Kunto kasvaa ja maisema vaihtuu vauhdikkaasti, mutta sähköpyörällä on koko ajan kevyt polkea. Ei ihme, että Ylöjärvelläkin akulla varustettuja polkupyöriä tulee vastaan aina vain enemmän.
Jaana Rajaniemen kotimatka töistä Soppeenharjun päiväkodilta alkaa pitkällä ja jyrkällä ylämäellä kohti Vuorentaustaa. Edes pitkän työpäivän jälkeen ylämäki ei tunnu missään: varhaiskasvatuksen opettaja napsauttaa peukalollaan sähköavustusta pari pykälää isommalle ja polkaisee kevyesti ylös harjulle.
– Tällä ajaessa eivät mäet haittaa. Tasamaalla säädän avustuksen vain ykköselle tai kakkoselle, mutta jyrkimmissä mäissä avustus saa olla täysillä eli viitosella. Kokonaan ilman avustusta pyörä on todella raskas polkea, Jaana Rajaniemi kertoo.
Rajaniemen työmatka on neljä kilometriä suuntaansa, ja hän ajaa sen sähköpyörällä joka päivä, kesät talvet. Vain kaikkein liukkaimmilla keleillä tai rajulla kaatosateella sähköpyörä jää kotiin.
– Matka ei ole niin pitkä, etteikö sitä voisi ajaa tavallisellakin polkupyörällä, mutta harju tekee siitä raskaan. Kun tietää, että saa apuja sähkömoottorista, ei ikinä tunnu siltä, että ei nyt jaksaisi lähteä pyörällä töihin.
Rajaniemi ei ole ainoa, joka on ihastunut sähköavusteiseen polkupyöräilyyn. Sähköpyörien myynti on joka vuosi kaksinkertaistunut, ja tänä vuonna myydään arviolta yli 30 000 sähköpyörää.
Rajaniemi kokeili sähköpyörää ensimmäisen kerran viime kesänä ja jäi välittömästi koukkuun. Hän tilasi saman tien oman pyörän ja juuri sellaisen, jota kokeilikin.
– Mummomalli ja jalkajarrut pitää olla. Tämä on varman tuntuinen ja mukava pyörä, ja sähköavustuksen säätimiäkin oli heti helppo käyttää, hän kehuu valkoista ratsuaan.
Työmatkojen lisäksi Rajaniemi pyöräilee nykyään paljon vapaa-ajallakin. Hän harrastaa geokätköilyä, ja monelle kätkölle pääsee kätevästi pyörällä ainakin lähelle. Itse kätkö tosin saattaa olla puun latvassa tai saaressa – ihan kaikkeen ei sähköpyöräkään pysty.
Joskus tulee myös lähdettyä lenkille ihan muuten vaan, koska pyöräily on nykyään niin kivaa.
– Ajattelen, että teen vain ihan pienen lenkin, ja sitten olenkin yhtäkkiä polkenut parikymmentä kilometriä. Matka taittuu niin nopsaan, ja aina löytyy uusia kivoja paikkoja.
Kunto on kasvanut vuodessa kohisten. Vaikka sähköavustusta käyttääkin, pyörää pitää silti koko ajan polkea eli pelkällä sähköllä ei voi huristella menemään. Avustettuna polkeminen on vain kevyempää ja kivampaa, jolloin tulee lähdettyä helpommin lenkille ja ajettua pidemmälle.
Valmistajan mukaan Rajaniemen pyörän akulla pääsee 160 kilometrin matkan yhdellä latauksella. Latausväli riippuu käytöstä.
– Lataan akkua, kun mittaristo ilmoittaa sen olevan melkein tyhjä. Akun hiipumisen tuntee myös pyöräillessä tehon hiipumisena.
Latausta varten akku irrotetaan ja viedään sisälle laturiin, mutta käytännössä akku napataan yleensä matkaan aina, kun pyörä jää julkiselle paikalle parkkiin. Silloin pyörä ei niin houkuttele varkaita. Talvella akkua ei muutenkaan sovi jättää koko päiväksi pakkaseen.
Ainoa miinus sähköpyöräilyssä on se, että vauhti kasvaa helposti turhankin kovaksi. Avustus toimii 25 kilometrin tuntivauhtiin asti. Jaana Rajaniemi kertoo melkein ajaneensa pyörällään peurakolarin. Vuorentaustan kevyen liikenteen väylällä on pitkään ollut monta lamppua peräkkäin rikki, eikä hämärässä hiippaillut peura-parka osannut odottaa niin vauhdikasta pyöräilijää.
– En tiedä, kumpi säikähti enemmän, minä vai peura, Rajaniemi nauraa.
Toinen laji, jota hän on oppinut varomaan, ovat aamu-uniset koiranpissattajat, jotka tuntuvat kulkevan vähän omissa maailmoissaan. Kun tulee aamuvuoroon kello 6.30, pyörän kelloa saa kilisyttää ahkerasti.
