Sorsastuskausi alkoi 20. elokuuta, ja se jatkuu aina joulukuun loppuun saakka. Ylöjärvellä ei ole järin hyviä alueita sorsajahtia varten, mutta puutarhakaupungissa on silti aktiivisia sorsastajia.
Ylöjärveläinen Teemu Koponen metsästää sorsia, hirviä, kauriita, jäniksiä, teeriä ja metsoja. Sorsastus on kuitenkin hänen suosikkinsa.
– Kyllä elokuun 20. päivää odottaa kuin pikkupoika jouluaattoa, Koponen nauraa.
– Sorsia metsästettäessä kahlataan ja veneillään. Toinen suosikkini on kanalintujahti, koska kanalintuja metsästäessä liikutaan pitkiäkin matkoja. Esimerkiksi kyyhkymetsässä istutaan vain passissa, hän vertailee.
Karhujahdissa Koponen ei ole ikinä ollut, mutta kiinnostusta sillekin saralle riittäisi.
– Meidän alueellamme ei vain noita karhuja oikein ole, hän naurahtaa.
Koponen kulki isänsä mukana metsässä ensimmäisiä kertoja jo seitsemän vanhana.
– 12-vuotiaana suoritin oman metsästyskortin, 25-vuotias mies kertaa.
Lokakuussa on tiedossa perheenlisäystä, kun Koponen saa vaimoineen esikoisen.
– Jos lapsella riittää kiinnostusta lähteä metsälle, niin aivan varmasti otan hänet mukaani, Teemu Koponen hymyilee.
Harrastus periytynyt isiltä pojille
Koposen elo- ja syyskuun viikonloput vierähtävät sorsastaessa. Ylöjärven alueella sorsastusalueet ovat niukat, joten hänen päämääränään on yleensä Suomijärvi Karvialla.
– Ylöjärvellä potentiaalisin paikka on Hirvijärvi. Muuten järvet ovat karuja, eikä niiden lähettyvillä ole kaislikkoja, Koponen toteaa.
Suomijärvellä hän käy kaveriporukan kanssa.
– Olemme tunteneet toisemme polvenkorkuisista asti. Isämme ovat olleet Ylöjärven Erämiehissä, ja siten olemme ajautuneet tämän harrastuksen pariin tällä kokoonpanolla, Koponen hymyilee.
Saaliin määrä on todella vaihteleva – se riippuu siitä, miten lintuja on ja miten niihin osutaan.
– Harvoin kuitenkaan tulen tyhjin käsin kotiin.
Koira on lyömätön apu
Kun laukaus osuu sorsaan, on tietenkin ensin löydettävä paikka, mihin lintu putosi. Tässä vaiheessa noutavasta koirasta on paljon apua.
Koposella itsellään ei ole sorsastukseen sopivaa koiraa. Hänellä on kuusivuotias karkeakarvainen mäyräkoira, jota hän käyttää kauris- ja jänismetsässä.
– Kaveriporukastamme neljällä on labradorinnoutaja. Se on todella hyvä rotu ja soveltuu sorsastukseen. Noutava koira on lyömätön kaveri, Koponen toteaa.
– Ihminen ei löydä sorsaa niin helposti kuin koira, vaikka kuinka tarkasti katsoisi sorsan putoavan juuri tuohon kohtaan. Kun koira tulee paikalle, ihminen hapuilee vähintään kolmenkymmenen metrin päässä sorsan oikeasta olinpaikasta.
Seuraavaksi metsästäjä pääsee suolistamaan linnun. Sitten se pitäisi saada mahdollisimman nopeasti kylmään.
– Täytyy aina olla kylmälaukut mukana.
Metsästä ruokapöytään
Turhaan Koponen ei käy sorsia ammuskelemassa. Metsästäminen on hänelle rakas harrastus, mutta lisäksi sen avulla saa ruokaa pöytään.
Koponen ottaa sorsista talteen myös sydämen sekä kivipiiran. Kivipiira eli lihasmaha on lintujen mahalaukun taaempi osa, jossa ruoka hienontuu suurimmilta osin.
