Kurun Vuoden 2021 yrittäjällä Mika Laitisella on ollut selvät senssit koko elämänsä ajan. Jo lapsena ollessaan hänelle kirkastui toiveammatti. Nuorukaisena hän hakeutui Tampereelle silloiseen Pyynikin ammattikouluun, jonka sähkövoimatekniikan mekaanikkoja valmistaneen linjan opetusta hän arvostaa edelleen. Amiskan opettajat saavat ison kiitoksen yrittäjältä, joka on tehnyt sähkötöitä jo 27 vuoden ajan. Nyt palkittu yrittäjä pitää itseään suorastaan työnarkomaanina.
Sikkiläläisen yrittäjän Mika Laitisen pakettiauto on parkkeerattuna padelhallin edustalla. Sähkövaara Oy esittäytyy Mercedes Benz Sprinterin kylkimainoksissa kettu- ja lohikäärmehahmoin. Ne ovat yksinyrittäjän tyttärien Anniinan ja Aliinan luomuksia.
– Sähköala ei ole niin haudanvakava juttu, etteikö sen maailmaan huumori istuisi, Laitinen päättelee 27 vuoden työkokemuksellaan.
Yrittäjäisä on onnellinen lastensa palosta ja ilmaisusta, joilla he kuvaavat faijansa duunia.
Tällä kertaa Laitisen työkohde on Kangasalan asemalla, jossa hän ahkeroi sähköasennuksia juuri valmistuvalla padelhallilla. Laitisen urakka valmistuu sovitussa aikataulussa.
– Yritykseni toimii pääasiassa Pirkanmaalla. Joskus ylitän kotimaakunnan rajat, ja otan tehtäviä kauempaakin. Tavallisesti etäällä olevat työmaat ovat täkäläisten kanta-asiakkaideni kohteita, Laitinen kertoo.
Yrittäjän kännykkä piippaa tiuhaan tahtiin. Puhelimen jatkuva soiminen kertoo Laitisen mukaan vallitsevasta ajasta, jolloin töitä on tarjolla vaikka muille jakaa.
– Varauskirjani täyttyy perinteiseen malliin. Tällä alalla hommat eivät lopu, Laitinen sanoo.
Jatkuva kysyntä on innoittanut Laitisenkin käymään Jaakobin painia, pitäisikö yritystä kasvattaa ja palkata lisäkäsiä. Ratkaisuaan puntaroidessaan Laitisen vaaka on kääntynyt yksinyrittämisen puolelle.
Toiveammattiin hyvin eväin
45-vuotias Mika Laitinen laskee, että hän on tehnyt sähkötöitä jo 27 vuoden ajan.
– Työtä on ollut koko ajan niin paljon tarjolla, kun olen halunnut tehdä. Nuorempana työpäiville kertyi hulvattomasti pituutta, enkä silloin malttanut höllätä viikonloppuisinkaan. Nykyään en enää jaksaisi samanlaista tuntimäärää ja tahtia kuin urani alkupuolella. Viihdyn hyvin työssäni; se on minulle merkityksellistä, Laitinen pohtii.
Kolme vuotta kestäneiden ammattikouluopintojensa jälkeen Laitinen pestautui vieraan palvelukseen.
– Vuosikymmenen rupeama palkkatyössä oli palkitseva kokonaisuus. Paiskin hommia pääasiassa rivi- ja kerrostalotyömailla. Etenin varsin rivakasti nokkamieheksikin. Kartutin monipuolisesti taitojani. Niiden turvin heittäydyin yrittäjäksi. Valintaani en ole katunut kertaakaan, Laitinen tilittää.
Yrittäjyytensä ensiaskeleet Laitinen otti vuonna 2004, jolloin hän perusti toiminimen.
– Huomasin nopeasti, että aloin saada töitä timpureilta, joiden kanssa olin aikaisemmassa elämässäni tehnyt hommia. Asiakaskuntani alkoi karttua mukavasti. Puolenkymmentä vuotta toimittuani asiakaskirjo oli jo vakiintunut. Työtilanne on ollut koko 17 vuoden ajan erittäin hyvä, Laitinen kiittelee.
Laitisen yrittäjyys saavutti jo vuonna 2008 sellaiset mittasuhteet, että hän päätti perustaa osakeyhtiön, Sähkövaara Oy:n.
