”Ketterästi polkee faari. Faarilla on Jaguaari.”
Nämä 1950-luvun pyörämainoksen säkeet iskeytyivät vääjäämättä alitajunnasta, kun tartuin filosofiantohtori Hannu Syväojan tuoreimpaan opukseen Kulttuuripyöräilyä Pirkanmaalla ja Satakunnassa (Mediapinta 2014).
+++++
Viime vuonna 80 vuotta täyttänyt, opettajana elämäntyönsä tehnyt Syväoja ei ole hellittänyt retkipyöränsä sarvista, onneksi. Pieni on kaunista, ja todellisia kulttuuriaarteita löytyy pilvin pimein aivan kotinurkilta.
Aivan kuin kolmisen vuotta sitten ilmestyneessä, Päijänteelle ja Tammelan ylängöille saakka ulottuneessa kirjassaan Kulttuuripyöräilyä Hämeessä ja vähän ulkopuolellakin, Syväojan mietteet laajentuvat retkikohteita kuvatessa moderneiksi lastuiksi, jotka ottavat kantaa myös päivänpolttaviin kysymyksiin.
+++++
Hämeenkyröstä kirjoittaja on saanut monella retkellään irti mielenkiintoisia yksityiskohtia, kuten edellisessä, vuonna 2011 ilmestyneessä teoksessa Finnen ja Sillanpään lumoa, mutta uusimmalla reissulla nousee historiasta esiin myös ylöjärveläisiä läheltä koskettanut Daavidin kapina.
Maisemakahvilaa Myllykolun jälkeen etsinyt Syväoja löytää Hämeenkyrön talonpoikien pystyttämän järkälemäisen muistokiven Kallioistenselän katveesta.
Monumentti paljastettiin vuonna 1989 Pylsyn tilojen 550-vuotisjuhlassa kantatalon ikivanhalle paikalle vanhan Kierikkalan kylän ydinalueilla.
+++++
Muistokivi kertoo karusti Suur-Pirkkalan ja Satakunnan talonpoikien noususta verokapinaan 1430-luvulla vesilahtelaisen Daavidin johdolla.
Ennen modernien valtiorakenteiden syntymistä tartuttiin herkästi omankädenoikeuteen. Perimätietojen mukaan Anian kylästä kotoisin ollut Daavid oli korottanut itsensä talonpoikaiskuninkaaksi ja lähtenyt joukkoineen lukemaan lakia huoveille ja Viikin kartanossa olleille.
Talonpoikien nousu pysäytettiin kuitenkin ajoissa – ja ilman suurta verenvuodatusta.
Pirkkalan, Kangasalan, Lempäälän, Vesilahden, Kyrön ja Satastamalan talonpojista koottiin takuumiehet (12 joka pitäjästä), jotka suullisesti ja kädenlyönnillä lupasivat Lempäälän Kuokkalassa vuonna 1439 pitäjiin rauhan ”herrasväen ja Ruotsin valtakunnan puolesta”.
Yksi pitäjän rauhan takuumiehistä oli Niclis Pusw eli Niklas Pylsy, jolla oli legendaarinen maine omiensa parissa. Kierikkalan isäntiä kuvaavassa kylälorussa Pylsy nimetään peräti ”pyhäksi jumalaksi”…
+++++
Syvemmälle Satakuntaan pyöräillessään Syväoja päätyy muun muassa Kiikoisiin, jossa hän muistelee modernin lyriikan tähdenlentoa Lasse Heikkilää.
Alueen mytologiaa tutkineen Jalmari Jaakkolan jalanjäljissä ristiretkiajan tematiikkaa soveltanut Heikkilä viittaa vuonna 1959 ilmestyneessä Terra Mariana -kokoelmassaan, että Satakunta olisi neitsyt Marian oma maa…
Jäljet johtavat Tuomas-piispan aikaan. Tietojen mukaan Suomi olisi vuosina 1229–1237 ollut paavillinen suojeluvaltio, jota johdettiin Suomenlahden eteläpuolelta.
Kun paavi Innocentius III oli julistanut Vironmaan ja Liivinmaan Jumalan äidin maaksi, kyseinen alue olisi siten ollut Terra Mariana eli Marian maa.
Heikkilä päätteli rohkeasti, että Kalpaveljesten ritarikunta puolusti katolisen kirkon etuja Baltian ohella Satakunnassa, ”Marian maassa”, saakka.
+++++
Kiikoisten purpuripitäjässä Syväoja pysähtyy kuvanveistäjä Pentti Mäkisen Rakastunut viulu ja mandoliini -monumentin äärelle.
Pyörän satulassa ajatus kirkastuu. Syväoja funderaa ajankohtaista kuntakehitystä. Suomeenhan syntyi uusia kuntia 1940-luvulle saakka, kun ihmiset halusivat rajata reviirinsä, seisoa omalla pohjallaan kantamassa vastuuta oman pitäjänsä asioista.
Suuruuden ihannointi ja ekonomia syövät vääjäämättä keskusseudun laidoilla asuvien identiteettiä – eivätkä porkkanarahat kauaa lämmitä.
Syväoja heittää ajatuksistaan modernin version taannoisesta kihlakuntamallista, jossa pienetkin kunnat säilyisivät edes osittain itsenäisinä yksikköinä.
Mitä isommiksi ja mutkikkaammiksi organisaatiot käyvät, sitä innokkaammin hakeudutaan ryhmäidentiteettiä lujittaviin pieniin yhteisöihin, ”heimoihin”.
Pitäjäinstituution muiston rippeet eivät saisi jäädä vain kyläyhdistysten vaalittaviksi, Syväoja päättelee.
+++++
Joviaalilla ja sivistyneellä otteella lähiympäristöä ja paikallista elämää tarkkailevan Hannu Syväojan kulttuuripyöräily ulottuu kymmeniin pitäjiin Pirkanmaalla ja Satakunnassa.
Kesän pyöräretkiä suunnittelevalle kirja tarjoaa karttoja myöten oivallista luettavaa – eikä mikään estä piipahtamassa kohteissa autollakaan.
Oululainen Samuli Kustaa Berg runoili 1800-luvulla: ”Huoleti kiitelkööt muut Alppein seutuja kauniiks’. Kauniimpi, kalliimpi on mulle mun syntymämaa.”
Syväojassa Berg on takuuvarmasti hengenheimolaisensa löytänyt.
JORMA MARTTALA
