Sarjakuva-Finlandian voittajateos pohtii tuntemattoman pelkoa ja auktoriteettien valtaa.
Päivänä muutamana Lauri Ahonen sattui kysymään veljeltään Jaakolta, löytyisikö tältä sarjakuvan juoneksi sopivaa tekstiä. Lauri kaipasi inspiroivaa aihetta taiteen maisterin lopputyöhönsä.
Jaakko Ahosen pöytälaatikossa lojui kaksisivuinen novelli Närhen muotokuva.
Yhdessä ryhdyttiin luonnostelemaan kuvakäsikirjoitusta. Sarjakuva sai siivet, kiihdytti täyteen lentoon – ja voitti viime perjantaina Sarjakuva-Finlandia-palkinnon.
Palkitsemistilaisuudessa Tampereella veljekset näyttävät vähän hämmentyneiltä. Iloisiltakin toki. Laurin lopputyöstä tuli iso yhteinen rutistus, kun teos imaisi täysillä mukaansa. Vaikka Jaakko on periaatteessa käsikirjoittaja ja Lauri kuvittaja, veljekset myöntävät hyppineensä toistensa tonteille.
− Palautteen antaminen omalle veljelle on helppoa. Ei tarvitse hioa sananvalintoja liian diplomaattisiksi, Jaakko Ahonen nauraa.
Pelon talossa
Pikku Närhi -niminen teos kertoo elämästä, jota hallitsee pelko. Päähenkilö asuu äitinsä kanssa suuressa, aavemaisessa talossa. Äiti varoittelee poikaansa pahoista närhistä, jotka hänen mukaansa vaanivat ulkona. Närhiäidin ja -pojan koti on turvattu kaikin konstein, mutta todellisuutta ei lopulta voi lukita kodin ulkopuolelle.
Sarjakuva-Finlandian voittajan valitsivat tänä vuonna Madventures-miehet Riku Rantala ja Tuomas Milonoff. He kehuvat voittajateoksen kerrontaa elokuvamaisen huikeaksi ja kuvia järkyttävän kauniiksi.
− Pikku Närhi on loistavasti piirretty tarina – visuaalisesti kansainvälistä tasoa. Se iskee vahvasti alitajuntaan, ja sen juonenkäänteet pitävät lukijan otteessaan. Albumi ottaa kantaa tärkeisiin ja ajankohtaisiin teemoihin: tuntemattoman pelkoon sekä auktoriteettien sanelemiin ennakkokäsityksiin, joita yksilöllä ei ole rohkeutta murtaa, palkitsijat kuvailivat.
Maailman huippua
Pikku Närhen on kustantanut Egmont. Kustannustoimittaja Jouko Ruokosenmäki sanoo, että talossa uumoiltiin menestystä alusta asti.
− Vuosi sitten julkaisujohtaja nykäisi minua hihasta ja sanoi saaneensa jotakin poikkeuksellista. Olin itsekin heti vakuuttunut Lauri ja Jaakko Ahosen työstä. Minulle kustannustoimittajana jäi vähän tehtävää, sillä tarjottu teos oli viimeiseen asti hiottu, Ruokosenmäki sanoo.
− Usein saamme tarjolle sarjakuvia, jotka on ihan hyvin piirretty mutta joiden tarina ei kanna. Pikku Närhessä piirrosjälki on maailman tasolla huippuluokkaa, mutta myös tarina iski.
”Enemmän tukea kustantajille”
Viime vuonna Suomessa ilmestyi noin 80 sarjakuva-albumia. Niistä 63 ilmoitettiin mukaan Sarjakuva-Finlandia-kilpailuun. Muodon osalta kirjo ulottui strippikokoelmista graafisiin novelleihin. Sisällössä rajana on vain taivas – jos aina sekään. Finaalikymmenikköön ylsivät muun muassa JP Ahosen Puskaradio, joka hykerryttää satiirisella mediakritiikillään, ja Hanna Koljosen Sokerihullu, joka on henkilökohtainen tarina vakavasta makeisriippuvuudesta.
Suomalaista sarjakuvaa arvostetaan maailmalla. Meillä on paljon hyviä tekijöitä mutta vähemmän lukijoita.
− Pienet painokset eivät pääse kauppoihin, koska kate jäisi liian pieneksi. Sarjakuvien kustantajia pitäisi Suomessa tukea enemmän, Jaakko ja Lauri Ahonen toteavat.
Lauri Ahonen (s. 1982) on Aalto-yliopistosta valmistunut taiteen maisteri, joka on työskennellyt graafikkona ja kuvittajana. Hän on työskennellyt mainosmaailmassa ja lisäksi tehnyt kuvituksia muun muassa Rare Exports -elokuvaan.
Jaakko Ahonen (s. 1984) on Amk-iktyonomi ja opiskelee Jyväskylän yliopistossa akvaattisia tieteitä. Hän on työskennellyt pääosin kalantutkimuksen parissa ja on myös vapaa kirjoittaja.
