Lumivuori sijaitsee Ylöjärvellä lähellä Ruoveden rajaa. Alueella on varsin runsaasti valtion maita, lähinnä talousmetsiä. Lumivuori ja sitä ympäröivä alue ovat metsähallituksen luokituksessa arvokkaita elinympäristöjä.
Alueen luonto on hyvin monipuolista ja alueella sijaitsee muun muassa soistumia, vesistöjä, kallioita ja korpia. Alueen metsät ovat paikoin säilyneet varsin luonnontilaisina tai luonnontilaisen kaltaisina. Toki metsätalouden jälkiä näkyy varsinkin Lumivuoren eteläisillä rinteillä.
Aivan Lumivuoren vierestä kulkee Pirkan-taival -patikkareitti, tosin polku kaipaisi kunnostamista. Se on paikoin metsittynyt ja paikoin polku häviää hakkuu aukeiden kohdilla. Myös opasteet kaipaisivat hieman päivitystä.
Lumivuoren laella ei käy epäselväksi, mistä vuori on saanut nimensä. Paikoin valkea poronjäkälä peittää laajoja alueita ja
muodostaa vaalean maton vuoren rinteille. Lumivuori sijaitsee liki kaksisataa metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella ja myös vieressä oleva Pirttivuori on liki yhtä korkea.
Molempien vuorien huiput olivat pitkään jääkauden jälkeen saaria. Vaikka Lumivuori ei ole järin korkea ovat, se on tehnyt aikoinaan vaikutuksen suomalaisiin. Eteläisen Suomen maankamara on kuitenkin lopulta varsin tasainen. Näin suuremmat mäet ja vaarat ovat saaneet vuori-nimityksen.
Paikoin Lumivuoren rinteillä seisoo komeita, yli satavuotiaita kilpikaarnaisia petäjiä. Vanhat puut ovat ehtineet nähdä useammankin metsäpalon. Paikoin puiden tyvillä on yhä nähtävissä hiiltyneitä palokoroja. Suurin osa metsäpaloista ovat salaman aiheuttamia. Kalliomänniköiden maasto on kuivaa ja helposti syttyvää. Maapalo tuhoaa yleensä vain taimet sekä lehtipuut. Vanhat, paksukaarnaiset puut selviävät paremmin vaikka osa puusta palaakin. Sen sijaan kovien tuulien avittamat latvapalot ovat jo usein tuhoisampia metsille.
Myöskään tuoreet kuusikot eivät ole niin herkkiä metsäpaloille kuin kallio- ja harjumänniköt. Menneinä aikoina metsäpalot olivat hyvin yleisiä ja ne vaikuttivat myös paikkojen nimiin. Paikkojen nimissä on runsaasti muun muassa paloniemiä ja -mäkiä. Pohjois-Suomessa palo sana korvaantuu rova-nimellä.
Lumivuoren ja läheisen pienen ja kauniin Lumijärven lajisto on rikas ja monilajinen niin kasviston kuin eläimistönkin osalta. Itse Lumivuori on varsin karu ja vähälajinen. Paikoin täysin paljaat silokalliot ovat enimmäkseen sammalien ja jäkälien peittämiä. Tosin jäkälälajisto on varsin monipuolinen ja alueella kasvaa laajoinakin kasvustoina hirvenjäkälää. Hirvenjäkälä on harvoja suomalaisia jäkäliä, joita on käytetty pula-aikana ravintona. Ulkomailla jäkälien käyttö on ollut yleisempää. Suomessa on käytetty pettua hätäravintona, vaikka se ei ole niin ravinteista kuin hirvenjäkälä.
Lumivuoren puustosta löytyy männyn lisäksi kuusia, joista osa on yli satavuotiaita. Aarnimetsille tyypillisesti metsissä on lahovikaista puuta, keloja ja sammaleisia maapuita. Koska alueella on monenikäistä metsää, on myös lintulajisto monipuolinen ja varsinkin tikkoja ja kolopesijöitä on runsaasti.
Lumivuoren lajistoon kuuluu muun muassa palokärki. Palokärki ei nykyisin tahdo löytää enää tarpeeksi paksuja puita pesäkolon
kovertamiseen, mutta Lumivuorella on vielä toistaiseksi säilynyt tällaisia puita. Vanhoissa palokärjen koloissa pesii myös muun muassa helmipöllö. Muiden tikkojen tekemät kolot ovat liian pieniä helmipöllölle.
Lumijärven rantametsissä pesii myös pohjantikka. Lumijärven vedenpinta on normaalia korkeammalla ja vesi on noussut rantametsiin saakka. Veden nousun syynä ovat majavat, jotka ovat padonneet järven laskupuroja. Hiljalleen rantapuusto lahoaa ja kuolee. Pohjantikka on mieltynyt juuri näihin majavien tuhoamiin rantametsiin.
Lumivuorella ja lähimetsissä pesii myös kirjosieppo, harmaasieppo, leppälintu, käki, punakylkirastas, metsäviklo, käpytikka ja metsäkirvinen. Haukoista runsaimmat ovat kana- ja varpushaukka. Lumijärvessä pesii muutama pari vesilintuja kuten taveja.
Kalliomänniköiden linnustossa on suuria eroja Pohjois-Suomen ja Etelä-Suomen välillä. Eteläisen Suomen männiköissä asustelee
parimäärältään kaksinkertainen linnusto verrattuna pohjoiseen Suomeen. Etelä-Suomessa asustelee noin 150 lintuparia neliökilometrillä.
Vaikka Lumivuoren alue on pienehkö, sieltä löytyy erämaista luontoa, joka on eteläisessä Suomessa käynyt vähiin. Pienissä korpinotkelmissa viheltelee yhä pyy ja mäntykankailla naputtelevat palokärki ja käpytikka vuoden ympäri.
