Vaikka korona ja muut huolet kuinka ahdistaisivat, täysin toivotonta perhettä, ihmistä tai tilannetta ei olekaan, kunhan apua lähdetään hakemaan ajoissa. Tätä painottaa Ylöjärven seurakunnan diakoniatyöntekijä Mikko Huuhtanen, joka on nähnyt viimeksi kuluneen runsaan vuoden aikana koronapandemian vaikutukset kaikessa karmeudessaan.
– Vastaanotoillemme hakeutumisen yleisin syy on akuutti ruoan tarve, kun rahaa sen ostamiseen ei ole. Siinä jutellessa saattaa koko muidenkin ongelmien vyyhti paljastua.
Korona on vienyt ylöjärveläisiltäkin työpaikkoja, sotkenut perheiden arkea ja eristänyt muutenkin yksinäiset ihmiset koteihinsa. Tilanne on luonut ahdistusta, jota valitettavan moni yrittää lääkitä päihteillä ja tuhlaa niihin viimeisetkin rahansa.
– Päihteiden käyttäjät ovat koronan suurin häviäjäryhmä. Lähikaupan myyjä kertoi heti lockdownin alettua alkoholin myyntimäärien kolminkertaistuneen, eikä amfetamiinia ole koskaan käytetty Tampereen seudulla niin paljon kuin nyt.
– Päihdehuollossa toimivat tahot haluavat nyt yhteistyötä. Pidimmekin huhtikuussa ensimmäisen nettipalaverin. Katkaisuhoitopaikat ovat täpötäynnä, ja uusia käyttäjiä tulee helpon verkkokaupan vuoksi koko ajan lisää, Huuhtanen harmittelee.
Lähimmäiset keskiössä
Kirkolle korona-aika tarjoaa Huuhtasen mielestä tilaisuuden selviytyä jopa voittajana.
– Korona on ollut kamala tragedia, mutta se on pysäyttänyt ihmisiä miettimään, mikä elämässä lopulta on tärkeää. Seurakuntatyössä keskiössä on nyt ihminen.
– Niinhän Kristuksellakin oli. Alkukirkon jäsenistä sanotaan, että he hoivasivat kaikkia ihmisiä vallitsevasta pandemiatilanteesta huolimatta.
Kaikki työnsä menettäneet eivät ole saaneet säällisessä ajassa ammattiliittojensa korvauksia eivätkä Kelan tukia. Kelasta on pukannut kahdesta kolmeenkin kertaan bumerangia, kun hakemuksia ei ole täytetty pilkulleen oikein.
Ei ihme, että Ylöjärven seurakunnan diakoniatyön kuuden viranhaltijan vastaanotolle arkisin kello 10–13 on riittänyt kävijöitä. Ajan on onneksi saanut käytännössä yhteydenotto- tai seuraavana päivänä.
Avun tarvitsijoita oli viime vuonna 2 489, joista lapsia vanhempineen 800 henkilöä ja kahdestaan asuvia pariskuntia 357.
– Iso ongelma on se, että yhteiskunnan auttamisketju on niin valtavan hajanaisena renkaana. Se kuluttaa helposti voimat loppuun.
– Meillä kirkossa ei ole kynnystä, eikä ketään jätetä yksin. Autamme kaikkia ylöjärveläisiä – myös kirkkoon kuulumattomia. Apua kannattaa hakea ajoissa. Ikävä kyllä, ongelmat ovat paitsi kroonistuneet, myös sukupolvistuneet. Asiakkainamme on yhä enemmän saman perheen vanhempia ja lapsia, Huuhtanen kertoo.
Pikkuhelpillä lastenhoitoa
Seurakunta tarjoaa pulaan joutuneille perheille aineellista, henkistä ja hengellistä apua. Huuhtanen iloitsee siitä, että suomalaiset tuntuvat olevan valmiita talkoisiin.
– Laitoimme viime syksynä kotimaanapu.fi-sivustolle lahjoituspyynnön 4 000 euron tavoitteella. Se tuli täyteen parissa tunnissa, ja hankimme rahoilla lahjakortteja ruokakauppaan.
Samalla sivustolla on ollut myös kaksi kohdennettua keräystä – toinen vaatteisiin ja toinen viisihenkisen perheen autoon.
Henkisen avun oivana työkaluna on Pikkuhelppi, jossa toinen työntekijä on hoitanut lapsia sillä aikaa, kun väsyneen vanhemman kanssa on keskusteltu terapeuttisin menetelmin.
– Äiti on voinut olla niinkin väsynyt, ettei ole käynyt viikkoon suihkussa. Sellaiset avuntarvitsijat ovat valitettavan usein piilossa ja vaikeita löytää, Huuhtanen kertoo.
Koronatuella palkatun lastenhoitajan työsopimus päättyy näillä näkymin kesäkuun lopussa, vaikka tarvetta varmasti riittäisi. Seurakunnassa kehitetään parhaillaan vastaavanlaista toimintaa.
Kirkon diakoniarahastosta voidaan hakea rahaa esimerkiksi psykoterapian omavastuuosuuteen. Hengellistäkin tukea diakoniatyöntekijät ovat valmiit antamaan, mutteivät tuputa sitä.
– Emme koskaan kysy asiakkaan uskosta, mutta jos hengelliset asiat nousevat esille hänen aloitteestaan, voimme esimerkiksi lausua hänelle siunauksen.
– Joskus on parasta suoran auttamisen sijaan rohkaista esimerkiksi pikavippiongelmaista asiakasta ottamaan vastuuta elämästään. Ihminen voi muuttaa itseään ja tekojaan, Huuhtanen linjaa.
