Tanssiessa saa heittäytyä vaikka hulluksi

Ylöjärveläinen Golden Platinum -tanssiryhmä antautuu jarruttelematta koreografian – ja koreografin – vietäväksi. Toukokuussa heittäytyvä hulluttelu palkittiin kunniakirjalla.
Evaleena Vuorenmaalla (ylh. vas.) ei kauaa nokka tuhissut, kun hän järjesti oppilaansa Veera Kososen (ylh. kesk.), Oona Akkasen (ylh. oik.), Sohvi Sorsan (alh. vas.), Tiia Hakkaraisen ja Annina Luomahaaran tanssilliseen poseeraukseen.
Evaleena Vuorenmaalla (ylh. vas.) ei kauaa nokka tuhissut, kun hän järjesti oppilaansa Veera Kososen (ylh. kesk.), Oona Akkasen (ylh. oik.), Sohvi Sorsan (alh. vas.), Tiia Hakkaraisen ja Annina Luomahaaran tanssilliseen poseeraukseen.

Tanssi on monelle riemukas laji, josta haetaan fiilistelyä ja nautiskelua. Monelle se on jopa taideilmaisun muoto. Toisaalta tanssi on tiukka kilpalaji, joka vaatii luovan otteen ohella urheiluhenkeä.
– Mielestäni tässä ei ole mitään ristiriitaa. Itse en koskaan voisi keskittyä täysin kilpauralle. Mutta uskon, että aika monessa ihmisessä piilee kunnianhimoa, Dance Actions -koulussa Golden Platinum -ryhmää opettava koreografi Evaleena Vuorenmaa pohdiskelee.
Hän toteaa, että kisailu tarjoaa tanssijoille mahdollisuuden kartoittaa taitotasoaan.
– Kilpailemisesta tulee tsemppi ja draivi.
Ryhmän tanssijoista parilla on urheilutaustaa muidenkin lajien kuin tanssin saralla ja siten myös kokemusta kilpailemisesta. Esimerkiksi hiihtoa harrastanut Oona Akkanen myöntää, että sisimmässä kytee jonkin sortin kilpailuvietti.
– Kai se on aika pienestä saakka ollut, että haluan kisata, tyttö miettii.
Opettaja-koreografi muistuttaa, että koulussakin mittelöidään monessa asiassa. Tanssinopettaja Mira Aho komppaa vieressä ja toteaa, että tavoitteita on hyvä olla.
– Toki tavoitteita voi olla ilman kisailuakin, Vuorenmaa huomauttaa.
Niinpä opettajat päätyvät sanaan etappi. Se kuvastaa osuvasti kilpailemisen antia.
Golden Platinumin tytöt hakevat harrastuksestaan erityisesti mahdollisuutta ilmaista itseään.
– Kaikki tyttömme ovat aika taiteellisia ja ilmaisullisesti vahvoja. Tanssi antaa ilmaisuun mahdollisuuden, jollaista ei saa vaikka hiihdosta, Vuorenmaa selittää.
Vieressä istuva Sohvi Sorsa toteaa, että tanssi on monipuolinen liikuntamuoto.
– Tanssiin pystyy ottamaan muista liikuntalajeista elementtejä. Voin ottaa tanssiin liikkeitä vaikka hiihdosta mutten lisätä hiihtoon tanssin liikkeitä, Vuorenmaa nyökyttelee.
Aho lisää, että tanssi voi petrata liikkujaa myös muita lajeja varten. Vaikkapa jalkapalloilija saa jalkoihinsa lisää ketteryyttä.
Tanssi antaa tilaisuuden myös revittelyyn.
– Pääsee kokeilemaan hulluja juttuja, joten tässä on teatteriaspektiakin. Voi kokeilla, millaista on olla vaikka cat walk -diiva, Vuorenmaa heittää.

Herkkää, energistä ja vapaata ilmaisua

Golden Platinum jammaa lähinnä showtanssin poluilla. Mausteita on silti voitu ottaa vaikka nykyjazzista.
Ahon mukaan showtanssi onkin jatkuvasti nostanut suosiotaan Dance Actionissa. Muitakin lajeja toki piisaa.
Ryhmän tytöt ovat tanssineet jo vuosikausia, ja moni on kokeillut useaa lajia. Showtanssin kipinä on kuitenkin sytyttänyt roihuavimman liekin.
– Olen kokeillut ainakin balettia, hip hopia ja paritanssia. Esimerkiksi baletti alkoi tuntua tylsältä. Show’ssa pystyy tekemään herkkää ja energistä, Akkanen kuvailee.
Vuorenmaa toteaakin, että showtanssia voi tehdä todella vapain ottein. Esimerkiksi breakdancea musiikki rajoittaa paljon.
– Show’ssa voin ottaa vaikka Lady Gagan uusimman biisin, klassisen kappaleen tai musikaalibiisin.
Ryhmätanssi ei luonnistu yksin jorailemalla. Koko porukan on pelattava yhteen ja oltava täysillä mukana jutussa.
– Jotta kaikki toimii, tanssiin pitää olla yhteinen intohimo, Vuorenmaa tähdentää.
Tanssissa ensisijaisen tärkeää on hyvä idea. Opettaja-koreografin mukaan ajatuksen ei tarvitse olla uusi, mutta tanssin luoma tarina pitäisi pystyä kertomaan kekseliäällä tavalla.
Vuorenmaa muistuttaa, että tärkeitä ovat tietysti myös tanssijat. Heidän on uskallettava heittäytyä ja luottaa koreografiin.
– Tanssissa pääsee liikkumaan hauskalla ja kivalla tavalla sekä samalla rentoutumaan ja näkemään kavereita, Akkanen kiteyttää.
– Toisaalta vaikka olisi kuinka väsynyt, tanssitunnin jälkeen on aina energinen olo, Vuorenmaa katsoo rentouttavan voiman kääntöpuolelle.

