Sveitsiläisiä pidetään maailman kenties täsmällisimpinä ihmisinä, joiden pakkomielteenä on ajaa junilla sekunnin tarkkuudella.
Se maine on hieman rapistunut yleisurheilun EM-kilpailuissa, joiden torstaipäivän tauolla tätä kirjoitan.
Enemmänkin on tullut mieleen, että Sveitsissä on katsottu vanhaa Spede-klassikkoa. Siinä käkikello ilmoittaa itsensä P. Pasasen äänellä ajan, jonka todenperäisyydestä ei taida kenelläkään olla takuita.
Keskiviikkoilta meni sanalla sanoen vihkoon näitä ihmisiltä, jotka ovat jo muutaman vuosikymmenen ajan järjestäneet kenties yleisurheilukesän hienoimman GP-, Kultainen liiga- ja nyttemmin Timanttiliigaillan, Weltklassen.
Ihmeellisintä oli, että heiltä meni sormi suuhun sään vuoksi. Eihän keskiviikkona millään muotoa vallinnut ihanteellinen urheilusää, mutta pahemmassakin on mitaleita ratkottu.
Sitä paitsi tuulella ja sateella ei pitäisi olla mitään tekemistä sen kanssa, että pituushyppääjälle annettiin ensimmäiseltä kierrokselta vaaksan verran liian hyvä tulos, joka käytiin oikaisemassa hieman ennen kyseisen urheilijan viimeistä hyppyä.
Mahtaa siinä keskittyminen hieman herpaantua, kun kuulee aprillipäivän päättyneen ja taskussa melkein jo poltelleen pronssimitalin vaihtuneen kuutossijaan.
Muutama muukin lähestulkoon kardinaalimunaukseksi luokiteltava tilanne on ollut täällä yllättävän lähellä. Paikalliset ovat ystävällistä väkeä, mutta ovatko he samalla ylitäsmällisiä jääräpäitä, joiden pasmat menevät pahasti sekaisin, jos sapluuna jostain syystä sekaantuu?
Tiedäpä tuota, kun tämä oli ensimmäinen kunnon reissuni Sveitsiin. Suomalainen järjestelytaito on kumminkin noussut taas monen puheissa esille.
Täällä on kiitelty Helsingin MM-kilpailujen toimintaa yhdeksän vuotta sitten. Niin – siitä valtavasta ukkosmyrskystä ja sitä seuranneesta päiväkausien koleudesta on todellakin niin pitkä aika jo kulahtanut!
Esille on otettu myös tapa, jolla Tampereella hoideltiin 22-vuotiaiden EM-järjestelyt viime kesänä.
Ratinassa hääräsi paljon sveitsiläisiä ihmisiä Euroopan yleisurheiluliiton ja sen virallisen ajanottajan Omegan puolesta, eivätkä asiat aina menneet ihan helpoimpien päätösten kautta. Yksimielisyyteen kumminkin aina päästiin ennemmin tai myöhemmin.
Nyt olisi hyvä tilaisuus käydä kuittaamassa, että asiahan ei varsinaisesti minulle kuulu, mutta meillä Tampereella tämä olisi tehty hitusen toisella tavalla.
Myös turkulaiset voivat saada näistä järjestelyistä lisää puhtia suunnitelmiinsa Timanttiliigan osakilpailun järjestämisestä vuodelle 2017.
Letzigrund on hieno, perinteitä huokuva pieni stadion, mutta ei Paavon Nurmen stadion häviä sille yhtään. Ratina tietysti menee kummankin edelle.
Kyse onkin rahasta, jota tässä maassa tunnetusti riittää. Toivottavasti se ei kuitenkaan kaikkea ratkaise vaan turkulaisten annetaan yrittää jalat maassa -periaatteella ja -budjetillakin.
Suomalainen yleisöhän äänesti projektin puolesta jaloillaan jo kesäkuussa, kun EA:n Permit -osakilpailua seurasi Turussa yli 10 000 katsojaa.
Eikä unohtaa sovi sitäkään, että Weltklassen nokkamiehet reissasivat monta vuotta nimenomaan Suomessa ihmettelemässä, miten Helsingin Maailmankisat hoidetaan.
Voin vakuuttaa nuoremmille polville, että niissä kekkereissä olikin jotain maagista vetovoimaa. Maailmanennätyksiäkin tehtailtiin yllättävän usein.
Niin että ei kai Turun Timanttiliiga voi kaatua ainakaan sveitsiläisten tuen puutteeseen. He ovat tämän viikon jälkeen sen meille velkaa.