Ilman apurahaa soitinrakentaja Juhana Nyrhinen työryhmineen ei olisi saanut hankittua materiaaleja erikoiseen taideteokseensa, jossa yhdistyvät kuvan ja äänen maisemat.
Soiva grafiikan vedos. Kuulostaa erikoiselta. Grafiikka on kuvina tuttua, juu, sointi musiikkina myös. Mutta että yhdessä?
Hämmästystä Juhana Nyrhinen onkin kohdannut niiltä, joille on maininnut jo jotain tulevasta projektistaan.
– Mutta on ollut myös kiinnostusta, että vau, onpas mielenkiintoinen proggis.
Erikoista säpinää työ on miehelle itselleenkin. Vaikka kaikenmoinen kokeellinen, kuten soitinten teko skeittilaudoista, on hänelle sinänsä tuttua kauraa, on juuri tämän uuden projektin kaltainen kuvataiteen ja musiikin risteyttäminen hänelle lipumista uusille kiintoisille vesille.
Yhdessä soitettava pöytä
Erikoisen teosnimityksen takaa paljastuu elektroninen, grafiikalla koristettu soitin.
Tampereen taidemuseossa 25. maaliskuuta koittavaan taiteilija Janne Laineen näyttelyyn tuleva soitinteos on pöytä, jonka kanteen tulee Laineen grafiikkakopioista koostettu kollaasi ja reunoille joukko soittovimpaimia.
– Yhteen reunaan tulee joy-
stickejä, toiseen syntetisaattoriliu-
kupotikoita, kolmanteen rumpupadejä ja neljänteen etäisyyssensoreita. Reunoilla seisovat soittavat teosta yhdessä, tai voi sitä soittaa yksinkin.
Nyrhinen näkee, että maisemallisen grafiikan ääressä soitettu musiikki rakentaa kuville äänellistäkin maisemaa. Soinnut antavat yleisölle mahdollisuuden lähestyä kuvataidetta vaihteeksi kuuloaistin kautta, monin kokemuksen äärellä syntyvin tulkinnoin.
– Ei ole yhtä ja oikeaa tapaa kokea teosta.
Itse teoksen tekee kolmen hengen taiteilijakopla. Nyrhinen vastaa fyysisestä pöydästä ja kollaasista. Äänitaiteilija Alpo Nummelin suunnittelee äänet tietokoneohjelmaan, ja kollega Jari Suominen panee elektroniikkavempeleet toimimaan.
Toisena teoksen osapuolena ja tavallaan tekijänäkin, yleisönä, ovat kaikki museokävijät. Lastenkulttuuriapurahaa saaneen projektin tarkoituksena on kuitenkin ojentaa varta vasten käsi myös Tampereen seiskaluokkalaisten muodostamalle yleisölle. Projektin järjestävä Tampereen kaupungin kulttuurikasvatusohjelma Taidekaari opastaa koululaiset näyttelyyn ja samalla soittimeen.
Teoksen sijoitus näyttelyn jälkeen on vielä auki. Yksi mahdollisuus on, että Kulttuuriosuuskunta Uulu, jossa Nyrhinen työskentelee, käyttäisi sitä työpajoissaan vaikkapa kouluissa.
Ei ihan uutta kokeilijalle
Idea tähän originelliin taideteokseen virisi, kun Taidekaari pyysi Nyrhistä ja Nummelinia laatimaan Laineen näyttelyyn äänitaidetyöpajoja.
Soitin urkeni maisema–äänimaisema-pohdinnoista ja ajatuksesta, että olisi mielenkiintoista, jos teosta voisi ihan konkreettisesti soittaa.
Suomalaisia perinnesoittimia mutta toisaalta kokeellisia elektronisia soittopelejäkin tekevälle Nyrhiselle teos edustaa tätä työn toista, kokeilevaa puolta. Entisestä poikkeava se on hänelle sikäli, ettei Nyrhisen töissä ole aiemmin ollut näin paljon elektroniikkaa eikä kovin usein kokoakaan. Kuvan ja musiikin yhdistäminenkin on tähän mennessä rajoittunut taidenäyttelyn taustanauhan tekoon.
Nyrhinen on tohkeissaan projektista.
– Asteikolla 1–10: 10, hän kuvaa intoaan.
Apuraha poikii materiaalit
Työn suunnittelu alkoi jo viime syksynä, mutta hihat päästiin kääräisemään vasta apurahatiedon tultua parisen viikkoa sitten.
– Pari viikkoa on ideamyllytty, ja nyt on pari viikkoa aikaa kasata työ. Vähän tulee kiire, muttei voi mitään.
Apurahalla työryhmä siis kustantaa materiaalit. Se on iso apu, vaikka itse työskentely jääkin palkattomaksi, muiden tulojen turvin tehtäväksi. Materiaaleja ryhmä ei näet olisi omasta pussistaan pulittanut.
Työrupeamalta Nyrhinen odottaa onnistumista sekä askelta eteenpäin ja kohti jotain uutta. Entäpä mitä hän vartoo varsinaiselta teokselta?
– Mieletöntä äänikuvaa!
+++++
Lue myös: Kaksi ylöjärveläisosaajaa pokkasi taideavustusta
Lue myös: Vastauksia unen virittämiin kysymyksiin