– Niistä saa oikein hyvää kastiketta.
Koponen tykkää ottaa talteen myös rintafileet.
– Rintafileet ovat suosikkisorsaruokani. Lisäksi ne on helppo tehdä: marinadissa joko uuniin, grilliin tai vaikka pannulle.
Heinäsorsalta eli sinisorsalta Koponen ottaa myös siivet sekä jalat.
– Heinäsorsa on sen verran iso lintu, että sen jaloissa ja siivissäkin riittää syötävää. Ne kannattaa pistää grilliin, hän neuvoo.
– Myös metsolta saa hyvät lihat siivistä, ja sorsan jaloista saa maukasta keittoa.
Harrastuksen myötä Koponen on opetellut laittamaan linturuokia.
– Kotona emäntä tekee mielellään hirven lihasta ruokaa, mutta minä hoidan lintupuolen. Linnuista saa laitettua vaikka ja mitä, hän hymyilee.
– Kauriista ja jäniksestä saa puolestaan hyviä uuni- ja pataruokia.
Jos saalista tarttuu mukaan enemmän kuin jaksaa syödä, sitä säilötään pakastimessa.
– Kun lähden sorsareissulle, minulla saattaa olla mukana sorsan rintafileitä eväänä, Koponen nauraa.
Nuorta väkeä kaivataan
Teemu Koponen on mukana kahdessa metsästysseurassa.
– Ylöjärven Erämiehiin liityin noin kymmenen vuotta sitten ja Metsäkylän Tärppi & Laukaus -yhdistykseen muistaakseni vuonna 2007.
– Metsästysseurojen tilanne alkaa olla ongelmallinen, koska väki vanhenee eikä nuoria tule tilalle.
Erämiesten pääriistaeläin on ehdottomasti hirvi.
– Tässä lähellä on hyvät hirvimaat, ja meillä on mahtava ryhmähenki.
Houkuttimet ovat tarpeellisia
Sorsametsällä välttämättömimmät tarvikkeet ovat haulikko ja panokset. Lyijyä ei saa käyttää, vaan haulien pitää olla virallisia vesilintujen metsästykseen tarkoitettuja patruunoita.
– Mukana on myös kahluuhousut, lämmintä vaatetta, vaihtovaatetta, eväitä, kylmälaukku ja hyvät kylmäkallet, sorsapilli, puukko sekä kaaveet, Koponen luettelee.
Kaaveet ovat lintujen metsästyksessä käytettäviä lintujen näköisiä houkuttimia.
– Ne ovat todella hyödyllisiä. Alkukaudesta laitetaan vain muutama esille, eikä koko kavalkadia. Nyrkkisääntönä on, että vasta loppusyksystä kuvia käytettäisiin enemmän, kun sorsat alkavat parveutua.
Ylöjärven Asetarvikkeessa on vasta alkanutta sorsastuskautta varten uutuutena kumiset kaaveet, jotka täyttyvät itsestään, kun ne heitetään veteen.
Kumiset sorsat menevät pieneen tilaan, jolloin sorsastajan ei tarvitse kantaa mukana valtavassa säkissä muovisia sorsia.
Sorsastusalueet ovat Ylöjärvellä kehnoja
Ylöjärven Asetarvikkeen yrittäjä Teuvo Ylijoki on samaa mieltä Teemu Koposen kanssa Ylöjärven sorsastusalueista.
– Ne eivät ole parhaat mahdolliset. Järvien pitäisi olla rehevämpiä kuin mitä ne nyt ovat.
– Näsijärvellä voisi olla hyvät olosuhteet sorsastukselle, mutta sen rannat ovat täynnä mökkejä, Ylijoki mainitsee.
Kelvollisiksi sorsastusalueiksi Ylijoki nimeää Hirvijärven ja Vahantaojan.
– Itse käyn vain kerran tai pari vuodessa sorsastamassa. Tykkään enemmän kanalintujahdista.
Vaikka sorsastuspaikat Ylöjärvellä ovatkin vähän niin ja näin, Teuvo Ylijoki osaa kertoa, että puutarhakaupungissakin riittää aktiivisia sorsastajia.
