Hopeaa auringossa heijastelevat pajunkissat avautuvat pääsiäiseen A. D. 2014 niin kuin aina, mutta ihmiset ovat hukassa itseltään. Historia toistaa itseään. En silti kääntäisi vielä sivua Raamatun viimeisessä kirjassa – Ilmestyskirjassa.
+++++
Pieniä vilunväreitä aiheuttaa maailmanhistorian merkittävimpiin tutkijoiden joukkoon kuuluneen tiedemiehen ja fyysikon Isaac Newtonin (1642–1727) yli miljoonan sanan kertomus ja tulkinta Raamatun Danielin kirjasta.
Puusta pudonneen omenan pysäyttämän painovoiman keksijän ja yleisneron Newtonin kirjoituksen yksi johtopäätelmä oli neljäsataa vuotta sitten: maailmanloppu – Jeesuksen toinen tuleminen – koittaa vuonna 2060.
Newton itse ei viisaana miehenä julkistanut ennustustaan, koska tiesi ihmisen ja matemaattisten laskelmien erehtyväisyyden. Hän halusi enemmänkin valaa toivoa itselleen ja aikalaisilleen.
+++++
Kristikunnan suurimman juhlan, pääsiäisen juuret nousevat syvältä historiasta – ja kuitenkin kuin repäistyinä tästä päivästä.
Kansainväliset tutkijaryhmät ovat kaivaneet vuosikymmenestä toiseen historiallisia faktoja näivettyvässä kyläpahasessa syrjäytyneen ja imperialistisen Rooman machovaltaa vastaan nousseen Jeesus Nasaretilaisen elämästä.
Rooma rakensi loistonsa huumassa kuin viimeistä päivää. Pienestä kuihtuvasta Nasaretin kylästä lähdettiin leivän perään siirtotyöläisiksi. Näiden perien ihmiset elivät hädin tuskin nelikymppisiksi. Timpurin hommista Jeesuskin maineikkaaksi saarnaajaksi nousi.
Rooman esikuvia löytyy tästä ajasta pilvin pimein: kivikovia arvoja, vahvemman oikeutta, kavalia salamurhia, kidutuksia, petosta, raudanlujaa hallintoa, maskuliinisuutta, sotapullistelua ja -teknologiaa, insinööritaitoa, Colosseum-henkistä rakentamista, julmuuteen saakka tehokasta oikeuslaitosta, verotusta ja kaiken yllä Rooman keisarien äärimmäisyyksiin ulottuvaa yksinvaltaa.
+++++
Perheettömän Jeesuksen arvioidaan tallanneen kapinan kärjessä Galilean raittia kolmisen vuotta. Tulisieluinen saarnamies keräsi kannattajansa Rooman nujertamista ihmisistä. Hän julisti pehmeää vallankumousta, eräänlaista maailman ihanneperhettä, jossa Jumala olisi kaikkien isä ja ihmiset lähimmäisistään huolehtivia perheenjäseniä.
Ei ole vaikea arvata, miten tässä Daavidin ja Goljatin ottelussa Rooman valtakunnassa kävi: köyhä nasaretilainen kapinallinen sai maksaa puheensa ristillä – niin kuin lukemattomat muut maailmanvaltaa vastaan hangoitelleet.
Historiallisiin faktoihin nojaavien tutkijoiden tiedot loppuvat pääsiäisen ydinsanomaan, ylösnousemuskertomukseen – alistumisen ja katkeruuden voittavaan uuteen päivään, joka nousee yhtä kirkkaana niin pahoille kuin hyvillekin.
Jeesuksen ylösnousemukseen päättyy tieteellinen henkilöhistoria; alkaa universaali usko tai sen puute.
+++++
Usko on kovilla 2000-luvun maailmassa, kun tiede lyö pöytään tutkimustuloksiaan alkuräjähdystä myöten. Ahneus kovertaa syöpänä ihmistä sisältäpäin.
Ahneuteen tarttui kovalla kädellä jo toista tuhatta vuotta sitten paavi Gregorius Suuri, jonka laatiman kuolemansyntien luettelon Tuomas Akvinolainen myöhemmin jalosti kirkon katekismukseen Venetsian ja Lombardian pankkiirien riehaannuttua oikein kunnolla.
Kateus piinasi köyhiä, viha hallitsijoita, henkinen laiskuus pappeja ja muita oppineita ja ahneus kauppiaita ja talouselämän päättäjiä.
Aivan hiljakkoin kuolemansyntien luetteloon on lisätty ympäristön saastuttaminen ja mammonan palvonta.
Nämä teot murentavat ihmisen itsekunnioituksen ja rikkovat ehjän Jumala-suhteen.
+++++
Pimeässä ajassamme puhuttelee erityisesti ihmisten totaalinen erkaantuminen pääsiäiskertomuksen ydinsanomasta, pyhyydestä, ihmistä suuremmasta toivon ja valon lähteestä, voimasta, jota ei tieteen keinoilla koskaan pystytä selittämään.
Kristinusko ja muut valtauskonnot ovat aikamoisessa puristuksessa, kun hedonistinen mielihyvän tavoittelu leviää valtoimenaan.
Eriasteiset riippuvuudet eristävät ihmiset tehokkaasti todellisuudesta ja täyttävät epätoivoisella sätkimisellä ja melulla kaikkialle levittäytyvän henkisen tyhjiön.
Itse me olemme tämän ristin, mammonan palvonnan ja henkisen tyhjiön rakentaneet ja tällä ristillä nyt riipumme pää tyhjää täynnä.
Tiede ottaa tuuliajolle joutuneen omakseen ja opettaa kädestä pitäen, miten maailmankaikkeus on kehittynyt – eikä siinä ole sijaa yliluonnolliselle.
Jo paljon ennen Kristusta, Allahia ja monia muita uskontojen johtotähtiä eläneet luonnonkansat ovat aikojen alusta luottaneet ihmistä suurempaan voimaan, henkeen.
Ranskalainen kirjailija Antonin Artaud tapasi tarahumaraintiaanit Luoteis-Meksikossa muutama vuosikymmen sitten. Intiaanit sanoivat: ”Henget ovat hylänneet teidät.”
Pandoran pirullinen lipas on avattu, mutta mitä on menetetty? On menetetty usko ja sen mukana kaikki.
+++++
Uskoa, toivoa ja rakkautta tämä pääsiäisaika kaipaa kipeämmin kuin ehkä milloinkaan.
Toivoa me tarvitsemme, vaikkapa sitten Veikko Antero Koskenniemen Pääsiäislaulun sanoin:
”Viel’ oli talven valta ja tunteet turtuneet, maan alta, mullan alta, kun kuulin: kevätveet!
Niin elon ensi merkin sain jälkeen talven yön ja aavistuksin herkin jo liikahdit sa, syön!
Maan voimat maasta halaa taas valoon auringon, nyt elo kaikkeen palaa, mi maasta tullut on, nyt liikkuu kylmä pinta, nyt puhuu uumenet.
Niin heräjä jo, rinta, jo nouskaa kuollehet!
Kun väliin neljän laudan käyn kerran nukkumaan, saa kehdoks kevät haudan, taas synnyn uudestaan!
Oi luonnon kaikkivalta, kaikk’ katoo kuolo, yö, maan alta, mullan alta kun kevään harput lyö!”
Teksti:
JORMA MARTTALA
Piirros:
TIMO KOLJONEN
