Edustuksellisesta demokratiasta kannattaa pitää kynsin hampain kiinni, vaikka kotoinen äänestysinto laskettelee vaali vaalilta kuin lehmän häntä. Muuten näemme sombrerojen maan ihmeitä myös täällä pohjolan perukoilla.
Ääripäässä käy niin kuin Meksikossa jokin aika sitten, kun poliitikkoihin kurkkuaan myöten kyllästyneet Xalaban kaupungin asukkaat nostivat pormestarivaalin ehdokkaaksi Morris-nimisen mustavalkoisen kollikissan.
+++++
Morrisin vaalikampanjasta tuli ennen näkemätön menestys sosiaalisessa mediassa, missä vitsin varjolla osoitettiin poliitikoille tyytymättömyyttä.
Vaalilauseet olivat sen mukaiset: ”Olemme väsyneet äänestämään rottia, äänestä siis kissa pormestariksi!”
Morris-kollin Facebook-sivuille tuli alta aikayksikön yli 130 000 peukutusta eli tykkääjää. Se oli moninkertainen määrä virallisen kaksijalkaisen pormestariehdokkaan saaliiseen.
No, ei Morris virallista ehdokkuutta saanut, mutta kollin omistaja villitsi ihmisiä piirtämään komean katin kuvan äänestyslippuun. Morrisin suosio lähti niin sanotusti käpälästä laajemmaltikin meksikolaiskaupungeissa, kun ehdolle nostettiin kissan lisäksi aasi, koira ja kirjava kana.
+++++
Onhan näitä nähty ennenkin. Kleopatran ympärillä pyöri kissoja kuin Vilkkilässä, ja Napoleon pelkäsi näitä karvaisia lemmikkejä Caesarin tavoin kuollakseen, mutta ainoastaan Rooman despootin Caligulan kerrotaan nimittäneen hevosensa Incitatuksen senaattoriksi. Jos kertomus pitää paikkansa, nimittäjän pöntössä liihotteli lepakoita.
Aika merkittävään asemaan sen sijaan nousi Nelson-kolli brittien pääministerin Winston Churchillin lemmikkinä.
Hiilenmusta Nelson pääsi jopa toisen maailmansodan aikana hallituksen istuntoihin.
Sikaria hanakasti pölläytellyt ja viskinaukkuihin mieltynyt pääministeri kutsui kissojaan henkilökohtaisiksi avustajikseen. Nelson sai erikoismaininnan osallistumisesta sotaponnisteluihin toimimalla pääministerin kuumavesipullona.
+++++
Ihmiset ovat pitäneet lemmikkejä iät ja ajat. Välillä menee överiksi, niin kuin Meksikon pormestarivaalissa.
Ehkä kissojen ja koirien meikkaaminen ja muotinäytökset kaatoivat kupin, kun Oxfordin eläinetiikan keskuksen johtaja, professori Andrew Linzey julkaisi Journal of Animal Ethics -lehdessä vetoomuksen eläinten puolesta.
Professorin mielestä jo lemmikki-sanan käyttö loukkaa koiria, kissoja ja muita ihmisten kotieläimiä. Lemmikkien sijaan pitäisi puhua kumppanieläimistä ja omistajien sijaan eläinten ihmishoitajista.
Ihmisten tulisi luopua myös ilmaisuista villieläin, elukka ja peto. Alentavat ilmaisut ovat omiaan edistämään eläinten huonoa kohtelua.
+++++
En tiedä, mitä mieltä Oxfordin eläinetiikan professori on maanmiehensä George Orwellin vuonna 1948 ilmestyneestä kirjasta Eläinten vallankumous. Kirjallinen futuristihan käytti sumeilematta eläimiä peilinä ihmisten raadollisuuteen.
Viinaan menevän farmarin eläimet tekivät yhtenä kauniina aamuna vallankumouksen vanhimpien karjujen Napoleonin ja Lumipallon ohjeiden mukaan ja alkoivat hallita maatilaa animalismiksi nimeämänsä ideologian pohjalta.
Hetikös karjut joutuivat valtataisteluun ja Lumipallo sai kengänkuvan potkaansa.
Sitten siat alistivat muut eläimet sorkkansa alle ja hokivat mantraa ”Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset”.
Napoleon-karju pisti hanakasti pystyyn lavastettuja oikeudenkäyntejä ja teloitutti muita eläimiä pelotukseksi, myönsi mielikuvituksellisia arvonimiä itselleen ja torppasi animalismin pyhät periaatteet yksi kerrallaan.
Pian sikalauma alkoi kävellä kahdella jalalla ruoskat kädessä. Orwell päättää romaaninsa kohtaukseen, jossa maatilan orjaeläimet katselevat vierestä, kun johtavat siat kohottavat ystävyyden maljoja ihmisten kanssa.
JORMA MARTTALA
Kommentointi on suljettu.