Ulkona usein jo ensilumi, sisällä leppoisan lämmin tunnelma ja iloisia ihmisiä – joulun aika alkaa myyjäisistä.
Syksy voi tuntua harmaalta ja loputtoman pitkältä, mutta ennen kuin huomaakaan, alkavat joulumyyjäiset ja niiden myötä toden teolla valmistautuminen keskitalven suureen juhlaan.
Ensimmäiset glögit, piparit ja joulupuurot nautitaan usein jo marraskuun puolella joulumyyjäisissä samalla kertaa, kun hankitaan käsin tehdyt joululahjat, villasukat ja -tumput, havukranssit ja koristeet. Joka vielä lähettää joulukortteja, etsii usein myyjäisistä valmiiksi askarreltuja pieniä taideteoksia.
Espoolaisen Riitta Rajalan joulunaika on jo vuosia alkanut Länsi-Teiskon Seuratalon joulu -myyjäisistä. Tapahtumaa on vietetty vuodesta 2002 lähtien.
– Seuratalon joulussa on aivan ainutlaatuinen tunnelma, vanhanaikainen ja jotenkin harras. Siellä ei soi mikään musiikki, mikä on minusta rauhoittavaa, Rajala kuvailee joulutorin maailmaa.
– Ihmiset tulevat sinne ostamaan ja myymään mutta myös seurustelemaan ja tapaamaan tuttuja. Syödään puuroa ja lounasta, juodaan kaikessa rauhassa glögit päälle.
Hän kertoo, että lähikylien väen lisäksi Seuratalon joulussa käydään Tampereelta ja kauempaakin. Tapahtuman maine on kiirinyt, ja jos on kerran päässyt paikalle, on vaikea olla tulematta seuraavana vuonna.
Seuratalon joulu poikkeaa useimmista muista joulumyyjäisistä siinä, että se kestää viikon päivät. Eniten hulinaa on luonnollisesti viikonloppuna, jolloin lapsiperheetkin ehtivät lounaalle ja ostoksille.
Mökillä kudottua
Rajala on lapsesta asti viettänyt Länsi-Teiskossa kaikki kesät vanhempiensa kesäpaikassa, ja nykyään hän viihtyy miehensä kanssa heidän omalla mökillään Parkkuussa myös talviaikaan. Siellä syntyy joulutorilla myytävää: isoja kudottuja shaaleja ja ponchoja, pehmeitä ranteenlämmittimiä ja kauniisti puettuja koristenukkeja.
Valmistautuminen seuraavaan joulutoriin alkaa heti tammikuussa. Talvella on aikaa käsitöille, kun tulee ulkoiltua vähemmän.
– Mökilläkin on mukava istua tekemässä käsitöitä, kutomassa ja ompelemassa. Kun hankin kotiin uuden ompelukoneen tai saumurin, tuon aina vanhan mökille, niin voi jatkaa sielläkin töitä.
Uusia ideoita löytyy käsityökirjoista ja -lehdistä sekä WhatsApp-käsityökerhosta. 7-vuotias tyttärentytär Juulia on luonut suvun naisia varten oman ryhmän, jossa jaetaan parhaita käsityöideoita.
Joulutorin myynnistä tulevat eurot Rajala käyttää usein jo seuraavan vuoden myyntiä alustaviin hankintoihin. Tulolla on mukava rahoittaa vaikkapa pohjoisen reissua, jolla poimitaan hillat ensi syksyn purkkeihin. Rajala myy joulutorilla käsitöiden lisäksi hillahilloa ja karpaloita.
– Tykkään kulkea luonnossa, ja marjat tulevat siinä sivussa. Myös käsitöiden näpertäminen on palkitsevaa, kun miettii, että tässä tulee nyt jollekin lämmin vaate tai asuste. On valtavan antoisaa nähdä työ valmiina ja löytää sille käyttäjä. Se tuottaa mielihyvää sekä itselle että muille, Riitta Rajala iloitsee.
Piparkakkuja ja piikkilankaa
Poikeluksessa asuva Raija Stenberg on Seuratalon joulutorilla kotikentällään. Hän on käynyt samaisella seuratalolla yhden vuoden kouluakin, tanssinut siellä ensimmäisiä tanssejaan ja laulanut talolla kauneimpia joululauluja.
– Jouluna seuratalolla on ihan erilainen ilme, kun sinne laitetaan joulukuusi, kynttilät ja koristeet. On niin tunnelmallista kuin vain olla voi, Stenberg vakuuttaa.
Hän tunnustaa olevansa viimeisen päälle jouluihminen. Kun perheen lapset olivat pieniä, kotona laitettiin pikkujoulutkin. Nyt oikeaan jouluun on mukava virittäytyä tekemällä vaikkapa piparkakkutaloja.
Talonrakentaja paljastaa, että onnistuneen koristelun salaisuus on paksu sokerikuorrute, joka tehdään vaahdotetusta valkuaisesta, tomusokerista ja muutamasta tipasta etikkaa. Näin saadaan reunoilta valuvaa paksua, kaunista ”lunta”.
Piparkakkutalojen lisäksi hän tuo joulutorille myyntiin ainakin havupalloja ja villasukkia, mahdollisesti jonkun joulukalenterinkin. Joulutorilla on tuotteiden kesken aina joku kilpailuteema, ja tänä vuonna kisailevat adventtikalenterit.
– Yhtenä vuonna oli kranssiteema, ja sen voittajaksi äänestettiin valtava ruosteinen piikkilankakerä, Raija Stenberg muistelee.
Villasukka on taas pop
Kädentaitaja kertoo, että etenkin havukranssien ja -pallojen teko vie mennessään. Monesti hän huhkii puuvarastossa puolille öin asti.
– Käsitöihin tulee helposti himo. Onneksi esimerkiksi villasukat ovat taas nuorisonkin keskuudessa pop, että kudotuille sukille löytyy käyttäjiä, Stenberg iloitsee.
Koko vuoden askartelun, kutomisen, virkkaamisen ja leipomisen jälkeen onkin mukava seurailla joulutorin kuhinaa, kun ihmiset löytävät mieleisensä tuotteet ja kyläyhdistyksen sihteeri Katri Siukola kilauttaa myyjän numeron sekä tuotteiden hinnat isoon vanhaan kassakoneeseen. Jonkun ovi saa jouluisen koristeen, kahvipöytä piparkakkutalon ja pukinpussi täytettä. Joulu saa tulla.
