Ilman sen kummempaa suunnitelmallisuutta on tässä muutaman vuoden ajan tullut seurattua suomalaista tasa-arvokeskustelua. Tarkasti ottaen kyse on enemmän yksittäisistä arkisista tapahtumista kuin varsinaisesta julkisesta keskustelusta. Oma käsitykseni asioiden tilasta on muodostunut vankkumattomaksi.
Tutun sanonnan mukaan kuvainnollisesti on olemassa oljenkorsi, joka katkaisee kamelin selän. Inspiraation moottorina ei nyt ole olki eikä karva vaan televisio-ohjelma. Yksi Yleisradion aamuohjelmista on nimeltään Jälkiviisaat. Keskustelijat ovat pääsääntöisesti samat. Vaihtuvuutta esiintyy todennäköisesti vain lomien takia. Yksi vakituiseen kokoonpanoon kuuluva keskustelija on Kreeta Karvala.
Puheenaiheena oli ministeri Laura Rädyn ja kansanedustaja Lasse Männistön mahdollinen tehtävien vaihto. Ministeri on ministeri, vaikka hän ei olisi kansanedustaja. Sen sijaan Lauralta jäi vapaaksi merkittävä Helsingin apulaiskaupunginjohtajan paikka. Tätä jakkaraa suunniteltiin Lasselle. Karvala arvioi, että sille paikalle olisi ollut Lassea pätevämpiä hakijoita.
Sivujuonteena Suomessa pitäisi tehdä kertakaikkisen selväksi, onko poliittisesti ohjattavia työntekijöitä vai ei. Ministeri yksistään ei koko ministeriön kelkkaa käännä. Valtiosihteereihin en luota, joten tarvittaisiin ne vaihtuvat kansliapäälliköt. Poliittinen pätevyys on aivan eri asia kuin akateeminen tai virkamieheltä vaadittava taito. Mikäli haluaa väittää vastaan, niin esimerkiksi Karvala saa mennä seuraaviin eduskuntavaaleihin Männistön kanssa tasaiselle ja katsotaan lopputulos.
Pääministeri ehätti sanomaan, ettei poliittisia mandaattipaikkoja saa olla. Se tietysti on liioittelua, että vahtimestarin paikat jaetaan jäsenkirjan mukaan. Toki tämä on Suomessa nähty 1970-luvulla. Mikäli politiikkaa halutaan vain ja ainoastaan varsinaiseen päätöksentekoon, niin siinä on vaara joutua kumileimasimeksi. Minulle sopii mainiosti, ettei missään ole poliittisia nimityksiä. Johdonmukaisesti Tampereen apulaispormestarien virat voi sitten seuraavaksi lopettaa ensi vuoden alusta alkaen.
Vähitellen päästään itse asiaan. Männistön pätevyyden epäilyn lisäksi Karvala käytti sanaa poikanen! Poliitikkoja sinällään sopii arvostella. Mutta tuollaista vähättelevää puhetta nykyisin kuulee lähinnä naisten suusta. Erityisesti tulilinjalla ovat eduskuntaan pyrkivät nuorehkot miehet. Oli heillä poliittista pätevyyttä tai ei, naisilta tulee kommenttia.
Suomi on yhdistysten luvattu maa. On tietysti olemassa naisten enemmistö, joka on ihan reilu. Erään naisen suusta on kuulunut, että Suomeen pitäisi perustaa Pelastakaa miehet ry. Tähän sopii nojata, koska se ei ole oma ideani. Sukupuolien vuosisataiselle historialle ei mahda mitään. Se tarina ei kaikilta osin ole julkaisukelpoista. Sen sijaan sopii kyllä miettiä tästä päivästä, onko arvostuksissa tapahtunut ylilyöntejä.
Eräässä pienehkössä työpaikassa on vain naisia töissä. Esimiehen kanssa tuli puheeksi tiukka taloudellinen tilanne. Ratkaisukeinoksi oli otettu se, ettei palkata kesätyöntekijää. Tämä asia saadaan pois päiväjärjestyksestä rytmittämällä vakinaisten kesälomat. Neuvottelu hoidetaan kuulemma siten, että esimies ottaa asian puheeksi tyttöjen kanssa. Tänä päivänä miehet eivät missään nimessä saa käyttää vastaavaa kieltä. Peräti asymmetristä tuo tasa-arvo.
Tutkijoiden maailma on tavallaan samanlaista kuin liike-elämä. Vain tuloksilla on merkitystä. Akateemiset ihmiset lukevat toistensa artikkeleita. Itse teksti kiinnostaa enemmän kuin sukupuoli, sillä kirjoittajat tai varsinkin heidän sukupuolensa tulee aluksi ohitettua, kun keskittyy vain itse asiaan. Tasa-arvo on siis selkäytimessä, ja poikkeamat siitä voivat myös miehistä tuntua ahdistavilta.
Yhteen isohkoon omakotitaloon oli tulossa peruskorjaus. Nainen suunnitteli, että yksi vessa tulee vain hänen käyttöönsä. Mies ei nimittäin sinne saa mennä ollenkaan. Mitähän sitä tähän kohtaan sanoisi? Lasku remontista meni tietysti siihen tavalliseen osoitteeseen.
Jokainen itse tietää, miten kunnioittaa toisia ihmisiä. Välillä totuus on tarua ihmeellisempää, ja onneksi totuus ei pala tulessakaan. Sana ei ole vapaa.
marko@markotaipale.fi
