Jo vuodesta 1976 lähtien järjestettyyn Luontoliiton vuotuiseen kevätseurantaan kertyi tänä keväänä yli 8 000 havaintoa.
Kevätseurantaan osallistui yli tuhat kevään tarkkailijaa. Havaintomäärät jäivät kuitenkin hieman alle vuosittaisen keskiarvon, joka on noin 10 000 havaintoa.
– Vähempää havaintomäärää saattaa selittää se, että havainnoitavaa oli alkukeväästä verrattain vähän, kun useat lajit ilmestyivät hieman totutusta aikataulusta myöhässä. Toisaalta uutta havainnoitavaa riitti aivan viimeiselle Kevätseuranta-viikonlopulle asti, Kevätseurannan kampanjakoordinaattori Saara Heikkinen kertoo.
Esimerkiksi kielot ja kullerot eivät juuri ehtineet kukkimaan ennen viimeistä Kevätseuranta-viikonloppua.
Kaikkein eniten havaintoja keräsi tänäkin keväänä odotetusti laulujoutsen. Lähes yhtä paljon havaintoja tuli kuitenkin myös peiposta ja hieman yllättäen nokkosperhosesta. Aiempi pronssimitalisti on ollut usein leskenlehti, mutta tänä keväänä siitä kertyi havaintoja vasta viidenneksi eniten.
Vähiten havaintoja tänä keväänä tuli ymmärrettävästi hankalasti havaittavasta lepakosta sekä kukintansa myöhään aloittaneesta oravanmarjasta.
Koska teemalajit olivat tänä vuonna osittain myöhäiskevään lajeja, niistä eniten havaintoja keräsivät tutut kimalainen sekä kottarainen, joita on voinut seurata jo pitkälti alkukeväästä. Perää teemalajihavainnoissa pitävät kullero, joka alkoi aloitella kukintaansa vasta viimeisenä Kevätseuranta-viikonloppuna sekä lehmät ja lampaat laitumella, jotka viileistä säistä johtuen pääsivät kovin myöhään ulos.
Vaikka Kevätseuranta-viikonloput ovat tältä erää ohi havaintoja voi lähettää vielä kesäkuun loppuun saakka.
