Tanssia harrastavat ylöjärveläistytöt reissasivat harrastuksensa lennättäminä Saksaan. Retki oli toisista ulottuvuuksista kuin tavallinen lomamatka.
Harrastus. Arki-iltojen piristys, jossain lähellä kotia. Pari tuntia kerrallaan. Turvallisen tuttua.
Ehei, tätä harrastus ei aina ole. Se voi nimittäin viedä jännittäviin seikkailuihin, pois kotikulmilta, jopa ulkomaille asti.
Tämän tietävät ylöjärveläiset tanssin harrastajat Julia Heinonen, 13, ja Tuuli Hämäläinen, 15. Tanssin vimma vei heidät viime marraskuussa kotimaan rajojen ulkopuolelle Saksaan. Siellä kisattiin showtanssin MM-mittelö.
Ihan oikeasti ulkomaille
Hämäläiselle tuli pienoisena yllätyksenä, kun hän äkkäsi, että harrastus voi viedä hänet ulkomaille.
Kisailu oli ollut haaveissa jo pitkään, mutta tyttö ei arvannut, että tie voisi viedä näin varhain kotimaan rajojen taa.
– Minun haaveeni on aina ollut se, että pääsisin kilpailemaan. Pienetkin kisat tuntuivat isoilta ja hienoilta, mutta jo pienenä toivoin, että pääsisin MM-kisoihin, Heinonen sanoo.
Vaikka tyttö oli pedannut ajatuksensa ulkomaille menoa varten, tieto haaveen toteutumisesta löi hänetkin ällikällä.
Heinonen ei kuulunut vielä kesällä kisaryhmään, kun se pokkasi SM-hopeaa Lahdessa. Hän kuitenkin pyrki syksyn karsinnoissa porukkaan ja selvitti tiensä haussa läpi. Syksyllä oli vielä toiset koetanssit, joissa ratkaistiin, ketkä pääsevät MM-joukkueeseen.
– Hypin ilmaan, kun kuulin, että pääsin joukkoon. Se oli iso juttu.
Innokas oli Hämäläisenkin reaktio.
– Mutta tiesin myös, että kilpailu vaatii työtä ja ottaa aikaa, hän lisää.
Riemun pyrskähdyksistä huolimatta ylöjärveläiset harkitsivat realistisesti punniten, lähteäkö matkaan. Raha mietitytti.
Mutta halu lähteä voitti. Ryhmän kartuttama matkakassa helpotti päätöksen tekemistä.
– Tuli olo, että kyllä minun täytyy sinne päästä, Hämäläinen muistelee.
– Luvassa oli niin hieno kokemus, etten olisi sitä mielelläni jättänyt väliin, toveri komppaa.
Toista kuin rantalomalla
Loma tai työ. Siinä tavanomaisina pidetyt syyt lähteä ulkomaille.
Harrastukseen liittyvä matka ei kuitenkaan kuulostanut tyttöjen korvissa kummalliselta.
– Kyllähän muissakin lajeissa lähdetään ulkomaille, Hämäläinen miettii.
– Ja on paljon kaupunkilomia ynnä muita, kilpakumppani jatkaa pohdintaa.
Harrastusreissu oli silti vallan toisenlainen kuin tutut lomamatkat.
– Harrastusmatkalla liikutaan isossa ryhmässä. Koko ajan täytyy pitää huolta, että kaikki ovat matkassa, Hämäläinen kuvailee.
Ilman vanhempia matkaavien on luotettava reissun huoltajiin.
Isolla poppoolla kuluu tavallista enemmän aikaa pikku rutiineihinkin, kuten vessakäynteihin tai laukkujen haalimiseen lentokentän hihnalta.
Harrastusreissulla matkakohteen kaluaminen jää vähiin.
– Ympäristöt, joissa käydään, ovat hyvin kaukana siitä, mitä turistimatkailijan todellisuus on, tyttöjen tanssinopettaja Josephina Chelelgo sanoo.
Tytöillä keskittyminen matkakohteeseen toden totta herpaantui, kun mielessä pyörivät vain kisat. Ehtivät he kuitenkin jonkin verran tutustua paikkoihin.
– Otin paljon kuvia. Kun ajatukset olivat paljon kisoissa, kiertely rentoutti, Heinonen juttelee.
Harrastusreissu vaatii matkaajalta kurinalaisuutta. On huolehdittava hyvästä unesta ja terveellisestä ruokavaliosta.
