 prosentin osuudella työajasta.
– Toisaalta tämä on niin hyvää vastapainoa työlle, ettei asiaa ehkä tuolla tavalla katsokaan. Melkein enemmän työ haittaa harrastusta kuin harrastus työtä, hän virnistää.
Riitaojalla taas ei ruuhkavuosia olekaan, ja hän on vain siirtänyt kotona harrastamisen ajan kurssille. Pasanen-Talviosta ongelmaa ei ole, kun on motivoitunut.
Jakso on toki ollut intensiivinen mutta palkitsevalla tavalla.
– Se, että ulos ikkunasta katsoessaan ja mielenkiintoisen värin nähdessään on pakko hakea kamera, kertoo kurssin vaikuttaneen arjen havaintoihin, Pasanen-Talvio kuvaa innostavuutta.

Sanna Holmi: Välittäjä.

Sanna Holmi: Välittäjä.

Hioutunutta näkemystä

Kolmessa vuodessa hyppysiin on imeytynyt aimo satsi tekniikoita – puutöistä huovutukseen ja rautalankavirkkauksesta lankatyöskentelytapoihin – sekä oppia esimerkiksi sommittelusta, värien käytöstä ja käsityöyrittämisestä. Mutta kolmikon mielestä ehkä isoin muutos entiseen on näkemyksen, uskalluksen ja ajattelun jalostumisessa sekä taidossa löytää toteutusratkaisut.
– Tietää entistä paremmin, miten omat ideansa, tunteensa ja estetiikkansa saa näkyviksi, Talvio-Pasanen tiivistää.
– Olen oppinut, että työ ohjaa prosessia. Luotan, että kyllä työ sieltä tulee, Aho lisää.
Jos taide ajoi kaikkia kurssille, siitä jokainen myös löysi otetta ja sen suuntaan käsityö–taide-skaalalla liikkui.
Onnistuminen, varmuuden tunne ja rohkeus ovat suoneet hienoimmat hetket.
– En muista, että mitään työtäni olisin hehkuttanut niin kuin koukuttua liiviäni, itsekriittisyydessä usein rämpinyt Aho sanoo.
– Kun saa hyvän idean, johon itse uskoo ja jota ei kyseenalaista, vaikka muut kyseenalaistaisivat, se tunne on aika hieno, Talvio-Pasanen kuvailee.
Riitaoja kertoo ihan liikuttuen huippuhetkekseen sen, että hän uskaltautui valtavan henkilökohtaiseen lopputyöhönsä.

Anja Leino: #Whatever.

Anja Leino: #Whatever.

Luovia luojia ja luovijoita

Näyttelyn ja sitä edeltäneen työskentelyn teemana oli laaja ja monitulkintainen sananmuoto luovia.
Aholle se tarkoitti juuri monimerkityksisyyttä: luovuutta, jossa asioita ei tehdä ilmeisimmällä tavalla, sekä hankaluuksien tai toisaalta selkeän suunnitelman läpi luovimista. Neulotussa ja lautanauhalla koristetussa takissaan hän näkee teeman jälkeenpäin juuri sen prosessissa.
Terveyspulmien takia kurssin jo kertaalleen keskeyttänyt Riitaoja halusi hienon teeman myötä takaisin ja tulkitsi teeman työhönsä – symbolien, tekstien ja kuvien kirjomaan peitteeseen – elämässä ja vastatuulessa luovimiseksi. Talvio-Pasanen taas oli huovutetun, kirjotun ja maalatulla kankaalla koristetun reliefimäisen teoksensa kanssa uusien luovien hetkien kynnyksellä.
Loppunäyttelyssä paistaa kurssin monipuolisuus.
– Jokainen on ilmaissut itseään eri tavoin. Meitä ei ole puristettu samasta tuubista, Talvio-Pasanen katselee.
– Taidetta, taitoja, tekniikoita, persoonia ja intohimoja täällä näkee, Aho kiteyttää ylpeänä.

Tampereen seudun työväenopiston aikuisten käsityön taiteen syventävien opintojen päättötyönäyttely Leijassa 18. huhtikuuta saakka.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?