Viime viikon torstaina vietettiin uuden pirkanmaalaisen taide- ja museokorttimuseon ja sen vuosinäyttelyn “Taiteen ja sisustuksen vuoropuhelu” avajaisia. Kaikkia aisteja hivelevä taidekokoelma luonnon keskellä Pinsiössä täydentyy jatkuvasti.
– Urkin Piilopirtin taidemuseo eroaa muista taidemuseoista siten, että aivan alkuvaihetta lukuunottamatta taide on suunniteltu ja toteutettu varta vasten tähän paikkaan tilaustöin joitain harvoja muita ostoksia lukuunottamatta, kertoi museon toimitusjohtaja Jyrki Sasi puheessaan.
Avajaispuheessaan hän iloitsi Urkin Piilopirtin valinnasta museokorttikohteeksi ja pohti kulttuurin olemusta:
– Näin insinöörin näkökulmasta se on suhdettamme ihmisen kätten töihin, ihmisyyteen, luontoon ja aineettomaan, totesi Sasi, joka on koulutukseltaan diplomi-insinööri ja hänen taustansa on teollisuuselämässä.
– Suhteella luontoon tarkoitetaan esimerkiksi, että emme rakenna museorakennusta, johon sisälle laitamme luontotaideteoksia ja keinotekoisia ääniä ja tuoksuja, vaan rakennamme taideteokset niin kestäviksi, että ne voidaan sijoittaa luontoon ainakin sadaksi vuodeksi ja ne vahvistavat siten luonnon olemusta.
Taidemuseossa on yli 200 teosta, joista neljäsosa löytyykin sen piha-alueelta. Puolet töistä on sijoitettu pihapiirissä olevaan saunarakennukseen sekä taidehotelliin. Teosten teemoina ovat muun muassa eri materiaalit, ranta- ja saunataide, taide ja matematiikka sekä tekniikka.
Sasi kertoo, että ensi vuoden teemana on ilmasto ja sen taiteellistaminen. Tämän tiimoilta tehdään yhteistyötä Helsingin yliopiston viiden huippututkimusyksikön kanssa. Urkin Piilopirtti tekee yhteistyötä myös taiteen ja muotoilun oppilaitosten kanssa. Vuoden 2023 teema on onnellisuus. Tulossa on myös vain sateella toimiva taideteos, joka toimii parhaiten pimeällä.
Sasi kertoo, että Urkin Piilopirtin sisustuksen taiteellistaminen on tapahtunut systemaattisesti vuodesta 2012 lähtien. Tänä vuonna on saatu valmiiksi hotellin ja Paviljonkirakennuksen peilistö, täydennetty taideastiastoa Jari Vesterisen raakku-kahviastioilla sekä laavuun on hankittu Annika Tirkkosen taidevalaisimet. Jokainen hotellihuone on sisustettu digitaalilasitekniikalla valmistetuilla peileillä.
Avajaistunnelmia
Avajaisvieraat saivat nauttia elävästä musiikista, kun oopperalaulaja ja näyttelijä Marika Krook esiintyi Maija Weitzin säestämänä. Tilaisuudessa puhui Museoliiton pääsihteerin ominaisuudessa ja samana päivänä Kansallisgallerian pääjohtajaksi valittu Kimmo Levä, joka tunnetaan myös museokortin isänä.
– Erityisesti korona-aikana museoita ja kulttuuripalveluita on nostettu esiin ja niiden merkitystä sosiaalipoliittisten tavoitteiden asettamisessa ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta on tuotu esiin, hän totesi.
Levä puhui myös museoiden uudesta määrittämisestä, kun niistä kehitetään entistä elämyksellisempiä.
Tampereen taidemuseon johtaja Taina Myllyharju sanoi puheessaan, että Urkin Piilopirtti on matkailu- ja taidekohteena hyvin omalaatuinen. Hän kertoi tutustuneensa Piilopirttiin ensimmäisen kerran kymmenisen vuotta sitten.
– Se, mikä minua tässä ensin ihastutti ja kiinnosti, oli historia. Paikan historia rakentuu kolmen suurmiehen ympärille: Kalle Kaiharin, Urho Kekkosen ja Jyrki Sasin, joka on koko sydämellään halunnut kehittää Urkin Piilopirttiä.
Liikemies ja urheiluvaikuttaja Kalle Kaihari rakennutti Piilopirtin alunperin Tampereen Pyrinnön leirikeskukseksi, ja paikka tunnettiin tuolloin Pyrinnön ja Pinsiön majan nimellä. Hänellä oli tapana kutsua ystävänsä Urho Kekkonen rauhalliseen maalaisidylliin, jossa oli kuitenkin mahdollista viettää ”vilkasta seuraelämää”.
11 vuotta Urkin Piilopirtin kuraattorina toiminut kuvanveistäjä Radoslaw Gryta kertoi värikkäässä puheessaan olevansa taidemuseoiden kauhu, sillä hän tykkää koskea taidetta. Niinpä Piilopirtille onkin hankittu myös taideteoksia, joita on lupa koskettaa.
Taiteen ja sisustuksen vuoropuhelu
Taiteilijoista puheenvuoron sai tervakoskelainen Katja Luoto, jonka kuparifoliotekniikalla toteutetut lyijylasipeilit koristavat Urkin Piilopirtin eteistä ja wc-tiloja. Peilit on toteutettu yhteistyössä Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen kanssa. Hän kertoi monikerroksellisista töistään, joiden näyttävän ulkokuoren sisään on upotettu yhteiskunnallisesti ja poliittisestikin kantaa ottavia symboleita, jotka kertovat muun muassa eri aikakausista ja historian kiertokulusta.
– Jokaisessa teoksessa lähtökohtana on peili, joka toimii katsojan ja teoksen todellisuuden välissä tai niiden yhdistäjänä. Olet osa teosta kun katsot sitä, hän kertoi.
– Teossarja voidaan nähdä historiallisena metaforana. Tutkielmia hallitsemisesta ja menneisyydestä ja siitä miten historiaa kirjoitetaan ja luodaan.