Ylöjärveläisen Pentti Teräväisen luotsaama Radio Musa palasi keväällä aalloille, nyt pysyvän toimiluvan turvin. Ylöjärveläisväriä eetteriin tuo myös toimittaja ja kunnallispoliitikko Tuomo Kaminen, joka pakinoi lähihistoriasta puujalkahuumorin ripauksin.
Kun toimittaja- ja poliitikkokollega Pentti Teräväinen pyysi Tuomo Kamista kehittelemään radiosarjan, kului vain viikko tai pari, kun ohjelmaa jo purkitettiin. Formaatti sorvautui konkarin mielessä ripeästi.
Paikallismedian kyytiin hyppääminen ei ollut Kamiselle uusi aluevaltaus vaan pikemminkin jonkinlainen paluu vuosien takaisille kentille.
Vuosikaudet ohjelmia valtakunnalliseen mediaan tehnyt mies näet työskenteli aikanaan Seinäjoen alueradiossa. Hän on tehnyt juttuja myös muihin paikallismedioihin.
Paluu paikallismediaan ei ollut Kamiselle kummoinen juttu. Se oli luonteva osa monipuolista uraa.
– Mikään toimittaminen ei ole minulle vierasta.
Sitä paitsi mies ei näe juurikaan eroa eri medioiden sisällöntuottamistavoissa.
– Olen perustoimittaja. Juttu on juttu, julkaistaan se missä mediassa tahansa. Väline ei ole rajoittava eikä merkityksellinenkään tekijä.
Kaiken kukkuraksi Kamisen ohjelma ei kylve paikallisvärissä. Se on yleisohjelma, joka voisi kaikua valtakunnallisillakin aalloilla. Itse kanavankin kärki on musiikissa ja aikuisten ohjelmissa, ei pelkässä paikallisuudessa.
– Ohjelmani on tarkoitettu nostalgiaan, jota Musakin edustaa.
Konkari istuu mielissään lähimedian riveissä.
– Yritän tukea Penaa, kun paikallisradio on niin hieno systeemi. Erilaisilla medioilla on erilaiset tehtävät, ja paikallisradiolla on oma, hyvin tärkeä tehtävänsä.
Annos historiaa, ripaus näsäviisautta
Nääsviisasten kerho kahlaa läpi historiaa vuosi kerrallaan. Sarja alkoi vuodesta 1950.
Muutaman minuutin mittaisessa jaksossa radioääni kertoilee käsiteltävänä olevan vuoden tapahtumista ja ilmiöistä. Lopussa kajahtaa jokin kipale tuolta vuodelta. Sitä ennen visailu-uralleen uskollinen toimittaja esittää kuuntelijoille jakson vuotta koskevan visakysymyksen.
– Oikea vastaus tulee seuraavassa jaksossa. Palkintona on ahaa-elämys, jos kuulija tietää vastauksen, tai tunne ”niin tosiaan”, jos kuulija ei tiedä sitä.
Ohjelmaa ryydittää huumori. Nimiväännös legendaarisen Viisasten kerho -radio-ohjelman nimestä alleviivaa juuri humoristista otetta.
– Ohjelmassa on pientä viisastelua historiasta. Se on meikäläiselle ominaista puujalkahuumoria. Ja tietysti on informaatiopuolta: huomaa, kuinka moni asia on muuttunut lyhyessä ajassa.
Kaminen on äänessä yksin, vaikka nimi antaa ehkä ymmärtää toista.
– Nimi on Penan keksimä. Koen, että kerhona on yleisö.
Miksi aiheeksi juuri historia?
– Minua kiinnostaa historiassa historia. Kuten Cicero on sanonut, se, joka ei ymmärrä historiaa, jää ikuisesti lapseksi. Ja kukas sanoikaan, että joka ei ymmärrä historiaa, ei ymmärrä nykypäivää?
Kamisen mielestä huumori istuu historian pariksi, koska yhdistelmä on yllättävä.
– Huumorissa yllättävyys on tärkeimpiä pointteja.
Huumori tuo historiaan uusia näkökulmia.
– Pelkkä tietojen pänttäys on paitsi tylsää myös rajoittavaa.
