Minua pyydettiin ehdokkaaksi kuntavaaleihin. Kerrankin oli helppoa sanoa jämäkkä ”ei”, koska olen niin täydellisen varma siitä, ettei minusta ole politiikkaan. Aikapula on ehkä konkreettisin syy tähän. Lisäksi olen maailman huonoin tiimipelaaja. Tämä yhteistyökyvyttömyys ilmenee erityisesti silloin, kun hommat eivät etene haluamaani tahtia, koska kaikkien mielipidettä pitää ensin kysyä. Toisin sanoen demokratia tekee minut hulluksi silloin, kun haluan saada jotain aikaan. Tuo ei näytä hyvältä vaalimainoksessa.
Kolmas syy on se, että olen ollut verrattain vähän toisten ihmisten sylkykuppina. Kuitenkin tarpeeksi tietääkseni, etten pidä siitä. Uskon, että valtaosa politiikassa mukana oleva tekee absoluuttisen parhaansa ajaakseen yhteisön etua. Se, mikä on yhteisön etu ja kuinka siihen päästään, on tietenkin mielipidekysymys. Mielipidekysymykset kuumentavat aina tunteita.
Sehän jo tiedetään, ettei elämässä koskaan voi miellyttää kaikkia. Politiikassa tämä ilmiö vain korostuu, ja joskus poliitikon ihmisyyden tuntuu peittävän iso maalitaulu, johon saa vapaasti ampua.
Ihmiset olettavat, että poliitikot hoitavat. Heidän asioitaan, heitä. Moni tuntuu ajattelevan, että päättäjät päättävät, ja jos asiat ovat huonosti, niin aina voi katsoa sinne ylöspäin ja huutaa, että ettekö te perkeleet saa mitään aikaiseksi?
Miksi vanhuksilla on kurjaa ja lapsilla on kurjaa ja köyhillä on kurjaa? Miksi minulla on kurjaa? Tällä hetkellä kaikki tuntuu olevan pääministerin vika. En osaa ottaa tähän kantaa, koska en seuraa politiikkaa, mutta jotenkin minusta on kummallista, että kaikki mikä menee vinoon, on aina muutaman hassun poliitikon vika, ja sitten loput viisi miljoonaa ovat vain uhreja.
Ymmärrän toki, että joillain on enemmän valtaa päättää toistenkin asioista, ja että päättäjät piirtävät tietynlaisia ääriviivoja kansalaisten elämälle. Mutta eivät he kunnan tai valtion, saati sitten maailman tasolla voi mitenkään tehdä jokaisen ihmisen elämää hyväksi.
Jokainen itse sen sijaan voisi katsoa sitä omaa tonttia ja naapurin vointia ja tehdä parhaansa auttaakseen esimerkiksi heitä, jotka ovat tippuneet yhteiskunnan tukiverkkojen läpi. Ei, niin ei pitäisi hyvinvointivaltiossa tapahtua. Niin kuitenkin tapahtuu. Tästä voidaan syyttää vaikka jotain puoluetta. (Voit itse päättää mitä, koska en edelleenkään seuraa politiikkaa.)
Meillä on oikeus äänestää vaaleissa mieleistämme ehdokasta, jotta asiat ja tukiverkot saataisiin kuntoon. Sitä odotellessa meillä pitäisi kuitenkin olla myös velvollisuus mahdollisuuksiemme mukaan auttaa niitä, jotka apua tarvitsevat. Voimme vaikuttaa omaan ja muiden hyvinvointiin myös muualla kuin äänestyskopissa. Ihan kaikki ei voi olla päättäjien vastuulla, eihän?
