Tekniikasta kiinnostuneen Suomen katseet osoittivat 1960-luvun alussa tiukasti Ylöjärvelle. Puutarhakaupunkiin pystytettiin tuolloin jättimäistä tv-mastoa, josta tuli lajissaan koko Euroopan korkein.
– Betoniosan korkeus oli 67,5 metriä ja alkuperäisen maston 150 metriä. Aikoinaan tämä oli suurasema, Digitan radioverkkoasiantuntija Ari Helenius tietää.
Vuosikymmenten mittaan mastoa on madallettu, mutta se on yhä Ylöjärven korkein rakennelma. Pitkälle jokaiseen ilmansuuntaan näkyvänä maamerkkinä se on myös tärkeä osa puutarhakaupungin identiteettiä.
Ari Heleniukselle (vas.) ja Mikko Annalalle Soppeenmäen masto on yksi työpiste muiden joukossa. Digitan leivissä ympäri läntistä Suomea reissaavien miesten mukaan Ylöjärven näkyvin maamerkki on ikäänsä nähden erinomaisen hyvässä kunnossa.
Liki 300 metrin korkeuteen merenpinnasta kurkottava masto on Ylöjärven ylivoimaisesti näkyvin rakennelma. Lähestyipä puutarhakaupunkia mistä suunnasta tahansa, ei entistä tv-lähetysasemaa voi olla huomaamatta.
– Tämä oli seudun ensimmäinen liukuvalutekniikalla tehty korkea rakennelma. Kun ajattelee, että kottikärryillä ja betonimyllyillä on pyöräytetty tällainen torni aikoinaan pystyyn, niin olihan se paikallisten mielestä varmasti aikamoinen ihme, yli 30 vuotta pirkanmaalaisen lähetystekniikan parissa työskennellyt Helenius hymyilee.
Mikko Annala kuuntelee työtoverinsa lyhyttä historiaesitelmää nyökkäillen. Verkko-operaattori Digitan leivissä niin ikään oleva pohjalaismies tietää itsekin yhtä sun toista Soppeenmäen mastosta.
– Pääasiassa täällä käy Digitan omaa väkeä, minäkin keskimäärin kerran viikossa. Tornin neljännessä kerroksessa meillä on käytössämme pieni toimistotila, jossa voimme dokumentoida tekemiämme töitä tietokoneen äärellä, Annala kertoo.
Tuotantokontrollerin tittelillä ympäri läntistä Suomea kiertävän Annalan mukaan Ylöjärven 63-vuotias masto on muihin kaltaisiinsa verrattuna harvinainen tapaus. Siinä missä moni samanikäinen rakennelma on jo vuosia sitten purettu, voi Soppeenmäen mastovanhus edelleen hyvin.
– Tämä on erittäin tärkeä asema kaupallisten radioiden lähetysten kannalta. Signaali yltää hyvällä säällä ja laadukkaalla vastaanottimella melkein Hämeenlinnaan saakka, hän tietää.
Metallista masto-osaa kannattelevaa betonista tornia on korjattu ja muutettu vuosikymmenten saatossa useaan otteeseen. Remontoitaviksi ovat joutuneet niin katto, portaat kuin ulkopintakin. Ari Heleniuksen mielestä kokonaisuus on pidetty hyvässä kunnossa.
– Tästä mastosta on todella pyritty pitämään huolta, jotta toiminta voisi jatkua myös tulevaisuudessa, hän kiittelee.
Ennen vilkasta, nyt tyhjää
Vaikka Soppeenmäen radiomasto onkin nykyään verkko-operaattori Digitan omistuksessa, muistuttavat pääportin varoituskyltit ajasta, jolloin suljettua aluetta hallinnoi vielä Yleisradio. Eurooppalaisessa omistuksessa nykyisin oleva Digita eriytettiin aikoinaan omaksi yhtiökseen juuri Ylen alaisuudesta.
