Äärimmäisyys on Jari Koistiselle elämäntapa – Rankat urheilusuoritukset antavat uutta perspektiiviä elämään: ”Nyt juostuna on 69 maratonia ja lukuisia sitä pidempiä ultramatkoja”

Miltä kuulostaisi juosta 100 kilometriä yhteen soittoon? Entä seikkailla neljä vuorokautta eteläamerikkalaisessa viidakossa? Ylöjärvellä asuvalle Jari Koistiselle tällaiset tempaukset ovat tuttuja jo usean vuosikymmenen ajalta.
– En oikein tiedä, miksi minua pitäisi kutsua. Juoksusta ja pyöräilystä koostuva duathlon on ehkä leipälajini. Sen lisäksi olen viime vuosina alkanut käydä monenlaisissa seikkailu-urheilutapahtumissa, viisikymppinen mies pohtii.
Kestävyysjuoksusta jo teini-ikäisenä innostunut Koistinen hamusi aikoinaan paikkaa jopa Soulin olympialaisiin. Sen jäädessä haaveeksi ura on jatkunut entistä rankempien urheilusuoritusten parissa.
Guinnessin ennätysten kirjaan Koistinen on kirjauttanut nimensä muutamaan otteeseen.
Ultramatkojen urheilija Jari Koistinen myöntää, että nuorempana harjoitteluinto tulvi välillä yli äyräiden. – Kun tähtäsin Soulin olympialaisiin, tulin eräältä Portugalin leiriltä Suomeen kantaluut murtuneina. Halu itseni kehittämiseen oli niin kova.
Ultramatkojen urheilija Jari Koistinen myöntää, että nuorempana harjoitteluinto tulvi välillä yli äyräiden. – Kun tähtäsin Soulin olympialaisiin, tulin eräältä Portugalin leiriltä Suomeen kantaluut murtuneina. Halu itseni kehittämiseen oli niin kova.

2010-luvun Suomessa kestävyysurheiluun hurahtaminen – etenkin nuorella iällä – on äärimmäisen harvinaista. Koistisen nuoruudessa tilanne oli toinen; olihan yleisurheilun pitkillä ratamatkoilla tarjolla kotimaisia esikuvia aina Lasse Virénistä lähtien.
Pohjois-Pohjanmaan Vaalasta lähtöisin olevan kestävyyshirmun oma kimmoke äärimmäiseen urheilemiseen tuli kuitenkin omasta lähipiiristä.

– Tuttavani Markku Kotamäki sai innostettua minut 17-vuotiaana kestävyysjuoksun pariin. Hän ehdotti minulle tuolloin 30 kilometrin mittaista lenkkiä kolmen eri kylän läpi, Koistinen kertaa.

– Kotiin palatessani olin niin väsynyt, että en voinut muuta kuin rojahtaa hikisenä sänkyyn. Äitini sanoi, että eihän tuollaisessa ole mitään järkeä. Minä taas ajattelin, että ei kuntoni voi oikeasti olla niin huono, etten tällaista juoksulenkkiä kestä. Siitä sisuuntuneena harrastukseni alkoi, mies jatkaa.

Erittäin monipuolisesti koko lapsuutensa ja nuoruutensa urheillut nuorukainen jatkoi harjoittelua palavalla innolla. Ensimmäinen maraton oli edessä jo vuotta myöhemmin, vain 18-vuotiaana.

Noina aikoina hiihto, lentopallo ja jääkiekko saivat lopullisesti jäädä. Kaikki paukut keskitettiin kestävyysjuoksuun, joka oli vienyt nuoren miehen sydämen.

– Nyt juostuna on 69 maratonia ja lukuisia sitä pidempiä ultramatkoja, Koistinen ynnäilee.

 

Treeni meni välillä överiksi

Siviilielämässään palomiehenä ja yrittäjänä työskentelevä Koistinen muistelee menneitä saavutuksiaan hymyillen. Vaikka miehen tähtäin oli joskus maratonmaailman huipulla, ei takavuosien suurtavoitteen kariutuminen jaksa harmittaa.

