Tuskin kukaan tieten tahtoen omaan kotiinsa ottaa huonoa palovakuutusta. Se on eri asia, jos etukäteen ei osaa perehtyä aivan kaikkiin vakuutusehtojen kiemuroihin ja jälkikäteen vahingon satuttua tuntee tehneensä väärän ratkaisun.
Täysarvovakuutuksella ja euromääräisellä vakuutuksella on omat kannattajakuntansa. Vielä lisää tekstiä pohjustukseksi ennen kuin päästään varsinaiseen aiheeseen eli ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan.
Jokaisen vakuutuksenottajan omilla valinnoilla on selkeä taloudellinen seuraus. Korkealla omavastuulla vakuutusmaksu on alhaisempi kuin matalalla, mutta vastaavasti vahinkotilanteessa saa vähemmän rahaa. Rahamääräisissä korvausperusteissa tietysti isoa vakuutussummaa seuraa korkea vuotuinen maksu.
Vakuutusyhtiöiden toiminta ei kuitenkaan liiemmin muuta yhteiskuntaa häiritse. Alhaisilla tuotteiden hinnoilla saa lyhyellä aikavälillä lisää asiakkaita. Mutta pidemmän päälle tulee myös lisää vahinkoja korvattaviksi.
Vakuutusmaksuja on pakko korottaa – muuten uhkaa konkurssi. Melkein yhtiöiden kesken voisi puhua nollasummapelistä. Työntekijät saavat aina palkkansa. Sitä sopii miettiä vähän pidemmälle.
Vakuutusyhtiö saa siis maksutuloja ja vastaavasti maksaa vahingot sekä työvoimakustannuksensa. Karkeasti vakuutuksia voi sanoa palkkakulujen verran liian korkeiksi.
Vakuutuksien ottaminen ei keskimääräisesti ottaen kannata. Kysymys kuuluu: ”Kuka uskaltaa tai voi taloudellisessa mielessä elää riskin kanssa?”
Julkinen sektori ei liiemmin vakuutusmaksuja maksele. Toki vahinkoja tapahtuu tämän tästä, mutta pitkällä aikavälillä veronmaksajat säästävät, kun ei niitä vakuutuksia oteta. Sivujuonteena voi todeta, ettei valtio vakuuta valuuttakurssiriskejä.
Vanhaan hyvään aikaan Suomi pystyi devalvoimaan, joten on nurinkurista, jos valtio vakuuttaa itseään omia toimiaan vastaan. Julkisen sektorin tavoin maailmanlaajuiset kansanliikkeet voivat jättää vakuutukset ottamatta. Jos jotain palaa, niin korvataan vahinko yhteisvastuullisesti. Toisena sivujuonteena pitää taas vastustaa eurobondeja, joiden yhteisvastuullisuus on kaukana terveestä taloudenpidosta.
Yksittäisen ihmisen ja koko kansantalouden kannalta ansiosidonnaisella työttömyysturvalla on huomattavan laajoja seurausvaikutuksia. Sitä voi pitää myös vakuutuksena, jossa vahinko vain on työttömyys ja korvauksena on sitten huomattava osa palkasta.
Ensimmäisenä huomio kiinnittyy vakuutuksen hintaan. Selkeimmin hinnan kaiketi saa tietää Loimaan kassasta. Jos työttömyysturvan hankkii perinteisen ammattiliiton kautta, niin silloin hintaan kuuluu myös muita palveluita.
Lyhyesti sanottuna vakuutuksen hinta ei vastaa todellisia kustannuksia. Tällä kohdin mennään sille kuuluisalle veronmaksajan kukkarolle. Sivujuonteena voi turvallista työpaikkaa etsiville suositella työttömyyskassoja.
Kun hintasuhteet ovat pielessä, niin myös taloudellisia kannustimia ei välttämättä ole. Tällä kohtaa tulee mieleen säästäminen tai lähinnä sen puute.
Nykyistä kalliimpi, tai oikeammin kustannuksia vastaava, työttömyysturva kannustaisi kotitalouksia säästämään itse pahan päivän varalle. Ajatus voi ensiksi tuntua aivan mahdottomalta ja ahdistaa oikein fyysisesti kuten hölkkääminen tai matematiikan opiskelu aluksi. Alkuun päästyään kaikki nämä onnistuvat ihmiseltä yhä paremmin.
Ansiosidonnaisen rakenne on Suomessa turhan yksioikoinen. Se on 500 päivää samalla tasolla ja sitten loppuu. Perinteisesti keskustelunavaukset porrasteisemmasta rakenteesta ovat johtaneet lähinnä yleislakon mahdollisuuteen. Kyllä jossain vaiheessa tulee laajapohjainen konsensus siitä, että kaksi vuotta on liian pitkä aika.
Lisäksi aina pitää erottaa toimintamalleissa se, mikä on yksilön ja mikä järjestelmän osuutta. Ihmisellä on oikeus optimoida järjestelmän puitteissa.
Pahimmillaan ansiosidonnainen estää yrittäjäksi ryhtymisen. Hyvillä työmarkkinoilla ideoita testataan yrityksissä. Osa vääjäämättä jää lyhytaikaisiksi. Tämän takia pieni turbulenssi on pakko hyväksyä. Omistusasumista ei kannata liikaa suosia, koska se vaikeuttaa työn perässä liikkumista. Mitenkähän Suomeen sopisivat Yhdysvalloista tutut liikuteltavat kodit?
marko@markotaipale.fi
Kommentointi on suljettu.