1960- ja 1970-luvuilla Soppeenmäen masto oli Yleisradion päälähetinasema Pirkanmaalla. Käytännössä se tarkoitti, että maakunnan kaikki televisio- ja radiolähetykset kajahtivat eetteriin Ylöjärveltä käsin.
Seuraavan vuosikymmenen alussa muutos oli kuitenkin väistämätön. Tekniikka kehittyi, ja Yle alkoi siirtyä stereolähetyksiin. Edessä olivat mittavat lähettimien uusimistyöt eri puolilla Suomea.
Aluksi Soppeenmäkeen kaavailtiin uutta, entistäkin uljaampaa tv-mastoa. Tuliterää tekniikkaa ei kuitenkaan lopulta nähty järkeväksi sijoittaa ahtaisiin ja epäkäytännöllisiin tiloihin. Aika oli kypsä radikaaleille toimenpiteille.
Kun nuori Ari Helenius tuli Yleisradion palvelukseen vuonna 1982, ratkaisu oli tehty.
– Täällä olivat silloin käynnissä purku- ja madallustyöt. Teiskoon oli rakennettu kokonaan uusi, yli 300-metrinen masto, minkä vuoksi Soppeenmäelle riitti vähempikin, mies muistelee.
Ylöjärven masto polttoleikattiin liki sata metriä alkuperäistä lyhyemmäksi. Ison, helikopterin avulla tehdyn operaation jälkeen Soppeenharjun asema jäi nopeasti tyhjilleen. Työntekijät siirtyivät tv-lähetysten tavoin Näsijärven toiselle puolen.
– Enimmillään täällä oli kymmenkunta vakituista työntekijää. Mastolla oli jopa talonmies, joka asui pysyvästi sen toisessa kerroksessa, Helenius kertaa naurahtaen.
Teiskosta lähetettyjä tv-ohjelmia välitettiin Soppeenharjun aiempaa lyhyemmällä mastolla eteenpäin aina analogisen television kuoliniskuun saakka. Viimeiset elävät kuvat siirtyivät Ylöjärven maamerkin kautta olohuoneisiin vuonna 2007.
– Nykyään täällä käy ihmisiä huolto- ja ylläpitotöissä aina, kun on tarvis, Helenius toteaa.
Tulevaisuuden näkymät vakaat
Radio- ja tv-kanavat toimivat Suomessa perinteisesti Viestintäviraston myöntämillä luvilla.
Mediamarkkinoiden meneillään oleva murros ei Mikko Annalan mukaan näy nykyisillä lähetinmastoilla vielä pitkään aikaan. Sähköisen median kanavia voi nousta ja kaatua, mutta käytännössä ei ennen lupakausien vaihtumista.
– Digitaaliset maanpäälliset tv-toimiluvat ovat voimassa vuoteen 2016 ja radion luvat vuoden 2019 loppuun. Noihin taitekohtiin asti toiminta on melko vakaata, Annala muotoilee.
Viime vuosisadan tv-lähetinaikaan Ylöjärvellä ei ole näillä näkymin paluuta, mutta tekniikan kehityksen kelkasta ei silti todennäköisesti pudota. Vaikka Soppeenmäen masto on vanha ja ahdas, pieneen tilaan mahtuva nykyteknologia ei ole siitä moksiskaan.
– Tämä paikka on perusominaisuuksiltaan kunnossa, ja aika pienillä jutuilla täällä pystytään tarvittaviin muutoksiin. Putkitekniikasta puolijohdetekniikkaan siirtyminen on ollut viime vuosikymmenten ylivoimaisesti suurin mullistus, ja se näkyy tällä alalla selvästi, Annala toteaa.
Ensimmäisinä vuosikymmeninään Soppeenmäen masto kohosi peräti 388 metrin korkeudelle merenpinnasta. Nykyään maamerkki on tämän kuvan aikoja matalampi, mutta näkyy silti kauas. (Kuva: Ylöjärvi-Seura ry)
Viimeisimmät kommentit