Kalastuksenvalvoja Jukka Paananen nauttii talvikalastuksesta täysin siemauksin

Pari kuhaa viikossa pitää kalamiehen tyytyväisenä

Kun on viettänyt 60 vuotta kalavesillä, luulisi jo hieman kyllästyttävän. Karhelaista Jukka Paanasta ei kuitenkaan saa järveltä pois millään, ei kesäisin eikä talvisin. Paanasen mielestä talvikalastus on vähintään yhtä mieluisaa kuin kalojen narraaminen kesäisin.
Tänä talvena Paananen joutui odottamaan yli tammikuun puolivälin ennen kuin hän pääsi vetämään verkot ensimmäistä kertaa jään alle.
Aurinkoinen pakkassää helli Jukka Paanasta, kun hän kävi kokemassa verkon Karhejärvellä. Tällä kertaa verkossa ei ollut saalista.

Aurinkoinen pakkassää helli Jukka Paanasta, kun hän kävi kokemassa verkon Karhejärvellä. Tällä kertaa verkossa ei ollut saalista.

– Torstaina 16. päivä tammikuuta laitoin verkot ensimmäistä kertaa. Silloin Karhejärven jää oli kahdeksan senttiä paksu ja järvelle uskalsi mennä, Paananen kertoo.
Paananen on harrastanut pilkkikalastusta talvisin käytännössä aina. Talvista pyydyskalastustakin on takana jo 35 vuoden ajalta. Kyseessä on siis äärimmäisen kokenut kalamies, joka tietää, millä välineillä ja mistä kalaa saa.
– Kesäisin kalastan paljon Kainuussa, koska mökkimme on siellä. Lentuankoskesta nousee lohikalaa. Talvisin pidän verkkoja tässä kotimme vieressä Karhejärvellä. Lisäksi olen kolunnut lähestulkoon kaikki lähialueen pilkkivedet, kuten Päijänteen, Längelmäveden ja Näsijärven, Karhen seudun kalastusseuran varapuheenjohtaja, sihteeri ja rahastonhoitaja Paananen selvittää.
Verkot Paananen käy kokemassa noin joka kolmas päivä. Sitä pidempää aikaa kala ei säily verkossa tuoreena. Verkon kokemisessa Jukka Paanasen apuna on usein vaimo Liisa.
– Toki kokeminen onnistuu yksinkin, mutta verkon saa vedettyä sujuvasti takaisin jään alle, kun on apukäsiä mukana.
Paananen pitää verkkojaan usein samassa hyväksi havaitussa paikassa. Noin 270 hehtaarin kokoinen Karhejärvi on niin pieni, etteivät parhaatkaan kalapaikat pysy salassa.
– Kyllä saalispaikat ovat aika hyvin ihmisten tiedossa. Ei niitä pysty pitämään vain omana tietonaan, eikä tarvitsekaan. Kyllä kaikille riittää kalaa, kalastuksenvalvoja Paananen toteaa.

Pilkkiminen on tekniikkalaji

Jukka Paanasen Liisa-vaimo on usein auttamassa verkon nostossa ja laskussa.

Jukka Paanasen Liisa-vaimo on usein auttamassa verkon nostossa ja laskussa.

Tämän talven ensimmäisen kalastusviikon aikana Paananen sai nostettua jään alta kolme kalaa. Verkkoon tarttuivat reilu kolmekiloinen hauki, sekä reilun kilon painoiset kuha ja made.
– Paras talvisaalis taisi tulla viitisen vuotta sitten, kun sain kuusikiloisen kuhan. Kerran verkossa oli myös 7,5-kiloinen hauki. Tosin viime syksynä tuli sulasta vedestä peräti 11-kiloinen hauki. Sitä emme enää viitsineet syödä, koska sen kokoisessa kalassa on jo aika paljon elohopeaa. Se hauki meni supiloukkuihin syötiksi, Paananen naurahtaa.
Verkon kokemiseen Paanasella menee reilu tunti. Pilkillä intohimoinen kalamies sen sijaan saattaa viihtyä koko vuorokauden valoisan ajan. Syöttinä Paananen käyttää pilkissä pääosin kärpäsen-  tai surviaisentoukkia.
– Joskus olen kokeillut myös keinomatoja, ja kyllä joillakin punaisilla muovimadoilla on jotain joskus tullutkin. Ei toki niin hyvin kuin elävillä syöteillä.
Pilkillä Paananen nostelee jään alta lähinnä ahvenia.
– Karhejärvi oli kymmenkunta vuotta sitten vielä mahdottoman hyvä ahvenvesi, mutta viime vuosina ahvenen koko on pienentynyt, kalastajamestari kertoo.
Vielä joskus takavuosina Paananen saattoi osallistua myös erilaisiin pilkkikilpailuihin. Viime aikoina ne ovat kuitenkin jääneet väliin, vaikka menestystä tuli aiemmin melko hyvin. Paanasen mukaan pilkkionginnassa pitää ottaa huomioon yllättävän monta asiaa.
– Tärkeintä on, minkälainen pilkki vedessä ui. Lisäksi pitää tarkkailla, mihin syvyyteen  pilkki kannattaa laskea. Myös siiman paksuudella pystyy pelaamaan, ja tietenkin myös pilkkimistekniikka ratkaisee aika paljon.

