Harrastajamääriään tasaisen varmasti viime vuosina kasvattanut amerikkalainen jalkapallo elää Suomessa uutta nousukautta. Kovana ja taktisena tunnetun lajin pariin on 2000-luvulla ajautunut myös moni ylöjärveläinen nuori.
Pirkanmaan laajamittaisinta jenkkifutistoimintaa pyörittävän Tampere Saintsin organisaatiossa pelaa tällä hetkellä kahdeksan ylöjärveläistä harrastajaa. Heistä vanhimmat ovat edenneet urallaan aina Suomen maajoukkuepaitaan saakka.
Kansallisen lajiliiton nettisivuilla kummittelee lisäksi aavemaisesti nimetty puutarhakaupungin oma joukkue, Ylöjärvi Phantoms. Ei-aktiivisten seurojen luettelosta löytyvään nimeen ei kuitenkaan liity minkäänlaisia yhteystietoja.
Ylöjärven Uutiset päätti selvittää, mitä paikkakunnan jenkkifutikselle nykyään kuuluu.
Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelaavan Tampere Saintsin edustusjoukkueen harjoituksissa hikoili viime viikolla kolme ylöjärveläistä pelaajaa. 19-vuotias Saku Nurmio ja 16-vuotias Eetu Tuominen myönsivät suoraan, etteivät olleet koskaan kuulleetkaan Phantomsista.
– Mikä ihme se on? puolustuksen sisempänä linjamiehenä pelaava Nurmio tyytyi naurahtamaan.
Kolme vuotta vanhempaa Matti Airaksista teini-ikäisten epätietoisuus hymyilytti. Hänelle Phantomsin nimi on tuttu, vaikkakaan ei omakohtaisten kokemusten kautta.
– Nuo pojat olivat silloin niin nuoria, etteivät olleet kenttää varmaan nähneetkään. Saintsin nykyisistä ylöjärveläisistä minä ja Hannes Mattila pelasimme jo Tampereella, kun Phantoms oli olemassa, Airaksinen jutteli.
Keskushyökkääjän mukaan Ylöjärven oma seura oli toiminnassa rapiat kuusi kuukautta vuosina 2006 ja 2007. Sittemmin toiminta lakkasi ja moni harrastaja siirtyi Tampereen ja Nokian joukkueisiin.
Airaksista treeneissä komentanut pelaaja-valmentaja Hannes Mattila muisteli Phantomsin törmänneen Ylöjärvellä kenttäongelmiin. Kaupunki ei hänen tietojensa mukaan antanut joukkueen harjoitella ja pelata Räikän kentällä.
– Pelaajia oli muistaakseni yllättävän paljon, joten siitä se tuskin jäi kiinni. Jotain farmiseuraviritystä Saintsin kanssa oli myös olemassa, Mattila tiesi.
Kun seuraprojekti kaatui, lopetti moni ylöjärveläinen lajin harrastamisen kokonaan. Nyt Saintsin mukana harjoittelevat puutarhakaupunkilaiset ovat liki poikkeuksetta suurlahjakkuuksia, joilla on kokemusta ikäkausimaajoukkueista tai jopa miesten arvokisoista.
Mattila kävi lisäksi haistelemassa lajin mahtimaan USA:n kovaa yliopistosarjaa. Paluu Suomeen ja Ylöjärvelle koitti tämän vuoden keväällä.
– Nyt tavoitteet ovat jo pitkälti valmennusuran puolella, 23-vuotias mies toteaa.
Suuret suunnitelmat, laiha tulos
Ylöjärvi Phantomsin puheenjohtajana toimineen Jussi Kaholan mukaan amerikkalaisen jalkapallon ympärillä oli seuran perustamisen aikaan kova kuhina. Kiinnostus lajia kohtaan oli muutaman vaikean vuoden jälkeen taas nousussa, ja lähtökohdat Ylöjärven omalle joukkueelle olivat hyvät.
– Kiinnostuneita oli hirveästi. Parhaimmillaan treeneissä kävi melkein 30 jätkää, puhelimitse tavoitettu tamperelainen muistelee.
Miesten II divisioonaan ilmoittaunut ylöjärveläisjoukkue ehti jo tilata pelipaidat, suunnitella logon ja harjoitella ahkerasti, kun kaikki alkoi yllättäen hajota käsiin. Pääsyynä oli sitoutumisen puute.
– Harjoituksissa väkeä oli paljon, mutta kun tuli puhe pelaamisesta, monen innostus loppui, Kahola sanoo.
– Lisäksi emme tosiaan saaneet Räikän kenttää käyttöömme, mikä vaikeutti hommia suuresti. Kaupungin mukaan nurmi ei olisi kestänyt amerikkalaista jalkapalloa, vaikka todellisuudessa vaikutus on samaa tasoa kuin eurooppalaisella jalkapallolla, hän lisää.
Hankaluuksien kasautuessa eteen alkoi myös puuhamiesten motivaatio rakoilla. Toimintaa yritettiin kaikesta huolimatta pitää hengissä mahdollisimman pitkään.
– Suunnitelmat olivat suuret, mutta realismi iski vastaan. Ehkä ajoituksemme oli väärä, Kahola aprikoi.
Uusi joukkue ei olisi haitaksi
Ylöjärveläisille aktiiveille asiantuntija-apua antanut Tampere Saintsin puheenjohtaja Aki Lindholm kertoo olevansa Phantomsin kaatumisesta aidosti harmissaan. Kymmenien harrastajien putoaminen pois lajin parista oli hänen mukaansa sääli.
– Ylöjärvellä oli periaatteessa kaikki palikat kohdallaan, mutta toiminta vain loppui. Turha on osoittaa syyttävällä sormella ketään, hän miettii.
Amerikkalaisen jalkapallon parissa pitkän päivätyön tehneen Lindholmin mukaan Pirkanmaalle mahtuisi vielä uusia seuroja. Nykyään aktiivista toimintaa on Tampereen lisäksi Nokialla, jossa seuratoiminta aloitettiin suunnilleen samaan aikaan kuin Ylöjärvelläkin.
– En tiedä, onko uudelle seuralle suoranaista tarvetta, mutta asian voi ajatella näin: jos toimintaa voisi pyörittää paikallisesti, niin ainahan se olisi hyvä niin, Lindholm järkeilee.
Samoilla linjoilla on myös Phantomsin taustalla vaikuttanut Jussi Kahola. Hänen mukaansa Ylöjärvi voisi pyörittää jenkkifutisseuraa, mikäli sen vetäjät eivät heti yrittäisi tavoittaa kuuta taivaalta.
– Ensin suosiota voisi testata viisi vastaan viisi -peleissä erilaisissa turnauksissa. Sitten, jos harrastajia ilmaantuisi, kannattaisi harkita sarjapaikan hakemista, Kahola vinkkaa.
Comments are closed.