Kaminen itse on eritoten mustan huumorin ja tilannekomiikan ystävä.
– Vitsien kerronnasta en niin välitä. Tosi elämästä lähtee paras huumori.
Koskaan ei ole kyllästyttänyt
Kaminen ei ole ikinä edes ajatellut tekevänsä muuta työtä kuin toimittajan hommia.
Herran ura alkoi jo 13-vuotiaana poikasena. Hän teki koululaisena sunnuntaihommia sanomalehti Ilkassa, ja samaisesta paikasta irtosi kesätöitäkin.
– Isäni teki juttuja lehteen, ja veljeni olivat toimittajia. Kyllä siinä sukuvikaa oli. Olen lukenut kaikennäköistä pienestä pitäen – ja kirjoittanut myös, mies muistelee päätymistään alalle.
Toimittajaopintojen jälkeen mies teki vuosikaudet töitä vakitoimittajana Yleisradiossa. Tutuiksi tulivat niin ajankohtais-, urheilu- kuin viihdetoimittaminen.
– Työ oli vaihtelevaa. Kun ajattelee Ajankohtaisen kakkosen tekoa, juttuja oli laidasta laitaan. Se on valtava rikkaus. Onneni on ollut, että olen saanut tehdä sellaista, mitä haluan.
Kun mediakenttä alkoi hiljetä 1990-luvun alussa, Kaminen perusti Juha-Pekka Ristmeren kanssa lukuisia televisio-ohjelmia tuottaneen mediayrityksen. Kymmenisen vuotta sitten mies erkani yhtiöstä ja perusti oman yrityksen.
– Olihan yksityisyrittäjyys hyppy tuntemattomaan, mutta minulla oli hyviä kontakteja ja ideoita. Yksityisellä puolella on myös aina tietty valinnanvapaus.
Viime vuosina mies on tehnyt historiajuttuja ja dokumentteja.
– Aika lailla olen erikoistunut arkistomateriaaliin.
Ylen suuntaan miehen tuotosten virta on tosin hiipunut.
– Nykyään Yle ei ota ulkopuolisilta juuri muita juttuja kuin niitä, jotka on suunnattu alle 35-vuotiaille. Se on uskomaton politiikka.
Pitkän taipaleen aikana Kaminen ei ole koskaan kyllästynyt työhönsä.
– Tämä on monisäikeinen ala. Maailma on aiheita täynnä. Jokainen tilanne on uusi ja jokainen juttu omansa.
Mies nauttii myös ihmisten kohtaamisesta.
– Haastattelemieni ihmisten määrä on uskomaton. Olen varmasti Suomen tv-historian kolmen eniten juttuja tehneen joukossa, mies uskaltaa arvioida.
Vaikuttamista hillitysti
Toimittajana Kaminen on väistämättä vaikuttanut yhteiskuntaan, ja lisäksi hän on päässyt vaikuttamisen makuun kunnallispoliitikkona.
Mies myöntää, että jalansija kahdessa, yleensä erilliseksi mielletyssä, leirissä on ollut jossain määrin hyödyksi.
– Työn puolesta olen seurannut politiikkaa ja tunnen poliitikkoja. Olen myös tottunut häsläämään ihmisten kanssa, mies virnistää.
Mediaa tunteva tietää, miten median kanssa kannattaa toimia.
– Osaa miettiä, mitä sanoo toimittajille. Tosin minä sanon melkein mitä vain, mies hörähtää.
Vaikuttaminen ei ole Kamiselle itseisarvo. Mies ei ole tähdännyt omien mielipiteidensä julki tuomiseen.
Niin toimittajana kuin poliitikkona hän on kuitenkin voinut kantaa kortensa kekoon asioissa, joihin haluaa tuoda oikeudenmukaisuutta. Tietysti toimittajan on täytynyt pohtia työnsä vaikuttavuutta myös moraalisella tasolla.
Nääsviisaat-ohjelmallakin on kaikessa leikillisyydessään vaikuttava voima.
– Tietysti se on lähihistorian opetusta ja asioiden ymmärtämistä. Ohjelma antaa perspektiiviä ajatella, miten asiat olivat ennen, ja jokainen voi tehdä sitten omat johtopäätöksensä.
