Lakia ei voi laistaa vaan taiteesta pitää maksaa – myös kaupungin

Ylöjärven Uutisissa oli juttua kuinka kaupunki hakee taiteilijoita tuomaan Räikkään taidettansa näyttelyyn ja hakuprosessit on avattu eri aikaperiodeille. Koska minulla on varsin syvällistä kokemustaustaa taiteesta erityisesti yritykseni kautta, on pari sanaa on paikallaan.

Taide ei ole ilmaista, vaan sitä suojaa tekijänoikeuslaki. Jos taide on julkisesti yleisellä paikalla näytillä, siitä pitää maksaa Kuvasto-maksut. Sävellyksille, musiikin esittämiselle ja kirjallisuudelle on vastaavat järjestelmät, kuten teosto, Gramex ja niin edelleen.

Lakia ei voi laistaa, vaikka tekisi sopimuksen taiteilijan kanssa, että kohteena olevaa maksua ei tarvitse maksaa. Laki menee sen yläpuolelle. 20 teoksen kuukausimaksu Kuvastolle on noin 1 000 euroa ja vuodessa maksua kertyy silloin noin 12 000 euroa.

Jos näyttely on yrittäjän tiloissa, niin yrittäjä maksaa ko. maksut, jos kaupungin tiloissa, niin kaupunki maksaa. Kuvasto voi periä maksuja takautuvasti 3 v. jälkikäteen.  Rahat pitää maksaa joko suoraan tai käräjäoikeuden kautta, jossa häviää varmasti.

No miksi Schroderuksen Eppu-normaali – veistoksesta eikä kirjastossa olevista näyttelyistä ei tarvitse maksaa Kuvasto-maksuja?

Taideteoksen omistaja voi vapaasti näyttää taidetta omissa tiloissaan ilman maksuja. Harrastelijoiden tuotoksia voi myös esittää vapaasti, koska niitä ei luokitella taideteoksiksi. Eli kuka on taiteilija? Yliopistosta ja Ammattikorkeakoulusta taiteen alalta valmistunut on taiteilija. He voivat olla Kuvastossa kirjoilla. Ilmeisesti myös pitkän linjan kautta voidaan luokitella Kuvastoon taiteilijaksi.

Teoksista ei voi ottaa kuvaa ja julkaista ilman taiteilijan lupaa yleiskuvia lukuunottamatta. Kuvaoikeudet ovat taiteilijalla. Maksu on esimerkiksi 100 euroa / kuva / taulu julkaisussa. Myös valokuvaajalla on valokuvan omistusoikeus ja voi veloittaa kuvasta

Taidenäyttelyn tasoon vaikuttaa paitsi taiteilija, myös tilojen soveltuvuus, kohdevalot, väljyys, ja etenkin kuraattori. Pirkanmaan Aluetaidemuseo antaa yleisen lausunnon pyydettäessä ja näyttelyiden tason takuuna on kuraattorin taso. Myös voi kysyä onko näyttelyllä teema, miten se on koottu on osa normaalia näyttelytoimintaa. Kaikki tämä taitotieto maksaa.

Arvokas taide tulee myös vakuuttaa. Kuraattorini Gryta kertoi kuvanveiston teoksensa vaurioituneen eräässä näyttelyssä. Uuden teoksen hinta oli 40 000 euroa, jota vakuutusyhtiö nikotteli, mutta joutui taipumaan. Teokset tulee tarkastaa ennen ja jälkeen näyttelyn. Varmaakin vakuutusmaksut ovat korkeammat, jos tiloissa voi kokoustaa ilman valvontaa ja viimeinen vain sulkee ovet.
Monet kesänäyttelyt ja “kahvilanäyttelyt” eivät kuvasta Suomen taiteen tilaa, koska ne ovat harrastelijanäyttelyitä eikä niistä ole juuri kuluja.

Urkin Piilopirtillä on kantapään kautta koettu ja kaikki teokset ovat nykyisin tilaustöitä, joissa kaikki oikeudet on etukäteen ostettu. Designtöissä kuten taideviinilaseissa on ostettu yksinoikeudet suunnitelmiin ja toteutukseen. Kaikki tämä maksaa. Ilman hankintoja omaksi kuvastomaksut olisivat noin 10 000 euroa kuukaudessa.

Jyrki Sasi
Urkin Piilopirtti