Kirjailijavierailut avartavat yleisön näkemyksiä kirjojen synnystä ja kirjailijan mielenmaisemasta. Kirjailija taas imee ihmisten parissa havaintoja elämästä.
Joukko tavallisia oppitunteja sai siirtyä syrjään Moision koulussa viime keskiviikkona. Kylään tuli nimekäs vieras: lyyrikko ja nuortenkirjailija Vilja-Tuulia Huotarinen.
Sanataiteilija avasi yleisölleen kirjoittamisen saloja ja kirjailijan arkea. Hän puhui muun muassa tekstin hiomisesta, ideoiden synnystä, taitojen kartuttamisesta ja aloittamisen vaikeudesta.
– Kirjoittaminen on kuin sipulia kuorisi. Kirjoitan yhdestä ja toisesta ja sitten löydän ytimen eli hyvän kohdan tai aiheen ja tajuan, että tästä haluan kirjoittaa, Huotarinen kuvaili.
Kirjailija kylään harvoin
Kirjailijavieraat ovat kouluissa harvinaista herkkua.
– Urallani viiden vuoden aikana en ole aiemmin kohdannut tällaista, viime järjestelyjä hoitanut äidinkielen opettaja Elina Pyöli sanoo.
Harvinaisuuden takana on raha.
– Määrärahat ovat rajalliset muuhun kuin perustoimintaan.
Kyse ei siis suinkaan ole kiinnostuksen puutteesta.
– Tietysti ottaisimme vierailijoita niin paljon kuin sielu sietää, opettaja hymyilee.
Hän ei liioin usko, että opettajat olisivat tietämättömiä vierailumahdollisuudesta.
Tavallisesti koulut hankkivat kirjailijavieraat Lukukeskuksen kautta. Moision koulu sai kuitenkin tällä kertaa esiintyjänsä erityisreittiä. Eräs koulun opettajista tuntee Huotarisen, joten hän keksi kysyä tätä kylään.
Rahoituksenkaan kanssa ei tarvinnut nyt painiskella. Huotarinen vieraili samaan syssyyn sekä koulussa että kirjastossa, joten palkkio järjestyi Ylöjärven kulttuuripalveluiden kautta pakettisummana.
Ei jokapäiväistä kirjastossakaan
Ylöjärven kirjastoissa kirjailijavisiittejä on kerran pari vuodessa.
Kirjastokin saa vierailijansa pääasiassa Lukukeskuksen kautta. Kulttuuripalvelut ja kirjasto laativat keskukselle listan kirjailijoista. Nimiä karsiutuu etsintöjen myötä.
– Jos joku halukas löytyy, sen yleensä nappamme, kulttuurisihteeri Minna Vallin sanoo.
– Toinen tapa hankkia vieraita on sattumalta syntyvät kontaktit. Harvoin soitamme suoraan kirjailijoille.
Isoissa kaupungeissa kirjailijavierailijoita tapaa useammin kuin muualla. Vallin arvelee tämän johtuvan siitä, että isoilla kaupungeilla on kenties enemmän varoja ja resursseja kuin muilla ja toisaalta niillä on myös kirjailijavierailuiden perinne. Vieraan hakuun kunnan koko ei ole este. Lukukeskus ottaa vastaan hakemuksia kaikilta.
Vallin arvioi, ettei muutama lisäkirjailija vuodessa olisi Ylöjärvelle rahakysymys. Vierailutahti on harva pikemmin siksi, että kirjailijoita on joskus hankalaa saada ja että on mietittävä, kuinka paljon vierailulla saadaan yleisöä.
– Hyvin tunnetut kirjailijat vetävät yleisöä enemmän kuin vaikkapa runoilijat. Esimerkiksi Leena Lehtolainen houkutteli noin 80 katsojaa. Se on jo tosi iso yleisö. Mutta tietysti on otettava myös vähän tunnettuja ja paikallisia vierailijoita.
Kontakti ihmisiin ja elämään
Huotariselle kirjailijavierailut eivät ole pakkopullaa.
– Se johtuu varmaankin opettajataustastani. Joku kirjailija voi kokea vierailut pelottaviksikin, mutta minulle ne ovat virkistäviä.
Huotarista vetää ihmisten pariin halu olla vuorovaikutuksessa.
– Yleensä kirjoja luetaan yksin. Yleisön edessä koen puhuvani omalla äänelläni ja jakavani asioita.
Ihmisten seura pitää kirjailijan silmät auki maailmaan.