Ei heikoille jäille

Talvikalastus, etenkin pilkkiminen, on harrastus, johon saattaa jäädä helposti koukkuun, muutenkin kuin kirjaimellisesti.
Jukka Paananen kehottaa kaikkia vasta-alkajia tarkistamaan jään paksuuden ennen jäälle astumista.
– Jos ei tunne tarkasti järven olosuhteita, jäätä pitää olla
10–15 sentin paksuudelta ennen kuin jäälle kannattaa mennä. Esimerkiksi siltojen alla ja virtapaikoissa saattaa olla yllättävän ohut jääkerros, vaikka muualla olisi paksu jää.
Kun jäälle sitten pääsee, kannattaa toki pilkin ohella kokeilla muitakin talvikalastusvälineitä. Talvella kalansaalista voi yrittää saada verkon lisäksi myös esimerkiksi katiskalla.
– Minullakin on joskus ollut katiska jään alla, mutta enää viime vuosina en ole sitä pitänyt. Katiska vaatii aika ison avannon, kävellen, mönkijällä ja moottorikelkalla jäällä liikkuva Jukka Paananen sanoo.
Kalastusvälineitä pitää tietysti myös huoltaa. Kairan terä täytyy pitää kunnossa, pilkkiin on kelattava välillä uusi siima ja verkkoja on paikattava.
– Aika helpolla sitä loppujen lopuksi kuitenkin pääsee, ja huoltohommatkin ovat ihan mukavia, Paananen toteaa.

Istutuksia vuosittain

Pyydysmerkintöjen ja lupien pitää olla kunnossa.

Pyydysmerkintöjen ja lupien pitää olla kunnossa.

Karhen seudun kalastusseurassa on noin 150 jäsentä. Jäsenmäärä on pysynyt viime vuosina lähes vakiona. Kaikki jäsenet eivät toki harrasta talvikalastusta.
Karhen seudun kalastusseura on istuttanut vuosittain kalaa seuran järviin melko isolla summalla. Viime vuonna kalanpoikasia ostettiin 3 400 eurolla kalastusalueen järviin, joihin kuuluvat Karhejärvi, Kitarinjärvi, Mälitynjärvi, Työläjärvi, Sauninjärvi sekä Koikeroisen Viljakkalan puoli.
– Viime vuonna istutimme
7 500 kuhanpoikasta ja 9,5 kiloa siianpoikasia, Paananen kertoo.
Karhen seudun kalastusseuralla on melko tarkat pyydysrajoitukset. Valvonnassa ovat myös valtakunnalliset kalastusmääräykset.
– Määräyksiä ja rajoituksia noudatetaan aika hyvin. Minun ei ole tarvinnut poliisille ilmoittaa väärinkäytöksistä. Olen jakanut vain yhdestä kolmeen huomautusta vuodessa, 26 vuotta kalastuksenvalvojana toiminut Paananen sanoo.
Kalatalouden keskusliitto antoi tälle talvelle uudet pyydyksien merkintämääräykset. Yli 40 senttimetriä halkaisijaltaan oleva avanto on merkittävä vähintään 1,2 metriä jäänpinnan yläpuolelle ulottuvalla merkkisalolla.
Salko ei saa olla väriltään valkoinen, ja salkoon on laitettava kaikkiin sivusuuntiin näkyvä, kahden senttimetrin korkuinen heijastin. Jos jään alla oleva pyydys on pituudeltaan yli kymmenen metriä, on merkkisalkoa käytettävä pyydyksen molemmissa päissä.
Jukka Paanasella pyydysten merkinnät ovat luonnollisesti esimerkillisessä kunnossa. Nyt täytyy enää vain odottaa, että Ahti suo tänäkin talvena antejaan.
– Karhejärvestä ei saa kymmeniä kaloja kerralla, kun taas esimerkiksi Pyhäjärvestä saattaa saada. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, jos saisin yhdestä kahteen kuhaa viikossa. Kuha on herkullisin paistinkala, Jukka Paananen sanoo.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?