Harvoin rauhanaikoina ovat maassamme ja koko maailmassa taloustilanteet olleet niin etukäteen ennakoimattomissa kuin nyt. Jälkiviisaasti voi tähän saakka koetusta todeta, että joko taidoilla tai sattumilla ovat jotkut viime vuosien poliittiset, talouselämää ohjaavat päätökset, hallituksen väristä riippumatta, sataneet laariin, mistä nyt saamme ammentaa euroja harkinnan mukaan voitelemaan talouden rattaita.
Faaraoiden aikaan valtionvarainministeri Joosef Daavidin poika taitavasti siirsi syrjään varastoihin seitsemän vuoden ylijäämäviljaa näitä seuraavien seitsemän vuoden katovuosien tarpeisiin.
Itsenäisyytemme alkuaikoina kokeilimme vastaavaa muun maailman tavoin sitomalla markan kultakanaan joidenkin naapureiden hyperinflaation pelottelemana. Ei se pitkään toiminut teollistuneissa talouksissa. Kultakannoista luovuttiin maa toisensa jälkeen.
Vihdoin 1980-luvulla presidentti Reagan löysäsi lopulta talouskahleet markkinavoimien armoille sillä seurauksella, että hyvinä aikoina menee hyvin, mutta vaikeudet uhkaavat kasautua ketjureaktorin tavoin jos huono tuuri käy.
Amerikasta vuonna 2008 alkanut talouskriisi oli esimakua tästä, kunnes alkuvuodesta 2020 maailma kohtasi vielä suuremman haasteen, koronakriisin horjuttamaan ihmisten mieliä sekä maailman taloutta.
Vuodelle 2020 oli ennustettu muutaman prosentin nousua maailmantaloudelle, mutta tulikin muutaman prosentin lasku koronakriisin aiheuttamana. Joissakin EU-maissakin lasku oli kymmenen prosentin luokkaa, Suomessa noin puolet tästä ja suurista talouksista vain Kiina ylsi noin kuuden prosentin kasvuun. Aiemmin siellä oli totuttu kaksinumeroisiin kasvuprosentteihin.
Vaikka koronavirukseen jo jaetaan ensimmäisiä rokotteita, arvellaan vielä koko vuoden menevän viruksen voittamiseen. Suomessa ennustetaan jo muutaman prosentin talouskasvua vuodelle 2021, mutta emme tavoita tähänastisia huippuvuosia 2008 ja 2019.
Suomen talouden hallintaa auttoi aiempien hallitusten tiukka rahapolitiikka – suhteellinen velkautumisasteemme oli pidetty alle 60 prosentissa bruttokansantuotteesta, kun vastaava prosentti monissa EU-maissakin oli yli 100. Me saimme ja saamme edelleen
lainaa alhaisella korolla, millä olemmekin toistaiseksi tulleet toimeen, vaikka lomautettujen ja työttömien määrä onkin nousussa. Palveluyritysten konkurssit uhkaavat aiheuttaa yrityskohtaisesti pieniä konkursseja tai alasta luopumisia.
Se, kuinka pehmeän laskun saamme toipumisvuodelle 2021, riippuu osaavista päättäjistä sekä valtakunnallisesti että paikallisesti. Kuntatasolla voimme vaikuttaa keväisissä vaaleissa, kun uudet luottamushenkilöt ottavat ohjat käsiinsä. Kunnissa asioiden johtamisen tasosta kertonee parhaiten kunnallisveroprosentti, kun sitä verrataan naapurikuntiin ja toisiin samankokoisiin kuntiin. Tarkastellessa vuosien 2019, 2020 ja nyt jo lukkoon lyötyä vuoden 2021 kunnallisveroprosentteja näyttää, että Ylöjärven 20,5 prosenttia on vain 0,25 prosenttiyksikköä enemmän kuin Tampereella. Sama on Lempäälässä ja Pirkkalassa.
Nokialla, Kangasalalla ja muun muassa Hämeenkyrössä pidätysprosentit ovat 0,5–1,0 prosenttiyksikköä korkeammat kuin meillä, joten vielä Ylöjärvellä on aika hyvin pullat uunissa. Valtakunnan ääripäät ovat Kauniaisten 17,0 prosenttia ja Halsuan 23,5 prosenttia, joten Ylöjärven prosentti on juuri näiden keskiarvo.
Me yksilöt emme ole keskiarvoja vaan inhimillinen toimintatapa edellyttää, että ”kaveria ei jätetä”. Pitäkäämme siis myös heikoimmistamme huolta – vanhuksista, lapsista, vammaisista ja nuorista – myös niin, että jokainen saa sekä ammatin että sitä vastaavan työpaikan. Tehkäämme se yhdessä.
Kaarlo Pyöriä
