Karhelaista Tiina Sievistä jännittää joka kerta, kun hän istahtaa ralliautonsa ratin taakse. Jännitys ei ole kuitenkaan hidastanut Sievisen menoa – päinvastoin. Sievisen kaasujalka on sen verran painava, että muut jäivät tällä kaudella ylöjärveläisen taakse naisten rallisprintin Suomi cupissa.
44-vuotias Sievinen on harrastanut autourheilua vuodesta 1992 lähtien. Aluksi hän istui pelkääjän paikalla huutaessaan kartanlukijana nuotteja silloisen poikaystävänsä ralliautossa. Pian Sievinen kuitenkin uskaltautui itsekin ratin taakse.
– Poikaystäväni kehotti menemään yhteen rallisprintkilpailuun, jotta tietäisin, mitä ajaminen on. Kokeilin sitten ajamista Pinsiössä vuonna 1993. Kurvailu oli lopulta niin kiehtovaa, että vuodesta 1994 lähtien olen itse ollut ratin kääntäjänä.
Aluksi Sievinen kaasutteli rallin naisten SM-sarjassa. Vuodesta 2010 lähtien ylöjärveläinen on kiertänyt ainoastaan rallisprintkilpailuja.
Vaikka Tampereen Urheiluautoilijoita edustava Sievinen kieltää olevansa ralliautoilun luonnonlahjakkuus, tulokset kertovat muuta.
Hän on voittanut kaksi kertaa kansallisen Lady Cupin sekä yhden rallin SM-hopean. Lady Cup -mestaruudet tulivat vuosina 2002 ja 2010. SM-hopean hän saavutti vuonna 2001.
Bemarista tuli voittaja-auto
Sievinen aloitti ralliautoilijan uransa Lada VFTS -autolla. Vuonna 1998 hän sai käsiinsä Opel Ascona B:n, ja pian sen jälkeen naiselle rakennettiin hänen omasta kauppakassina toimineesta Opel Asconastaan tämän edeltäjää parempi versio.
– Ajoin tuolla jälkimmäisellä Opel Asconalla vuoden 2006 kesään saakka. Sinä kesänä ajot jäivät esikoisen odotuksen vuoksi väliin, ja laitoin auton myyntiin. Samalla myimme mieheni auton ja ostimme Saksasta uuden BMW M3:n, Sievinen kertoo.
Uusi bemari ilmestyi eräänä sunnuntaina Sievisen pihaan, ja seuraavana päivänä Sievinen kiirehti synnytyslaitokselle.
– Rakensimme sitten vaipanvaihtojen ohessa Bemarista kilpa-auton, minkä jälkeen olen ajanut sillä kaikki kisat.
Sievinen sanoo jo kiintyneensä nykyiseen menopeliinsä.
– Auto on kuin perheenjäsen, vaikka eihän menopeleihin saisi rakastua. Emme kuitenkaan vaihda autoa vaihtamisen ilosta varsinkaan, kun voimme koko ajan kehittää autoa mieleiseksemme, Sievinen kertoo ja puhuu myös niin ikään rallisprintiä ajavan miehensä Mikko Lassilan puolesta.
Vielä joskus takavuosina rallia ajavia naisia katsottiin kylällä hieman kieroon. Tänä päivänä Sievinen saa osakseen lähinnä ihailua.
– Jotkut saattavat kysellä, eikö minua pelota ajaa lujaa kapealla tiellä puiden välissä. Suurin osa ihmisistä suhtautuu kuitenkin ralliharrastukseeni ihastellen.
Jännittävä loppuratkaisu
Tiina Sievinen juhlii siis äskettäin päättynyttä rallisprintin Suomi cup -sarjan voittoa.
Sarjan aikana 13 naista pääsi pisteille. Kiivaimman taistelun mestaruudesta Sievinen kävi Etelä-Pohjanmaan Urheiluautoilijoiden Sanna-Kaisa Tiilikan kanssa.
Rallisprintin Suomi cupissa ajetaan viisi osakilpailua. Kuljettajalta lasketaan yhteistuloksiin mukaan neljän parhaan osakilpailun pisteet.
Sievinen johti Tiilikkaa ennen viimeistä, Nilsiässä ajettua osakilpailua ainoastaan yhdellä pisteellä. Viimeisessä osakilpailussa paremmin sijoittunut vei siis koko potin.
– Johdin ensimmäisen kierroksen jälkeen, mutta Sanna-Kaisa ei saanut siltä kierrokselta tulosta, joten en tiennyt, miten kovaa hän ajaa toisella kierroksella. Tein vielä toisella kierroksella vaihtovirheen enkä parantanut aikaani, joten jouduin aika paljon jännittämään, Sievinen muistelee.
