Tunnelmallinen jazz ja sielukas blues ympäröivät Ylöjärven kaupungintalon aukiolle perjantai-iltana saapuneet musiikin ystävät.
Aurinko lähetti helteisen päivän jälkeisiä viime säteitään monisatapäisen yleisön selän takaa, kun esiintymislavalle nousi viehättävä laulajatar Aili Ikonen ja hänen kanssaan esiintynyt kolmen nuoren muusikon muodostama yhtye Herd.
Kokoonpanon soitinvalikoima on nerokkaan yksinkertainen: vibrafoni, basso ja rummut.
Kombinaatio antoi tilaa trion muusikoiden Panu Savolaisen, Mikko Pellisen ja Ville Pynssin sooloille, joita viljeltiinkin runsaasti. Soinnin kruunasi Aili Ikosen taipuisa ja lyyrinen jazzsopraano, joka muistuttaa hämmästyttävästi menneiden aikojen tähdenlennon, Laila Kinnusen, ääntä.
Uudelleen sovitettuja jazziskelmiä
Ikosen ja Herdin ohjelmisto koostui pelkästään vanhoista iskelmistä, joihin on yllätyksellisin mutta tyylikkäin sovituksin lisätty kosolti jazzahtavia elementtejä.
Tulkinnat muun muassa Laila Kinnusen jo 1960-luvulla tunnetuiksi tekemistä kappeleista olivat kekseliäitä ja mukaansatempaavia. Tuttuja melodioita täydensivät paitsi kunkin muusikon vuoron perään esittämät virtuoosimaiset soolot, myös Aili Ikosen improvisoitu skat-laulu, joille asiantunteva yleisö antoi jopa väliaplodeja.
Ikosen ja Herdin ohjelmisto oli kokonaisuudessaan kunnianosoitus Laila Kinnuselle, mutta muidenkin artistien tunnetuiksi tekemiä kappaleita kuultiin.
Setin lopuksi esitettyä Junnu Vainion säveltämää ja sanoittamaa ikivihreää laulua Kotkan poikii, ilman siipii yleisö kuunteli hiiren hiljaa. Ikonen aloitti laulunsa pelkällä bassosäestyksellä, mutta muun yhtyeen tultua mukaan esitys kasvoi pienimuotoiseksi taideteokseksi.
Yleisö ei halunnut päästää nuoria muusikoita lavalta, ja ylimääräisenä kuultiin vielä lattariversio viidenkymmenen vuoden takaisesta Katri-Helenan läpimurtohitistä Puhelinlangat laulaa, jossa Aili Ikonen toi esiin taituruutensa myös viheltäjänä.
Kesän keikat alkavat olla takana
Esiintymisen jälkeen yhtyeen jäsenet uhkuivat tyytyväisyyttä.
– Hieno keikka ja upea yleisö, iloitsivat solisti Aili Ikonen ja vibrafonisti Panu Savolainen.
Kesän keikat tällä kokoonpanolla alkavat nyt olla takana ja jokainen keskittyy muihin muusikon töihinsä. Toivottavasti tapaamme tämän tyylikkään yhtyeen Ylöjärvellä vielä uudelleen.
Erja Lyytisellä tuottelias vuosi
Illan toinen esiintyjä, blueskitaristi ja -laulaja Erja Lyytinen vieraili Kaupunkijazzeilla toista kertaa. Edellisestä esiintymisestä on kulunut kuusi vuotta, mutta pienen johdattelun jälkeen vuoden 2008 sateinen keikka palautui Erjan mieleen.
– Kuulostaa juuri minun keikaltani. Satoi tai paistoi, aina vedetään täysillä!
Kulunut vuosi on ollut Lyytiselle vaiherikas. Hänestä tuli tammikuussa kaksospoikien äiti ja helmikuussa ilmestyi uusin levy, järjestyksessään kymmenes.
– Nyt voin todella kutsua itseäni ”blues-mamaksi”, nauraa Erja.
