”Heinäkuisena lämpimänä iltana loikoilimme ruuan jälkeen kaikessa rauhassa kämpän pihamaalla sääskiparvien ja paarmojen hellässä suojeluksessa, kun joka jätkä äkkiä kohottautui ja oli pudottaa silmänsä jäkälikköön. Polun päähän ilmestyi uhkea kaunotar yllään pusero, hame, silkkisukat, huivi, jalassa pikkukengät ja selässä reppu. Hamehelman vieressä asteli tuttu geologi”
+++++
Näin kuvaili Lapin kullankaivajien nokkamies Heikki Kokko Lapin kultahistoriaan perehtyneelle Seppo J. Partaselle raavaitten äijien veret seisauttaneen Petronellan saapumista Morgamojan maisemiin Lemmenjoelle. Elettiin vuoden 1949 kesää, ja päivä oli 13. elokuuta.
Petronella vietti vain parisen kuukautta kullankaivajien apulaisena ja jumaloituna vieraana, mutta jätti sinä aikana lähtemättömät jäljet erämaan miesten sydämiin. Kuluvan vuoden alussa 90 vuoden ikään ehtineen Petronellan elämässä kääntyi viimeinen lehti, mutta salaperäisen naisen myytti ja kultajätkät lumonnut gloria vain kirkastuvat vanhetessaan.
+++++
Vaatimattomissa oloissa kasvanut, hollantilaissyntyinen Sylvia pääsi kansainvälisen elämän makuun naituaan amerikkalaisen sotilaan heti toisen maailmansodan jälkeen. Aviomies toimi kirjeenvaihtajana, ja nuorikko seurasi kuin hai laivaa pitkin Afrikan, Etelä-Amerikan ja Euroopan maita ja mantuja.
Avioeron jälkeen Sylvia Petronella tarttui ex-miehensä ammattiin ja ryhtyi raportoimaan Euroopan tapahtumia.
Tukholmasta levoton reportteri matkusti jokseenkin rahattomana kolmen viikon viisumi käsilaukussa Helsinkiin, missä nainen kieputti pikkusormensa ympärille ensin matkailijayhdistyksen toimiston väen, sitten ulkoministeriön lehdistöhuoneen ihmiset hotelli Kämpissä ja kaiken kruununa kyltymättömän naistenmiehen maineessa paistatelleen kaupunginjohtaja Erik von Frenckellin.
Rahaton tuhkimoprinsessa järjesti salamana retken muiden muassa Aulangolle, missä Enso-Gutzeitin herrat pörräsivät ympärillä. Sylvia Petronella vaihtoi Helsingissä hotellia kuin paitaa, mutta unohti autuaasti laskut. Maa alkoi polttaa jalkojen alla, ja poliisi otti Petronellan passin pantiksi maksuista.
+++++
Sitten tapahtui reissu, johon harva tämänpäivän hepsankekka pystyy: Helsingin herroja kuin kuoriämpäriä vieneestä kaunottaresta sukeutui sitkeä, kymmenien kilometrien erämaataipaleita heppoisissa tamineissa taittanut sitkas sissi.
Jos joku osasi soveltaa elämäänsä lentävän lauseen ”tartu hetkeen carpe diem”, Sylvia Petronella van der Moer sen teki… kuin luonnonvoima.
Monen värikkään mutkan jälkeen Petronella huomasi istuvansa rahattomana ja passittomana Rovaniemeltä kohti pohjoista jytyyttävässä linja-autossa.
Autossa sattui matkustamaan geologi Klaus Säynäjärvi, jonka jutut kultamiehistä saivat Petronellan hehkumaan innostuksesta. Vuotson majan emäntä lainasi monot ja ulkoiluasun. Eikä muuta kuin menoksi.
+++++
Vaikka matkaa Kutturan tienhaaran linja-autopysäkiltä tiettömien taipaleiden taakse Lemmenjoelle oli rapiat 50 kilometriä, Sylvia asteli geologin perässä eikä nyrpistellyt, vaikka joet jouduttiin ylittämään muutamin paikoin uimalla. Kolmanneksi pyöräksi viimeiselle peninkulmalle ilmaantui Kuivakurulta seurueeseen liittynyt kullankaivajan koira.
Perillä Petronella kiersi kultajätkät alta aikayksikön sormensa ympärille. Hän osoittautui kaiken kukkuraksi taitavaksi ompelijaksi, joka ei karttanut siivousta eikä ruoanlaittoakaan.
Kullankaivajien silmissä nuoren aistikkaan naisen arvo nousi potensseihin, kun tämä lähti viikon oleskelun jälkeen jälleen jalkapatikassa lähes 70 kilometrin reissuun Ivaloon täydentämään varusteitaan. Palatakseen samaa reittiä muutaman päivän päästä – yksin.
+++++
Vuoden 1949 syyskuussa oltiin jo niin pitkällä, että Petronella keitti kahvit ja tarjoili Lapin Kullankaivajain Liiton perustamiskokouksessa, johon kerääntyi 27 kultajätkää ympäröivistä erämaista.
Salaperäisestä kaunottaresta kuiskittiin jo Inaria myöten. Poliisi jäljitti hotellipetoksia, ja suojelupoliisilla oli hataria epäilyjä vakoilusta. Niin häkki heilahti, vaikka kullankaivajat meinasivat väkisin vapauttaa seireeninsä Ivalon putkasta. Velat pantiin maksuun, ja Petronella karkotettiin Hollantiin.
+++++
Karkotukseen päättyivät kaikki jäljet, vaikka kullankaivajat tekivät kaikkensa saadakseen yhteyden Petronellaan. Vasta 2000-luvulla selvisi, että Petronella asui Yhdysvalloissa ja kuoli kuluvan vuoden alussa 90-vuotiaana.
Amerikkalainen kirjailija Jennifer O´Connell, joka kuuli Petronellan tarinan, lähtee hänen jalanjäljilleen Lemmenjoelle tänä kesänä hankkimaan aineistoa teokseensa ja jättämään Petronellan tuhkaa naisen rakastamiinsa Lemmenjoen maisemiin.
JORMA MARTTALA