Laitinen on seurannut tarkalla korvalla viimevuotisia keskusteluja, joissa käsitellään 2020-luvun ammattikoulujen opetuksen sisältöä ja tasoa sekä eri opinahjoista valmistuvien ammattilaisten valmiutta työelämään.
– Työarkeni on osoittanut, että 1990-luvulla käymässäni ammattikoulussa Tampereen Pyynikillä annettiin tasokasta opetusta. Opettajat olivat motivoivia, ja heidän jakamansa tietotaito on ollut hyödyllistä ja riittävää. Ammattikouluaikanani ei ollut lainkaan yrityksissä tapahtuvaa työhön perehtymistä. Silloin koulussa oli erilaisia pisteitä, joissa eri asioita harjoiteltiin käytännössä. Pidin niitä erittäin tärkeinä, Laitinen muistelee.
Laitinen kiittelee opetusohjelmaa, jossa oli vuoden yleisopinnot ja kahden vuoden erikoistumisjakso. Laitisen hoteissa on ollut sähköalaa opiskelevia ammattikoululaisia. Hänen mielestään nykyinen ammattikoulujärjestelmä sysää opiskelijan liian ohuin tiedoin kentälle. Konkari pitäisi kynsin ja hampain kiinni siitä, että nimenomaan koulun on vastattava jokaisen opiskelijan perustiedoista ja -taidoista.
– Ammattikoulut lähettävät tällä hetkellä opiskelijat turhan raakileina kentälle. Jokaisen esimerkiksi sähköalalle tulevan olisi hyvä tahkota asioita koulussa niin kauan, että ne ovat hänellä tiukasti muistissa, Laitinen suosittelee.
Laitinen noteeraa sähköalan edelleen tulevaisuuden alaksi.
– Olen varma, että tällä saralla riittää aina tekemistä.
Mielekäs tekeminen vie mukanaan
Työhulluko? Mika Laitinen myhäilee arvoituksellisesti.
– Kun ihminen aloittaa yritystoiminnan, hän varmasti toimii kaikissa tilanteissa viimeisen päälle varmasti. Näin minäkin tein. Uurastin aamuvarhaisesta iltamyöhään ja taoin rautaa viikon jokaisena seitsemänä päivänä. Työtä on ollut runsaasti tarjolla, enkä vuosikausiin osannut oikein vetää rajaa työn ja vapaa-ajan välille. Toisaalta nuorena ja nykyistä nuorempana jaksoin venyttää päivää, Laitinen kuvailee.
– Olen käynyt oman oppimisprojektini. Koin jonkinlaisen burnoutin. Sen tuloksena olen alkanut omistaa viikonvaihteet itselleni ja perheelleni, Laitinen jatkaa.
Laitinen tietää, että oma perhe eli kotijoukot ovat hänen voimanlähteensä ja tukikallionsa. Muiden muassa tyttäret ovat piirtäneet isänsä firmalle sähäköitä mainoshahmoja: kettuja ja lohikäärmeitä.
– Olen oppinut omilta vanhemmiltani ahkeruuden ja työteliäisyyden. Työllä on keskeinen osa elämässämme, Laitinen kuittaa.
– Työni on mielekästä, mikä on palkitsevaa. Voin mennä peilin eteen ja nähdä sen kuvajaisessa kaverin, joka tässä firmassa päättää, Laitinen hymyilee.
Jokainen toimeksianto tärkeä
– En ole milloinkaan ronklannut töitäni, vaan olen tehnyt kaiken, minkä olen ennättänyt, Mika Laitinen sanoo.
Laitinen nimeää monipuolisuuden työnsä rikkaudeksi.
– Vuoden aikana autoni mittariin kertyy noin 50 000 – 60 000 kilometriä. Tämä kuvaa tarkasti työni liikkuvuutta.
Mika Laitinen pokkasi viime lauantaina Kurun Yrittäjät ry:n Vuoden yrittäjä -palkinnon. Se merkitsee saajalleen kollegoidensa antamaa arvostusta.
Yrittäjyytensä ja leipätyönsä vastapainoksi Laitinen harrastaa moottoripyöräilyä. Parhaimpina vuosina hän ohjastaa kaksipyöräisellä jopa 15 000 kilometrin taipaleet.
Laitinen on syntyisin tamperelainen. Hän on asunut Ylöjärven päätaajamassa, kunnes yksi vanha talo maaseudulla houkutti ja koukutti. Tämä paratiisi sijaitsee Sikkilässä, joka on pikkuruinen kylä vanhan Kurun alueella.
Kommentointi on suljettu.