– Lähden siitä, että kirjoittaminen ja elämä ovat koko ajan käsi kädessä. Yksin en voi löytää uutta kirjoitettavaa. Kun olen muitten ajatusten ja tunteiden äärellä, olen hetken osa toisten elämää – vaikkeivät he sanoisi ajatuksiaan edes ääneen. Jokainen kysymys on yhteys maailmaan, josta ihmiset tulevat.
Vierailut tuovat työhön vaihtelevaa rytmiä.
– Joskus ihmisten tapaaminen on hektistä. Se opettaa kirjailijaa nopeaan rytmiin. Yksin olo, kun aika tuntuu loputtomalta, taas opettaa keskittymistä. On tärkeää olla sekä yksin että maailmassa. Jos jompaakumpaa on liikaa, työstä ei tule tarpeeksi hyvää.
Huotarinen saa myös oivalluksia omasta puheestaan.
– En välttämättä keksi asioita yksin ollessani, mutta kun puhun ääneen, tajuan, mitä ajattelen jostakin.
Yleisön palaute on kynäilijälle eduksi.
– On arvokasta kuulla, mitä joku on tuntenut kirjani äärellä.
Kirjailija on myös kiinnostunut tekemisestään ja ajatuksistaan.
– Kirjailijan työhön liittyvä itsekeskeisyys vain on itsestään selvää. En tiedä, onko ”vaatimaton kirjailija” mahdollinen sanapari.
Kaikki yleisöt tärkeitä
Ihmisten luo hinkuvalle Huotariselle ei ole ongelma rientää vierailulle isojen kaupunkien ulkopuolelle. Hän haluaa jopa syrjäisille ja pohjoisille seuduille.
– En erottele paikkoja arvoasteikon mukaan. Paikat ovat kiinnostavia sellaisinaan, ja eri paikoissa kiinnittää huomiota erilaisiin asioihin.
Vaikka kyse on nuorisokirjailijasta, koululaisyleisöt eivät ole hänelle muita erityisempiä. Hänelle on näet tärkeintä kohdata kaikenlaisia ja kaikenikäisiä ihmisiä ja puhua kirjoista ylipäätään, ei vain nuortenkirjoista.
Kirjailija ei ajattele lähtevänsä kouluun kohdeyleisönsä ääreen, saati markkinoimaan teoksiaan.
– Vaikka kirjoissani on nuoria ihmisiä, en voi ajatella kirjoittavani joukoille. Kirjoitan aina näkymättömälle sinälle, mutta se ei voi olla kohderyhmä. Muuten kirjoittamisesta tulee tehtailua.
Nuorten keskellä nuorisokirjailijalla on kuitenkin luonteva olo.
– Koulumaailma on minulle tuttu ja kiehtova. Innostun nuorten parissa.
Yleisölle pureskeltavaa
Vierailuista hyötyy myös yleisö. Moision koulullakin joukko oppilaita jakoi kiitosta Huotarisen visiitistä.
Jenna Periviidan, Roosa-Maria Lammisen, Helga Ruuskan, Saaga Huttusen ja Anniina Lehikoisen käsitykset kirjailijan arjesta muuttuivat.
– Tämä oli silmiä avaava kokemus. Esimerkiksi apurahaa ei saa helposti, joten kirjailijan toimeentulo voi olla vaakalaudalla, Lamminen sanoo.
Lehikoisen mieleen jäi se, että tekstiä on hiottava toden teolla.
– Ei voi tehdä vain pikaremonttia, hän oppi.
– Ja kirjaa voi rakentaa elämänkokemuksen pohjalta, Ruuska kertaa.
Hän olisikin halunnut vielä tietää, kirjaako kirjailija muistiin kokemiaan tunteita. Huttunen olisi tahtonut kuulla lisää kirjailijan opiskelumahdollisuuksista. Koko kopla koki kuitenkin saaneensa lyhyessäkin ajassa paljon irti.
Tytöt iloitsivat vierailun tarjoamista kirjoitusvinkeistä. Heidän mielestään kirjoista ja kirjailijoista kiinnostuneille vierailut ovat antoisia mutta pureskeltavaa on muillekin: yleissivistys karttuu, ja neuvot esimerkiksi kritiikin vastaanottamisesta pätevät kelle tahansa.
– Kyllä vierailijoita kannattaa tuoda kouluun, vaikka tuolla jotkut pojat huokailivatkin, Periviita tuumii.
– Tarkoitus on tietysti innostaa oppilaita kirjallisuuden lukemiseen ja omaan kirjoittamiseen, Pyölikin nyökyttelee.