Lopulta Sievisen ensimmäisellä kierroksella ajama aika riitti, kun Tiilikka ei kyennyt sitä alittamaan.
– Ratkaisun kuultuani huusin ja tuuletin autossani melko villisti. Mestaruutta ei olisi tullut ilman mieheni apua ja ilman ystävieni tukea, Sievinen sanoo.
Sievinen keräsi kauden aikana 40 pistettä ja Tiilikka 39 pistettä. Kolmanneksi sijoittui European Speed And Rally Clubin Kaisa Sistonen 25 pisteellä.
Julkujärveläinen Hämeenkyrön Urheiluautoilijoita edustava Marjo-Riitta Lunden oli sarjan seitsemäs.
– Kaudesta jäivät päällimmäisinä mieleen lumella ja soralla ajetut kilpailut. Ne toivat oman jännityksensä, sillä olin viimeksi ajanut soralla kolme vuotta sitten. Yllättävän hyvin soralla kurvailu sujui, ja sitä paitsi se oli todella kivaa, Sievinen sanoo.
Asfaltti- ja sorakisat eroavat toisistaan melko paljon. Auto käyttäytyy soralla aivan eri tavalla kuin tasaisella ja kiinteällä alustalla.
– Asfaltilla ajetaan suoraviivaisesti ja rajusti eikä autoa saa päästää luisuun. Soralla puolestaan autoa heitellään ja kaara kulkee välillä ovi edellä, Sievinen kuvailee.
Haaveena pitkä ralli
Sievinen kiertää kilpailuja yhdessä miehensä Mikko Lassilan kanssa. Kaksikolla ei ole mekaanikkotiimiä, vaan Lassila hoitaa auton huollot ja säädöt.
– Isäntä ymmärtää kaiken auton alustan säätämisestä, iskareiden napsuttelusta ja pyörien kulmista. Toki itsekin olen vuosien varrella oppinut kaikenlaista. Ainakin pystyn kertomaan, missä vika voisi olla, jos autosta kuuluu epäilyttävää ääntä, Sievinen kertoo.
Ralliharrastus vie tietysti runsaasti aikaa ja kasapäin rahaa. Ainoastaan keväisin ja syksyisin on lyhyt kisatauko.
– Rahaa tähän harrastukseen saa upotettua niin paljon kuin itse haluaa ja kykenee laittamaan. Jos auto pysyy ehjänä, suurimmat menoerät tulevat renkaista ja ilmoittautumismaksuista.
Toistaiseksi Sievisen BMW M3 on pysynyt kasassa, sillä karhelaiskuljettaja ei ole kaatanut sitä reitillä kertaakaan. Aiemmin Sievisen uralla Lada ja Opel kokivat hieman Bemaria kovempia kohtaloita.
Sievistä ei pelota astua ralliauton rattiin kisastartissa, mutta jännitys valtaa mielen ja kehon.
– Syke on korkealla, ja maha on kipeä. Olo on siis karmea, mutta silti on pakko lähteä kisaamaan. Kun jännitys laukeaa, kädet tärisevät, Sievinen kertoo nauraen.
Ralliautoilussa Sievistä viehättävät ennen kaikkea vauhti sekä itsensä voittaminen.
– On hieno tunne, kun saa mennä lujaa puiden välissä ja uskaltaa ajaa kurviin jarruttamatta sekä kurvin läpi kiihdyttäen.
Sievinen kertoo kehittyneensä vuosien varrella kuljettajana, vaikka ajamisesta löytyy edelleen paljon hiomista.
– Rallin Suomen mestari ja maailmanmestari Eija Jurvanen istui vuoden 1998 kisoissa kartturinani. Häneltä sain hyviä vinkkejä.
Sievinen ei ole asettanut itselleen suuria tavoitteita. Hän kuitenkin haluaisi päästä vielä jonain päivänä ajamaan kokonaisen rallin.
– Rallisprintistä ei saa samanlaista tyydytystä kuin rallista. Sprintissä ajetaan noin kolme kilometriä, kun rallissa pääsee kaasuttelemaan 60–80 erikoiskoekilometriä.
Vaikka Sievinen ei enää itse tavoittele suurvoittoja, saattaa Sievisen ja Lassilan jälkikasvu niihin yltää.
Seitsemänvuotias Venla-tyttömme pärrää jo mönkijällä ja antaa ohjeita sekä kritiikkiä ajamisesta. Se neiti tuoksuu äitinsä tapaan bensalta, Tiina Sievinen naurahtaa.