– Vaaditaan kärsivällisyyttä. Pitää ottaa huomioon muutkin kuin vain itsensä, Heinonen ymmärtää.
– Kaikilla on yhteiset säännöt, toveri jatkaa.
Harrastematkalla on kuitenkin jotain erityistä annettavaa:
– Matkustelu ajanvietteenä toki rentouttaa, mutta tällainen kilpailun takia tehty harrastematka palkitsee, opettaja näkee.
Kisailu on kiva lisämauste
Tanssi on laji, jossa liikkumisen riemu ja itseilmaisu ovat homman ydinmehua. Kilpaaminen on vain osa lajia.
Monessa muussa kilpalajissa, kuten pikajuoksussa tai hiihdossa, kilpaileminen taas on pääjuju.
Tanssikaksikko on kuitenkin sitä mieltä, että juuri mittelöinti on paras syy tehdä harrastusmatka. Reissu vaikkapa tanssiesitykseen tai lajia esittelevään tapahtumaan voisi sekin maittaa, mutta tytöt näkevät kisojen tarjoavan erityistä hehkua.
– Kisasta tulee niin hyvä fiilis, Hämäläinen selittää.
Kisajännitys ei matkaa pilaa. Pikku asiatkin jäävät kisan tuoman hurmoksen taa.
– Jo se on ihmeellistä, että pääsee maailman parhaiden joukkoon. Ei haittaa, jos kisassa ei pärjää tai jos matkalla ei saa juuri sitä ruokaa, jota haluaisi, Heinonen väläyttää hymyn.
Hämäläinen iloitsee, kun saa edustaa Suomea ja toisaalta nähdä muiden joukkueiden tanssia. Tyttöjen luotsi toteaakin, että kisamatkat ovat opettavaisia. Toisten tekemisistä voivat ammentaa niin tanssijat kuin opettaja.
– Matka on mahtava mahdollisuus avata silmää sille, mitä muualla voi tehdä, Chelelgo suitsuttaa.
Se, että kisailu on vain yksi siivu harrastuksesta, on tyttöjen ja luotsin mielestä yksi tanssin valteista.
– Tanssi on ensisijaisesti taidemuoto. Kisaaminen kuitenkin kiinnostaa nuoria. Monella on kunnianhimoa. Kisapuolta voisi korostaakin, koska tanssi ansaitsee arvostusta ja näkyvyyttä. Se on varteenotettava kilpamuoto. Kenenkään, joka tanssii, ei kuitenkaan ole pakko kilpailla. Kilpailu on tärkeä muttei välttämätön lisä, opettaja hahmottelee.
Tanssikaksikkokin hengittää iloa tanssin monista kasvoista.
– Kisaaminen on toinen puoli. Toinen taas on se, että saa toteuttaa itseään. En harrasta tanssia, jotta voittaisin vaan jotta voin nauttia, Heinonen puntaroi.
Muut kilpalajit voivatkin tuntua tylsiltä tanssin rinnalla.
– Kisalajeihin kyllästyneet saattavat tulla tanssin pariin, koska kisaaminen ei ole tässä pääjuttu, opettaja aprikoi.
Jännitys karisi tanssiessa
MM-kisojen alla Heinonen oli kuin viilipytty.
– Juuri ennen lavalle menoa iski jännitys. Mutta parin ensimmäisen liikkeen jälkeen tuli itsevarmuus. Ajattelin, että tästä kokemuksesta täytyy nauttia, neito muistelee.
Hämäläinen taas hiukan kauhisteli kipeää oloaan.
– Mutta keräsin itseni ja sain annettua kaikkeni, hän iloitsee.
Tyttöjen joukkue, Studio Moven ryhmä Primedance-Juniors otti itsestään mittaa kolmessa ryhmässä. Heinonen ja Hämäläinen tanssivat junioreiden muodostelmassa. Hämäläinen kisasi myös junioreiden pienryhmässä.
Muodostelma tuli 16:nneksi ja junioreiden pienryhmä 10:nneksi. Kummassakin kilpaluokassa oli vajaa 30 ryhmää.
– Mielestäni pärjäsimme hyvin siihen nähden, että meillä oli paljon uutta opittavaa. Nyt on sellainen olo, että haluaisin sinne takaisin, Heinonen summaa tuntemuksensa.