Kiertue-elämä keikkoineen ja hotelliasumisineen vaatii lasten vuoksi erityisjärjestelyjä, mutta kaikki on mennyt hyvin. Apua on toki lastenhoidossa tarvittu.
– Mummot ovat olleet täydellä teholla käytössä, ja lisäksi meillä on lastenhoitaja. Teimme kevään ja kesän aikana Suomessa 19 keikkaa ja olimme viikon kiertueella Ruotsissa. Pojat olivat melkein koko ajan mukana, mutta isän ja äidin epäsäännöllinen elämä ei tunnu heitä haittaavan, päin vastoin, he syövät ja nukkuvat suurimman osan ajasta.
Esikuvana Elmore James
Odotusaikanaan Erja Lyytinen viihtyi äänitysstudiossa. Sen tuloksena julkaistiin viime talvena uusi levy Sky is crying, joka on tribuuttilevy Lyytisen varhaiselle esikuvalle, mississippiläiselle 1940–60-luvuilla vaikuttaneelle blueskitaristi Elmore Jamesille.
– Olen vuosikymmeniä diggaillut Jamesia ja hänen soittotyyliään. Kun aikoinani kuulin hänen kappaleensa Dust my broom, aloin itsekin soittaa kitaraa enemmän slide-putkella. Pidän tavallisestakin kitarasta, mutta sliden kanssa soittaessa ohjelmistoon voi ottaa paljon erilaisia biisejä.
Dust my broom on edelleen Erja Lyytisen ohjelmistossa melkein jokaisella keikalla, niin oli myös Ylöjärvellä.
Slide tarkoittaa kitaransoittotyyliä, jossa kitaristi pitää otelaudanpuoleisen kätensä pikkusormessa tai nimettömässä lasi- tai metalliputkea, jolla kielten sävelkorkeutta vaihdetaan portaattomasti liikuttamalla putkea pitkin otelautaa. Slidella soitettaessa kitara myös yleensä viritetään avoimeen viritykseen, jolloin vapaat kielet antavat jonkin täyssoinnun, yleensä E-duurin.
Ulkomaan kiertueelle
Kaupunkijazzin jälkeen Erja Lyytinen esiintyy Suomessa vain harvakseltaan, mutta kiirettä pitää silti.
– Olemme syyskuussa lähdössä kiertueelle, ensin Ruotsiin ja sen jälkeen lokakuun alussa Englantiin. Siellä esiinnymme parin viikon ajan lähes joka ilta. Loka-marraskuun vaihteessa on keikkoja eri puolilla Saksaa.
Juurevaa menoa
Erja Lyytisen ja hänen yhtyeensä aloittaessa paikalle oli kerääntynyt jo kaupungintalon aukion täydeltä väkeä, arviolta viitisensataa henkeä.
Ilmaistapahtuma houkutteli paikalle myös satunnaisia ohikulkijoita, mutta selkeästi useimmat olivat tulleet paikalle juurevan bluesin vuoksi.
Illan ohjelmisto koostui pääosin uuden levyn kappaleista, joista useat olivat yleisölle tuttuja entuudestaan. Erja Lyytinen otti yleisönsä tarjoillen sielukkaasti laulettua bluesia ja juurevia kitarasooloja, jotka täyttivät puutarhakaupungin tummenevan illan.
Ensi vuoden jazzeista ei vielä tietoa
Kaupungin kulttuurisihteeri Minna Vallin oli tyytyväinen sekä illan musiikilliseen antiin että yleisömäärään.
– Hienoa, että saimme Erjan tänne uudelleen. Häntä on monta kertaa jo toivottukin. Aili Ikonen ja Herd olivat ainakin minulle mieluinen kokemus.
Ensi vuoden jatseista Minna Vallin ei vielä osaa sanoa mitään.
– Päätöksiä ei ole tehty, mutta totta kai toivon, että tapahtuma järjestetään ensi kesänäkin.
