Katse on intensiivinen, suu käy ja faktat ovat viimeistä piirua myöten kohdallaan. Kun Sami Tunturi kertoo hänelle rakkaasta liikunta- ja urheilulajista, mikään ei jää kuulijalla arvailujen varaan.
– Olen puhunut Ylöjärven omasta frisbeegolfseurasta nyt varmaan pari vuotta. Muutaman muun innostuneen tähän tarvitsisin mukaan, jotta toiminta saataisiin käyntiin, hän juttelee.
Puutarhakaupungissa on jo nyt runsaasti frisbeegolfin harrastajia ja Pirkanmaan upein, peräti 21-väyläinen rata. Tämä ei intohimoiselle laji-ihmiselle kuitenkaan riitä.
– Seurana harrastusmahdollisuuksia voisi kehittää ja lajia viedä eteenpäin, hän perustelee.
Jos urheiluväen puheenparressa yleistynyt termi ”lajiniilo” löytyisi suomen kielen sanakirjasta, voisi sen viereen laittaa huoletta Sami Tunturin kuvan. Hänen innostuksensa harrastustaan kohtaan on sanalla sanoen valtaisaa.
– Kokeilin frisbeegolfia ensimmäisen kerran Nokialla kuutisen vuotta sitten. Sinä kesänä pelit jäivät vielä yhteen kertaan, mutta myöhemmin koukutuin pahasti, hän kertaa takavuosien tapahtumia.
Nykyään mies heittelee frisbeetä suunnilleen niin paljon kuin perhe-elämältä ja työltään ehtii. Kilpailujen kiertäminen ei sentään ole käynyt mielessä.
– Jos olisin sinkku, niin sitten varmaan kilpailisinkin. Osuva kuvaus voisi minun kohdallani olla kokenut harrastaja, hän hymyilee.
Ylöjärvelle tukevasti asettunut palveluohjauksen ammattilainen kertoo saaneensa frisbeegolfilta paljon, mutta enemmänkin olisi toiveissa. Häntä risoo se, että Ylöjärvellä lajin harrastajan on heiteltävä kiekkoja yksin tai pienellä kaveriporukalla, vaikka kaupungista löytyy Suomen kärkiratoihin kuuluva Julkujärvi.
– Tunnen, että aika omalle seuralle olisi nyt kypsä. Jopa työpaikkakunnallani Hämeenkyrössä on aktiivista frisbeegolftoimintaa, mutta täällä ei, hän ihmettelee avoimesti.
Alku aina hankalaa
Suomen Frisbeeliiton jäsenrekisterissä on tällä hetkellä 36 seuraa ympäri Suomen. Paikkakuntien joukossa on Ylöjärveä huomattavasti pienempiä pitäjiä, kuten Ylivieska, Hämeenkyrö ja Vampula.
Huikeassa kasvussa viime vuosina olleella lajilla on Ylöjärvelläkin laaja harrastajapohja. Tunturin varovaisen arvion mukaan täkäläisillä frisbeegolfradoilla käy useita satoja kiekon nakkelijoita.
Joku voisi ajatella seuran perustamisen olevan näistä lähtökohdista jopa helppoa. Asia on kuitenkin Tunturin mukaan toisin.
– Olen miettinyt, että olenkohan minä tämän ajatukseni kanssa vähän aikaani edellä. Laji on kuitenkin luonteeltaan erittäin rento, eikä siihen ehkä haluta sitoutua sillä tavalla mitä seuratoiminta vaatisi, hän pohtii.
Tunturi on kaikesta huolimatta päättänyt yrittää. Hän oli aiheesta ensimmäisen kerran yhteydessä Ylöjärven liikuntatoimeen kaksi vuotta sitten, ja saatu palaute oli silloin positiivista.
Mutta kun seuraa ei ole, sitä ei ole. Sellainen täytyisi saattaa alkuun ihan itse.
– Muutamalla aktiivisella henkilöllä toiminnan saisi pyörimään. Minua on kysytty mukaan erääseen toiseen pirkanmaalaiseen lajiporukkaan, mutta vastasin haluavani katsoa Ylöjärven tilanteen ensin loppuun asti, Tunturi toteaa.
Aikoinaan salibandyseuraa Nokialle perustamassa olleen miehen yritys on ainakin ollut tähän saakka kovaa. Loppuvuodesta 2012 hän laittoi puuhailussaan jälleen uuden vaihteen silmään.
– Kävin Metsäkylän koulun liikuntapäivässä oman korin ja kiekkojen kanssa esittelemässä lajia, ja kiinnostusta oli paljonkin. Lisäksi aloin marraskuussa huudella internetin frisbeegolf-foorumilla, että tällaista seuraa ollaan nyt kehittelemässä, hän listaa.
– Moni sanoi, että ajatus on hyvä ja oikein kannatettava, mutta siihen se on toistaiseksi jäänyt. Kiinnostuneille haluaisin sanoa sen verran, että ei seuratoiminta veisi kaikkea aikaa. On esimerkiksi minullakin muuta elämää. Olen vain pahasti koukussa, siitä tämä tunteen palo.
Kehittämisen paikkoja löytyy
Seuran perustaminen toisi Tunturin mukaan muassaan paljon mahdollisuuksia lajin kehittämiseen. Vaikka moni asia on nykyisellään jo hyvin, parannettavaakin on.
– Täällä Julkujärvellä ainakin infotaulu pitäisi uusia, samoin erään rinteen rappuset, Tunturi tuumii kokemuksen syvällä rintaäänellä.
– Ja yhdistystoiminnan puitteissa kehitys olisi muutenkin mahdollista esimerkiksi erilaisten hankkeiden avulla. Ylöjärvellä voisi olla toinenkin rata lähempänä keskustaa, hän visioi.
Seuratoimintaa itsekseen jo varsin pitkälle miettinyt mies korostaa, että tärkeintä olisi nyt saada porukkaa yhden pöydän ääreen. Kaikkia ajatuksia voidaan hioa yhdessä, ja jokaista kiinnostunutta varmasti kuullaan.
– Itse haluaisin Ylöjärvelle aloittelijaystävällistä, matalan kynnyksen toimintaa. Jos mukaan saataisiin lajin vakavammin ottavia ihmisiä, voisivat he puolestaan viedä eteenpäin kilpailuihin tähtääviä harrastajia.
Kiinnostuneet voivat olla yhteydessä osoitteeseen dgcuplake@gmail.com.
