Sain tilaisuuden kiivetä paikkaan, mihin yleisöä ei tavallisesti päästetä. Oppaani Larissa Salomaa vei minut kirkon torniin. Salomaa on seurakunnan suntio. Monen muun tehtävän ohella hän on päättänyt arkistoida kaikki kirkossa olevat vanhat kirjat ja muut esineet. Näin on Kirkkohallituksenkin määräyksen mukaan tehtävä.
Aloitimme kirkonkelloista. Hämärässä ja ahtaassa selvisi hädin tuskin kelloihin valettu teksti. Molemmat kellot on valettu Ylöjärven ensimmäisen kappalaisen E.W. Tamlanderin aikana. Isossa kellossa on teksti: Kuulkaat minua ja ottakaat vaarin minun suuni sanoista. Kello valettiin Ylöjärven kappelin kustannuksella ja E.W. Tamlanderin toimesta vuonna 1860.
Pienempi kello on valettu heti vanhan kirkon palon jälkeisenä vuonna. Koska provasti Gabriel Wallenius oli Kirkkoherra Birkalassa ja E.W Tamlander ensimmäinen kappalainen Ylöjärvellä, valettiin tämä kello Ylöjärven kappelin vapaaehtoisilla lahjoilla vuonna 1843 Luvialla. Valajana tomi C. L. Färding.
Vanhassaa vuonna 1842 palaneessa kirkossa oli myös kaksi kelloa, jotka joko sulivat palossa tai särkyivät palasiksi maahan pudotessaan kellotapulin sortuessa.
Maalarien nimet näkyvissä
Tornissa makaa myös tukevat mustat paarit, joilla vainaja aikoinaan kannettiin pääportilta tai läpikäytävältä haudalle, missä tapahtui vainajan siunaaminen. Kirkkoon ei menty ollenkaan. Muistotilaisuus vietettiin vainajan kotona.
Tornin seinällä roikkuu myös sekä isompi että pienempi palokeksi. Keksin käyttötarkoitus oli hirsiseinän purkaminen palon sattuessa. Hirsi on helpompi sammuttaa maassa. On kuitenkin vaikea kuvitella, miten kirkon kokoinen rakennus olisi purettu palon sattuessa.
Torniin on myöskin kannettu hautausmaalta pieni valurautainen risti. Sen mukaan Taimi Maria Wuorinen on kuollut vuoden 1899 elokuussa, vain kolmen viikon ikäisenä.
Kirkkoa on maalattu osittain tai kokonaan useaan otteeseen 1800- ja 1900-luvuilla. Maalarit ovat piirtäneet kellotornin seinään nimensä. Vuonna 1897 kirkkoa ovat maalanneet herrat Sirén, Gröndahl ja Stenvik.
Kynttelikköjä ja kirjoja
Tornista laskeudumme kirkkosaliin. Eteläisen sisäänkäynnin kahta puolta on lukittava vitriini, jossa säilytetään kaikista arvokkaimmat aarteet. Silmään osuu tumma, valtavan kokoinen puinen kynttelikkö. Sen historiasta ei ole tarkkaa tietoa.
Se on saattanut tulla Ylöjärvelle Harjun kappelista, kun tämä purettiin vuonna 1839. Joku nopeakinttuinen ja rohkea henkilö on siinä tapauksessa pelastanut sen palavasta kirkosta vuonna 1842.
Vitriinissä on myös kaksi Teivaalan isännän Kasimir von Knorringin lahjoittamaa hopeista kynttelikköä. Ne on valmistettu vuonna 1819 ja ne ovat luultavasti olleet isännän lahja Ylöjärven uuden kirkon vihkiäisiin vuonna 1850. Samana vuonna Kasimir von Knorring meni naimisiin Teivaalan lesken kanssa.
Vanhin vitriinissä säilytettävä kirja on silloisessa pääkaupungissamme vuonna 1761 painettu Uusi Suomenkielinen Wirsi-Kirja. Teksti kirjassa jatkuu näin:
Niiden Cappalden Cansa, Jotca siihen tulewat; Kuningallisen Maij:tin Armollisesta Käskystä Colmen Consistoriumin suostumisella tarpelliesesti parattu: Nijn myös Sen MDCXCV (1695) ylitze catzotun Ruotzin Kielisen Wirsi-Kirjan jälken jalosti enätty: Ja nyt taas wastuudesta ojettu, ja uudella Calendariumilla caunistettu. Med Kongl. Maj:ts särskilta Nådiga Tilstånd (Kuninkaallisen Majesteetin erillisellä armollisella luvalla) Stockholmissa, prändätty precteurilda, Kuning Kirjan Präntä-jäldä JACOB MERCKELLilda Wuonna 1761
Ylöjärveläisittäin mielenkiintoinen kirja on Mikkolasta lähtöisin olevan Messukylän rovastin Josef Grönbergin kääntämä teos Opin ja Uskon Tunnustuskirjat. Se on painettu Vaasassa vuonna 1849 P. W. F. Lundbergin Kirja-präntissä.
Katekismus ja Raamattu
Erittäin ahkerasti luetusta Katekismuksesta löytyy osa kymmenestä käskystä vanhahtavalla suomenkielellä: Minun nimen kunnias pidä ja ylistä sitä, Jos sen lausut koska turhaan, heitän päälles wihan julman, Sitä myös Lakin suld pyydäisi Että Lepopäiwän pidäisit, Ja töilläs pyhittäisit, Wanhemmild älä kunniat kiellä, Niin kauwan ja hywin saat elää. Älä myös lähimmäistäs tapa.,Ole huoreudest aina wapa. Älä warast, älä wäärin todist.
Hieman outo löytö on Kuljulaisen Joseph Josephinpoika Isotahlon paksu nahkakantinen virsikirja vuodelta 1826. Kulju kuului nimittäin siihen aikaan Teiskon kappeliin, joka oli osa laajaa Messukylän pitäjää.
Teiskon kirkkoon oli sekä kesällä veneellä että talvella reellä lyhyempi matka Näsijärven poikki kuin Ylöjärven kirkkoon huonokulkuisia teitä pitkin. Eräästä virsikirjasta on yritetty raapia omistajan nimikirjoitusta pois. Siinä on lukenut Efraim Martin tillhörig (kuuluu Efraim Martinille).
Vanhin lasikaapissa oleva Raamattu on Biblia (Coco Phyhä Ramattu Suomexi). Se on ensimmäinen suomeksi käännetty koko Raamattu. Käännöstyö valmistui vuonna 1642. Ylöjärven kirkon versio on vuodelta 1776.
TORBJÖRN NIKUS
