Tunti ja neljäkymmentä minuuttia hujahtavat ripeästi Tampereen Komediateatterin ulkonäyttämön katsomossa, kun Suomen Teatteriopisto esittää uutuusmusikaali Hotelli Satuhahmoa. Roolihahmot vastaavat siitä, että meno näyttämöllä on palkitsevan energistä. Esityksen vahva ja maukas suola on musiikki. Laulut ovat Panu Raipian riimittelemät ja niiden sävellykset ovat Costello Hautamäen käsialaa. Käsikirjoittajan idea nostaa satuhahmoja framille on raikas. Katsomossa nälkä kasvoi syödessä, eli olisin halunnut nähdä toteutusta enemmän vaikkapa suomalaisista saduista tuttuja tuttavuuksia, kuten Joulupukin tai Petteri Punakuonon.
Tampereen Komediateatteri ja Suomen Teatteriopisto ansaitsevat ison kiitoksen siitä, että koko perheen musikaali Hotelli Satuhahmo on uusi teos. Kantaesitys kruunaa teatteritalon 30-vuotiskesän tarjontaa.
Hotelli Satuhahmo on lähtöisin teatterinjohtaja Panu Raipian aivoituksista ja kynästä. Moniottelija on myös ohjannut musikaalin.
Raipia on työstänyt todellista kultakimpaletta, kun hän on paneutunut suuren yleisön rakastamiin satuhahmoihin. Jos suutarin lapsilla ei ole kenkiä, niin todella harvoin me pääsemme syventymään kotimaisista tai ulkolaisista saduista tunnettujen hahmojen henkilökohtaiseen elämään.
Raipia on keksinyt toimivan idean. Hän marssittaa satuhahmot yhteiseen lomanviettoon, julkisuudelta piilossa olevaan hotelliin.
Musikaalia seuratessani pohdin, miksi tietyt hahmot eivät ole mukana. Odotin näkeväni jonkin tuttavuuden Muumeista tai Mauri Kunnaksen saduista rakkaiksi tulleita tyyppejä: Joulupukkia tai tonttuja.
Mukana ovat Rölli, Prinsessa Ruusunen, Pinokkio sekä Näkymätön mies. Pikkolo ja Lempeä verokarhu ovat nerokkaita vetoja.
Hotelli Satuhahmon musiikki on itsensä maestro Costello Hautamäen luomistyön satoa. Koko toteutuksessa musiikilla on vahva asema, musiikki on kuin kivijalka, jolle esitys pohjautuu. Hautamäen sävellykset ovat satumaisen ilmavia ja arvoituksellisia.
Panu Raipia on laukkuuttanut runoratsuaan ja riimitellyt laulujen sanat hyvään järjestykseen. Laulut tukevat puhuttua tekstiä. Ne ovat keskenään vahvassa balanssissa.
Näyttelijät heittäytyvät kiitettävästi
Hotelli Satuhahmon roolitus on erittäin onnistunut. Musikaali on tasavertaisten taiteilijoiden käsissä. Näyttelijöiden palo on roihuava, joten lopputulos on sen mukainen: nautinnollinen.
Kaksoisroolin uurastava Pekko Hirvonen pääsee täyteen elementtiinsä niin hotellin johtajana kuin kiinteistömoguli Waldemar Wauraksena. Niin Hirvosen puhe- kuin lauluilmaisu on kauniin selkeää ja konstailematonta. Hän on todellinen ilopilleri, joka ottaa tuokiossa näyttämön karismansa valtaan.
Pikkolona oleva Saara Pohjoismäki on sulavaliikkeinen ja ketteräsanainen yleisön palvelija. Pohjoismäki huolehtii tarkasti siitä, ettei hän ammu näyttelemisessään yli. Hänen ilmaisuvoimansa on kiitettävän vahva.
Rölli pitää tiukasti kiinni suuresta suosiostaan. Tuukka Huttunen on omaksunut viimeistä piirtoa myöten Allu Tuppuraisen vakiinnuttamat röllimäiset liikkeet, otteet sekä tehokeinot. Huttusen Rölli on todellinen katseenvangitsija.
Satu Silen urakoi oikein olan takaa. Hän tekee Pinokkion, Lempeän verokarhun sekä Näkymättömän miehen roolit. Silenillä on voimavarat hyvin erilaisten roolien läpiviemiseen. Pinokkio-toteutus on todellinen väriläikkä.
Iida Blomqvistin esittämä Prinsessa Ruusunen yltää prinsessamaisuudessaan vahvalle tasolle, mutta jotakin herkkyyttä jäin hänen roolityöhönsä kaipaamaan. Paikoin mieleeni nousi ajatus kovasta ja kylmästä prinsessasta, jollainen Ruusunen ei todellakaan ole.
Ransu hellyttää aina. Ohjaajan ratkaisuna oli, että Ransu piipahtaa musikaalissa avautuvan oven avulla. Ransulla olisi voinut olla liikkuvampi ja isompi rooli, niin hellyttävä hahmo se on.
Ilmestyessään näyttämölle Näkymätön mies antoi näytelmälle yllätyksellisyyttä. Hahmo on toteutettu hyvällä tyylillä.
Lisäksi Lempeä verokarhu on roolin pienuudesta huolimatta oivallinen yksityiskohta.
Kuten sanoin, satuhahmot ovat merkityksellisiä myös meille aikuisille. Jano kasvaa juodessa ja nälkä syödessä, eli Hotelli Satuhahmo olisi tämänkertaista toteutusta runsaampi ja monipuolisempi, jos tekijät olisivat ottaneet mukaan muutaman muun satuhahmon.
Jokaisessa sadussa on kiitollinen opetus. Niin tässäkin, mutta en paljasta sitä siitä syystä, ettei esitykseen meneviltä mene katsomiselta pohja pois.
Tampereen Komediateatteri ja Suomen Teatteriopisto ansaitsevat kauniin kiitoksen siitä, että ohjelmistossa on koko perheelle suunnattuja esityksiä. Hotelli Satuhahmo on tästä vinkkelistä tarkasteltuna täydellinen onnistuminen.
MATTI PULKKINEN
