Pariisin pilapiirtäjien julmien teloitusmurhien yhteydessä on nostettu framille myös Helsingin Sanomien maineikas pilapiirtäjä Kari Suomalainen, joka sai potkut työnantajaltaan kiivasta keskustelua herättäneen somalipiirroksen takia.
Satiirikot, kaikille kultaisille vasikoille nauravat piirtäjät ja sananvapauden etulinjan taistelijat saivat kuolettavat luodit Pariisissa.
Suomessa heidät on ajettu sivuraiteelle, jokseenkin järjestään. Erno Paasilinnakin nousi vasta ikämiehenä siihen arvoon, jonka hän ansaitsee.
+++++
Karin potkut herättävät edelleen vahvoja tunteita. TV2:n toimittaja Salla Paajanen nosti myrskyn vesilasissa Facebook-sivullaan muistuttamalla Pariisin tragedian yhteydessä Karin kohtalosta. Aamulehden Juha Sihtohan nosti Karin piirroksen lehden laajaan kavalkadiin.
Voi olla, että vasta-argumentoijien väite Karin rasistisuudesta osuu oikeaan suuntaan. Toisaalta vanhana jääränä olen lujasti sitä mieltä, että Kari Suomalaisen potkut olivat Helsingin Sanomien pahin sananvapausmoka – ehkä koskaan.
Itse näen, että nuttura kireällä hyvinvointivaltiota ja suvaitsevaisuutta ulkokultaisesti puolustaneet painostusryhmät saivat Hesarin päätoimittajan Janne Virkkusen ja kumppanit taipumaan Karin entisestään kitkeröityneen satiirin edessä.
+++++
Haastattelin Kari Suomalaista Visavuoressa. Muistan hyvin yli 30 vuoden takaisen päivän keskustelut Karin kanssa, samoin tunnelmat.
Kari oli 62-vuotias, ja minä olin 35-vuotias parhaassa iskussa oleva toimittaja. Vedimme tiheän keskustelun aikana hartaasti vihreätä menthol-Marlboroa. Kun Lippe-puoliso kurkisti huoneeseen, hän vetäytyi harmaan usvaverhon takaa yskien.
Karilta Aamulehteen kirjoittamani teesit saavat tänäkin päivänä tiukkapipot täihin, jotka eivät raapimalla katoa.
– Sodan pelko on psykologinen kikka, joka saa ihmiset valitsemaan mieluummin orjuuden kuin kuoleman.
– Turha puhua, että ihmiset ajattelevat. Heiltä puuttuu yksinkertaisesti hiusten alta rattaita…
– Siitä ilosta, että joku ukko katselee virtaavaa vettä, maksetaan miljoonia. Tämä on kerskakulttuuria, jos mikä!
– Jos epäilette jonkun tarkoittavan hyvää, ottakaa kiinni ja jauhakaa parkkipaikan täytteeksi…
– Minun mielestäni hameväen tulisi pitää pienempää suuta, koska miehet ovat heille tamppoonitkin keksineet…
+++++
Kaikki eivät ymmärrä tuota Karin tokaisua hyvää tarkoittavien ihmisten jauhamista parkkipaikan täytteeksi…
Pilapiirtäjä ymmärsi, että hyvyyden naamion takana on tehty niin paljon hirmutekoja, ettei äärtä eikä laitaa. Kari ei pilkkaa hyvyyttä sinänsä, vaan hyvyyden käyttämistä keppihevosena.
Satiirikko ei pääse täplistään sen paremmin kuin seepra juovistaan. Karin ylivoimainen, nerokkuutta lähentynyt äly ei jättänyt ketään kylmäksi.
Silti Kari ei mennyt henkilökohtaisuuksiin kuin kerran: ”Piirsin Kekkosen kaljun auringoksi, joka ei laskenutkaan. Se kupoli loisti aina vain taivaanrannassa…”
Kari ei haaveillut maailmanvalloituksesta vaan tokaisi: ”Parempi ykkönen Capussa kuin kakkonen Roomassa.”
”Vaikka tekisin kuinka hyvän kuvan tästä puljasta, Suomesta, se kutkuttaa kyllä meikäläisiä mutta menee täysin yli kaalin, kun se viedään rajojen ulkopuolelle.”
+++++
Huumorintajusta: ”Meillä on kyllä aika anglosaksinen huumorintaju. Ruotsalaiset ovat hahhahhaahoohhhoohhohohhooo, saksalaisilla on sama, kun he saavat tarpeeksi olutta ja makkaraa; huumorista he eivät juuri tiedä mitään…”
Ei Kari mikään sovinisti pohjimmiltaan ollut, vaikka Lippe-puoliso yskähteli välillä merkitsevästi muutenkin kuin tupakansavun takia.
”Naisten kanssa tulee hyvin toimeen. He sopivat hyvin politiikkaan. Ei siellä miestenkään äly erityisemmin säihky.”
– Naiset hoksaavat asioita. Miehet kerivät omia keriään, eikä uusia ajatuksia saa perille helpostikaan, Kari tarinoi.
+++++
Karin äidinisän Emil Wikströmin kuvanveistäjän ateljee ja koko kansallisromantiikkaa huokuva linna sytyttivät Karin mielikuvituksen lentoon, kun kiersimme pitkään ja hartaasti taloa.
Suuren, monipuolisen taiteilijan satiiri, itseironia ja tilanteenhallintakyky eivät pettäneet oikeastaan koskaan.
Kun Kari Suomalainen kuljetettiin Visavuoresta viimeisen kerran Valkeakosken aluesairaalaan, hän otti mukaansa yhden kirjan: Kuolema saapuu keskiyöllä.
Sekin luoti tiesi paikkansa.
JORMA MARTTALA
