Varsinaisesti on tietysti kyse hallituksen pelkästä perinnöstä, mutta sana testamentti kuulostaa sopivan mahtipontiselta.
Testamentissa yleensä tiedetään, mitä ja kenelle testamentataan. Sellaista fakiiria ei ole, joka tarkkaan tietää seuraavien eduskuntavaalien jälkeisen Suomen kansantalouden tilan. Seuraavalle hallitukselle tehty testamentti kuulostaa liian yleiseltä, koska tässä on vaalit välissä ja lopullista tulosta eivät nykyiset gallupit välttämättä kerro.
Sekä yleisen perinnön että yksityiskohtaisen testamentin kohdalla on yksi yhdistävä tekijä. Mitään ei ole pakko ottaa vastaan. Poliittinen perintö poikkeaa oleellisesti maallisesta omaisuudesta. Siinä missä yksittäinen kansalainen kieltäytyy ottamasta korjausvelkaista kiinteistöä vastaan, poliitikot ovat erilaisia.
Hallitukseen on aina kova tunku, oli reaalimaailman tilanne kuinka huono tahansa. Toki poikkeus vahvistaa säännön. Vuoden 1991 veret pysäyttävien vaalien jälkeen yksi puolue meni oppositioon ihan suosiolla. Sen jälkeen seuraavissa vaaleissa toteutui jälleen kerran ikiaikainen luonnonlaki. Nimittäin oppositiossa aina kannatus nousee ja vastaavasti hallitusvastuussa olevien puolueiden kannatus laskee. Kovin tuntuvat 20 vuoden takaiset tapahtumat tutuilta näinä vaikeina aikoina.
Kaikki muistavat vuoden 2011 eduskuntavaalien jytkyn. Paljon tylsempää oli seurata viikkoja kestäneitä, junnaavia hallitusneuvotteluita. Pientä dramatiikkaa oli, kun välillä puolueita kuvainnollisesti heitettiin pihalle Säätytalosta. Erilaisia viestejä neuvotteluiden vaiheista on kuulunut, mutta henkilökohtaisesti en luota mihinkään versioon. Totuus on aina tarua ihmeellisempää.
Hallitusohjelmassa pyritään yhteiseen hyvään. Jälkikäteen voi kritisoida kuntauudistuksen aikataulua. Uudistus on suomalaisille sen verran iso tunneasia, että sillä pitää olla laaja parlamentaarinen tuki. Esimerkiksi kuuden vuoden, siis yli todennäköisen hallituskauden, aikataulu olisi ollut paljon parempi kuin nykyinen aikataulu. Siinä ajassa ehditään kuntia kuulla siten, ettei se tunnu pelkältä muodollisuudelta.
Hallitus sitoutui pitämään Suomen velkaantumisen kurissa ja siten luottoluokituksen ennallaan parhaassa AAA-luokassa. Tarvittaessa tehdään yhtä paljon veronkorotuksia ja menoleikkauksia. Paperilla nämä ovat kauniita sanoja. Käytännössä ekonomistien keskuudesta löytyy aina puolustajia niin hyvin elvyttävälle kuin tiukalle talouspoliittiselle linjalle.
Siitä voidaan olla yhtä mieltä, että Suomen velkaantuminen on ollut euromääräisesti hirvittävää. Vielä pahempaa on ajatella asiaa laadullisesti. Mikääm kotitalous tai yritys ei toimisi samalla tavalla.
Jälleen kerran päästään taloustieteilijöiden oppiriitoihin. Julkisen sektorin ei välttämättä edes kuulu toimia kuin yritys tai kotitalous. Lopulta kaikilta voivat rahat loppua samalla tavalla. Nyt erona 1990-luvun lamaan on se, että Suomi saa edelleen lainaa kohtuullisilla ehdoilla. 20 vuotta sitten lainahanat olivat mennä kiinni, ja silloin menosopeutukset olivat paljon suurempia kuin nyt.
Luottoluokittajilla on paljon valtaa. He ovat yleensä suorittaneet tohtorin tutkinnon jossain maineikkaassa yliopistossa. Silti itse ajattelen niin, että jokainen parhaiten tietää oman velanhoitokykynsä. Jos Suomi haluaa vielä enemmän elvyttää, niin sitten se täytyy tehdä täysin tietoisesti, eikä pidä ajatella luottoluokitusta. Lopulta ihmisten pitäisi olla keskiössä eikä numeroiden.
Ei siis ole herkkua nykyisellä eikä tulevalla hallituksella. Kaiken kielteisyyden keskellä kannattaa kiinnittää huomio myönteisiin asioihin. Tätä vuotta on takana vasta kolme kuukautta. Tämän ajan työttömyyskorvausta menettämättä on ollut mahdollista ansaita 300 euroa kuussa. Ensimmäinen negatiivinen välihuomautus koskee toimeentulotukea, joka helposti reagoi yksi yhteen lisätulojen kanssa.
Aihe ei vielä ole mahdottomasti julkisuutta saanut, mutta kiinnostus lisätöiden tekemiseen suomalaisilla on ilmeinen. Tämä toimenpide saattaa historiankirjoituksessa osoittautua hallituksen parhaaksi yksittäiseksi teoksi. Ehkä Suomessa siirrytään sanoista tekoihin byrokratian poistamisessa. Ja itse idea taisi tulla opposition taholta, joten voimme kaikki olla tyytyväisiä.
marko@markotaipale.fi
Comments are closed.