– En minä omasta mielestäni jäänyt kauaksi vuoden 1988 olympialaisista. Treenasin määrällisesti paljon – jopa 250 kilometriä viikossa – mutta jos menestys olisi siitä kiinni, Suomessa olisi hirveästi olympiatason urheilijoita, Koistinen järkeilee.

Kilpakumppaniensa joukossa Koistinen sai 1980-luvulla maineen liki masokistisena harjoittelijana. Duathlonin ja triathlonin kaltaisia rankkoja lajeja treenikausiinsa sisällyttänyt mies oppi lopulta kantapään kautta, että määrä ei korvaa laatua.

– Aikani olivat hyviä: paras maraton taittui 2 tunnin ja 20 minuutin pintaan. Aina tuli kuitenkin jokin liikarasitus, josta seurasi takapakkia. Jälkeenpäin ajatellen pyrin kovien kavereiden kyytiin ihan liian nopeasti, Koistinen toteaa.

Mutta vaikka liika itsensä ruoskiminen kostautui yleisurheilu-uralla, määrittää se suuresti sitä, mitä Koistisesta on näihin päiviin mennessä tullut: seikkailu- ja kestävyysurheilija, joka ei pelkää uusia haasteita.

– Toukokuun alussa osallistuin kolmihenkisessä joukkueessa kansainväliseen seikkailu-urheilukilpailuun Chilessä ja paluumatkalla kävin Espanjan Mallorcalla duathlonkisassa. Molemmista oli tuomisena voitto, hän kertoo viimeaikaisista tekemisistään.

Viime vuosikymmenen alkupuolella Koistinen saavutti valtakunnallista julkisuutta erilaisilla maailmanennätystempauksillaan, joista kenties hurjin oli matka Euroopan halki rullaluistellen. Kysymys ”miksi?” on esitetty hänelle vuosien saatossa useaan kertaan.

– Ja se on kieltämättä hyvä kysymys. Sanoisin, että kyse on yksinkertaisesti omien rajojeni kokeilemisesta, mikä puolestaan kartuttaa henkistä pääomaa. Pienet asiat elämässä eivät tunnu enää niin pahoilta, kun on kokenut jotain äärimmäistä, mies innostuu pohdiskelemaan.

Pyhiinvaellus odottaa?

Paljon kokeneen Koistisen tavoitteena on päästä uuden kestävyysprojektin kimppuun jo viimeistään ensi kesänä. Haaveissa on taittaa maailmankuulu Pyhän Jaakobin pyhiinvaellusmatka Ranskasta Espanjaan.

Pienestä Pyreneitten vuoristokylästä Santiago de Compostelan kaupunkiin kulkevalla reitillä on mittaa lähes 800 kilometriä. Koistista kiehtoisi ajatus matkan kulkemisesta rullaluistimien päällä.

– Se tosin vaatii sponsoreita. Tukijoiden hankkiminen tällaisille reissuille on aina se vaikein osuus, hän tietää.

Rahoiksi Koistinen ei tempauksillaan päässe joka tapauksessa jatkossakaan lyömään. Matkat tehdään pitkälti intohimosta urheiluun, vaikka poikkeuksiakin on nähty.

– Euroopan halki luistelusta tuli sukanvarteen ihan mukavasti rahaa. Toimimme matkakumppanini kanssa silloin samalla muutaman yrityksen tuotteiden testaajina, mikä toi mukavat sivutulot. Sellainen on tämänkaltaisilla reissuilla yleistä.

Kysymys siitä, kuinka kauan keski-ikäinen mies aikoo huimia urheilusuorituksiaan jatkaa, saa Koistisen kummastuneeksi. Hän kun ei ole edes ajatellut koko asiaa.

– Liikunta ja urheilu ovat minulle elämäntapoja, Koistinen hymyilee.

Comments are closed.