Hulluttelu poiki menestystä

Ylöjärveläisryhmän into on tuonut tytöille myös menestystä.
Ryhmä pokkasi kunniakirjan toukokuun lopulla pidetyssä Pyörre-tanssitapahtumassa Pyynikin palloiluhallissa.
Mira Aho kertoo, että esityksiä nähtiin aamusta iltaan. Kisaajia siis riitti, ja heitä oli tullut kaukaakin.
Ryhmien esityksiä ei rankattu numerosijoille, vaan tanssiporukoiden joukosta kymmenelle jaettiin kunniakirja. Lisäksi muutamalle ryhmälle jaettiin kannustuspalkinto. Ainoastaan yksilöesiintyjät palkittiin sijoituksin.
Golden Platinum esiintyi tapahtumassa Girls in white -nimellä. Tyttöjen esitys Insane seuraili Adelen Rumour has it -kappaleen tahteja.
– Meillä oli hullujenhuoneteema, Veera Kosonen kertoo.
Kappaleen inspiroimana Vuorenmaa pohti, että tyttö- tai poikaystävän menetys tekee vähän sekopäiseksi. Niinpä tanssijat puettiin pakkopaitoihin ja hulluuden annettiin kukoistaa.
Tuomaristo kiitteli esitystä hyvästä liikemateriaalista ja onnistuneesta musiikin käyttämisestä. Palautteen antajien mukaan tanssin teema ja ilmaisu olivat hyviä ja erottuvia. Hauskasta sekoilusta, hyvästä harjoittelusta, sekä yhdenmukaisesta, tehokkaasta ja energisestä kokonaisuudesta sateli niin ikään kiittäviä sanoja.
– Kritiikkinä sanottiin, että tarkkuutta nilkkojen ojennukseen, Vuorenmaa sanoo ja katsoo leikkisän vihjailevasti oppilaisiinsa.
Vuorenmaan koreografiat saavat aina alkunsa musiikkikappaleesta. Kisabiisin opettaja valitsi tyttöjen ehdottamien kappaleiden joukosta.
– Kun kappale kolahtaa, se kolahtaa. Minulle tulee jokin visio. Kisabiisistä minulle tuli heti mielikuva tytöistä pakkopaidoissa.
Ensin Vuorenmaa valmistelee koreografian liikkeet eikä mieti, millaiseen muodostelmaan tanssijat asettaa. Vasta sitten on aika hioa kokonaisuutta.
– Homma lähtee itse ruokkimaan itseään. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että koreografiasta tulisi paras silloin, jos sitä saisi tehdä kaksi vuotta, Vuorenmaa sanoo ja hymähtää, että ajatus on jäänyt vielä haaveeksi.
Tytöt ovat päässeet jännäämään oman kisailunsa lisäksi opettajan koitoksia. Vuorenmaa nimittäin mittelöi Pakko tanssia -televisio-ohjelmassa. Hänen ryhmänsä askelsi finaaliin asti.
– Se oli ihan mieletön kokemus, Vuorenmaa hehkuttaa.

TV:n buumi hiipunee, tanssijoiden into ei

Viime vuodet televisio on tykittänyt tanssibuumia lukuisiin olohuoneisiin erilaisten ohjelmien muodossa. On Tanssii tähtien kanssa -kisaa ja Dancea, amerikkalaista ja suomalaista versiota.
Vuorenmaa uskoo, ettei ohjelmabuumi välttämättä porskuta entisissä voimissaan enää pitkään. Sen sijaan hän luottaa, että muu tanssi-innostus jatkuu.
Tanssi-into on siis opettajien arvion mukaan kasvanut viime vuosina ylipäätään. Esimerkiksi yhä useampi uskaltaa aloittaa harrastuksen vielä aikuisiälläkin, vaikka joutuisi ryhtymään puuhaan aivan tyhjän päältä.
Opettajat arvelevat esimerkiksi musiikkivideoiden tanssikohtausten inspiroivan monia.
– Itse aloitin tanssimisen, kun eräs kaverini näytti minulle Michael Jacksonin musiikkivideoita. Niitä katsottuani innostuin tanssista, Vuorenmaa kertoo.
Samantapainen kokemus on Sohvi Sorsalla. Hän tapitti pikkuisena tyttönä Barbie-elokuvia ja niiden tanssikohtauksia. Tästäkös vanhemmat keksivät kysäistä, innostaisiko tanssi harrastuksena.
Kokeilemaan tulevia ja sitten uudesta harrastuksestaan luopuvia on aina joukossa. Tanssibuumi ei opettajien mielestä kuitenkaan näy entistä suurempana piipahtajien määränä.
– Pikemmin ehkä huomaa sen, että ihmiset ovat lisänneet käyntejään. Ensin he käyvät kerran viikossa ja sitten kaksi kertaa viikossa, Vuorenmaa arvioi.
Opettajat eivät usko, että television tanssibuumin laannuttua itse tanssille kävisi yhtään mitään.
– Kun siihen hurahtaa, mikään muu harrastus ei enää tunnu miltään, tanssille sydämensä antanut Vuorenmaa sanoo.

Comments are closed.