Esimerkin voima tuli jälleen kerran todistetuksi viime viikonloppuna, kun Siivikkalan koulun tuliterä liikuntasali täyttyi painia harrastavista tytöistä.
Nelisenkymmentä eri-ikäistä tyttöä seurasi tiiviisti, kun nelinkertainen junioreiden Euroopan mestari ja naistenkin EM-mitalikorokkeelle kivunnut Petra Olli jakoi neuvoja.
Useimmat tiesivät myös, että leirin päävetäjä Tiina Vainionpää on edustanut Suomea arvokilpailuissa. Opettajat olivat siis varmasti päteviä, ja tyttöjen tarkkaavaisuus oli sen mukaista.
Kymmenvuotias ylöjärveläinen Tuuli Lampinen vastasi varmaankin useimpien leiriläisten puolesta kysymykseen, mikä painimisessa on mukavinta:
– Kilpaileminen!
Niinpä lauantaina aloitettu leirikin päätettiin sunnuntaina leirikilpailuihin.
– Ikäkausikilpailuja riittää niin, että kauden aikana tulee yksi tai kaksi sellaista viikonloppua, etten kuskaa autollista tenavia jonnekin päin Suomea, Tuulin isä Vesa Lampinen kertoi.
Leirille hän toi paitsi Tuulin, myös tämän pikkusiskon Heinin.
– Isoveli aloitti ensin painimisen, ja me Heinin kanssa tulimme pian perässä. Minä harrastan myös joukkuevoimistelua ja rytmistä kilpavoimistelua, Tuuli kertoi.
Hänellä on menossa kolmas kausi molskilla, ja kotona kaapissa kiiltelevät jo hopea- ja pronssimitalit Koululiikuntaliiton mestaruuskilpailuista.
Tuuli aikoo kokeilla, mihin asti taidot riittävät painissa. Hän nimesi suosikkipainijakseen Petra Ollin, joka ilahtui leirin osanottajamäärästä.
– Välillä näytti, että naispaini kuihtuu Suomesta, mutta nyt on taas uusia tyttöjä tullut oikein mukavasti lajin pariin.
– Tiedä häntä, onko se erityisesti minun menestykseni ansiota, mutta hyvä, jos pystyn olemaan esikuvana. Mielelläni käyn tällaisissa tilaisuuksissa neuvoja jakamassa, jos se sopii aikatauluuni, Olli sanoi.
Alakoululaisena hyvä aloittaa
Suomessa on tätä nykyä nelisensataa kilpailulisenssillä painia harrastavaa tyttöä tai naista. Tampereen seudulla lajia voi harrastaa kuudessa seurassa – Ylöjärvellä Kurun Ryhdissä.
– Seurat tekevät hyvää yhteistyötä, ja niiden painijat käyvät toistensa harjoituksissa. Se on erittäin tärkeää, koska pitää opetella ottelemaan erityylisiä painijoita vastaan, vuorentaustalainen Painiliiton aluepäällikkö ja tuomari Esa Kokkonen kertoi.
Ylöjärven likkoja leirillä ahersi kuusi – Lampisen sisarusten lisäksi KooVeesta Nella Honkaniemi ja Kurun Ryhdistä Pihla Alanen, Adalmiina Arvela ja Elsa Roivainen.
– Nallepainiin voi mennä alle kouluikäisenäkin, ja oikeiden harjoitusten aloittamisessa sopiva ikä on varmaan 7–8 vuotta, Petra Olli arvioi.
– Painin voi aloittaa ilman erityisiä liikunnallisia taitoja, sillä tämä on niin monipuolinen laji, että ne kehittyvät kyllä matkan varrella nopeasti.
Entä jos vaikka äiti vastustaa tyttärensä painiaikeita vedoten naisellisuuteen?
– Äiti voi ajatella vaikka, että tyttärestä on mukavaa päästä heittelemään poikiakin! Petra Olli naurahti.
Vaikka paini on perinteinen yksilölaji, sen perusvire on hyvin sosiaalinen.
– Tässä jos missä pääsee lähelle kaveria. Kilpailuissakin on hauska seurata, kun tytöt ja pojat ottavat keskenään lämmittelymatsia ja juttelevat samalla koko ajan, Kokkonen kertoi.
Painiväki myöntää, että Kansainvälisen olympiakomitean päätös pitää paini olympiaohjelmassa oli hyvin tärkeä koko lajin, ei vähiten naispainin, kannalta.
– Se pani miettimään ja palauttamaan vanhat kunnon säännöt kaikenlaisten kokeilujen jälkeen. Paini on tärkeä laji koko olympiakisojen statukselle, Vesa Lampinen muistutti.
