Sauna on pysynyt sitkeästi suomalaisten elon piirissä. Löylyttelyhuone on kuitenkin taivaltanut kehityksen askelia niin ulkomuotonsa kuin käyttötarkoituksensa suhteen.
Sauna on rakennus tai huone, jonka tärkeys ei ole aikojen saatossa haihtunut mihinkään.
Tästä huolimatta museonmäen löylyhuone ei tuppaa herättämään vierailijoissa erityisiä intohimoja. Päinvastoin he kuittaavat rakennuksen varsin pikaisella kurkistuksella.
– Ehkä sauna on niin tavallinen asia, ettei se herätä ihmetystä. Perustieto on ihmisillä hyvin hallussa, museotyöntekijä Pihla Tupamäki pohtii.
Hänellä itsellään on vankka suhde saunaan. Nyt kun naiselta uupuu oma hikihuone, hän hakeutuu yleisiin löylypaikkoihin.
– Saunominen on minulle totunnainen ja rauhoittava tapa.
Tupamäestä on kiintoisaa, kuinka löylyhuone on säilynyt suomalaisena symbolina.
– Tuntuu, että se ei vanhene milloinkaan.
Välttämätön elon kirjon huone
Nykyihmiselle saunominen on toki käytännöllinen peseytymistuokio, mutta tänä päivänä touhulla on ennen kaikkea hemmottelutarkoitus.
Entisaikaan sauna oli kuitenkin välttämättömyys. Varsinkin talvisin peseytyminen olisi ollut pulma ilman lämpöhuonetta.
– Yleisetkin saunat olivat ennen ehdottoman tarpeellisia, mutta nyt niissä korostuvat elämys ja ihmisten kohtaaminen.
Rakennus vastasi myös muihin käytännön tarpeisiin.
– Siellä synnytettiin, pestiin kuolleita, kupattiin, hierottiin ja palvattiin lihaa. Sanotaankin, että saunassa on mukana koko ihmisen elämä.
Löylyhetki koitti entisaikaan paljon harvemmin kuin nykyeläjän peseytymistuokio.
– Ei vaatteitakaan pesty kovin usein.
Männävuosina saunominen tuskin venähti monituntiseksi lekottelumaratoniksi, vaikka ajan ihmisetkin varmasti nauttivat löylyistä.
Saunasuomalaiset ovat tottuneita alastomuuteen, mutta Tupamäki arvelee, että aikanaan ainakin piiat ja rengit kylpivät erikseen.
– Oli niin tarkat moraalikäsitykset, että hämmästyttäisi, jos he olisivat saaneet saunoa yhdessä.
Uskomuskulttuuri sen sijaan kukki valtoimenaan.
– Oli saunassa asuvia tonttuja ja haltioita. Uskottiin, ettei saa saunoa myöhään, ettei joulusaunassa saa meluta ja että kun kaataa kiukaalle vähän olutta, saa hyvän sadon.
Muihinkin rakennuksiin liitettiin uskomuksia, mutta saunan mystiikassa on havaittavissa sille erityisen ominaisia piirteitä, kuten hyvää onnea tuovat ja pahaa lykkyä karkottavat teot.
– Ja saunauskomukset tuntuvat liittyvän aina saunahetkeen.
Saunamystiikka on perintöä, joka on jäänyt elämään – ainakin sanonnoissa.
– Uskomuksia on helppoa jakaa saunassa. Riiheen liittyviä uskomuksia kerrottaessa pitäisi ensin selittää, mikä on riihi.
Maakuopasta kerrostalosaunaan
Vaikka nykyihmisellä on jalka vankasti saunan kamaralla, ei tuo huone ole aina näyttäytynyt sellaisena kuin nyt.
Saunan historian kaari alkaa kivillä täytetystä maakuopasta, joka lämmitti esimerkiksi taljoista kyhätyn majan.
– Seuraava olennainen vaihe oli savusauna, ja 1900-luvulla siirryttiin hormillisiin saunoihin.
1800-luvulla kaupunkeihin ilmestyi yleisiä löylypaikkoja, ja 1900-luvun puolivälissä hikihuoneita alettiin rakentaa kerrostaloihinkin.
– Koko ajan saunominen on mennyt helpompaan suuntaan. Tosin viime aikoina on innostuttu lisää esimerkiksi savusaunoista, Tupamäki kuvaa perinnekiinnostuksen kirvoittamaa halua saunoa hiukan vaivaakin nähden.
Museonmäen löylyrakennus on piskuinen savusauna. Ovella tulijan vastaanottaa pieni pukeutumishuone, ja siitä pääsee savun tummentamaan laudehuoneeseen.
Museon papereiden perimätieto kertoo, että rakennus olisi entinen Kyöstilän Mäkelän sikala. Siirrettäessä Takamaan Multisiltaan se olisi muutettu saunaksi.
Ajatus kuulostaa kieltämättä erikoiselta, ja pari Kyöstilän ja Takamaan elossa olevaa kytköshenkilöäkin sitä hämmästelevät. Heillä ei ole minkään sortin tietoa tai muistikuvaa sikalataustasta. Multisillan talon naapuri Kauko Ollila kuitenkin muistaa hyvin, kuinka sauna rakennettiin 1900-luvun puoliväliä lähestyttäessä.
Museolle löylymaja siirrettiin vuonna 1970.
Kuppauskin puhdisti saunassa
Tupamäen valitsemasta esimerkkiesineestä, kupparin pussista, puolestaan tiedetään yhtä jos toista.
– Se on peräisin Agrafiina Laitiselta. Hän kuppasi pussissa säilyttämillään välineillä 40 vuoden ajan.
Vuonna 1878 Karjalan Impilahdella syntynyt Laitinen oli myös taitava kätilö ja neljän lapsen leskiäiti.
– Laitinen teki työtä Suistamolla ja evakossa Tervajoella.
Juuri tarina tekee pussukasta ja sen sisällöstä Tupamäen silmissä kiehtovan. Siitä on mukava kertoilla.
Lämmin sauna oli kuppauksen tyyssija. Kuppaussarvien ja pienen ihoon reikiä tekevän terän kanssa kuppari poisti hoidettavansa kehosta pahana pidetyn veren.
– On kiinnostavaa, miten monikäyttöinen sarvi on. Sarvilla myös muun muassa tehtiin makkaraa ja rei’itettiin leipiä.
Comments are closed.