Millainen on hyvä työnhakija? Hänellä on ikää alle kolmekymmentä, rautainen terveys, hyvä koulutus ja useamman vuoden työkokemus, mieluummin ei lapsia.
Ikäsyrjintä on taas esillä mediassa. 50 vuotta täyttäneet eivät kuulemma kelpaa työnantajille. Mikä ikä mahtaisi olla sopiva? Alle kaksikymppisiltä puuttuu työkokemus. Siitä 15 vuotta eteenpäin kasvatetaan perhettä. Kun lapset on saatu kunnolla kouluikään, olisi vanhemmilla aikaa alkaa luoda omaa uraa ja keskittyä työntekoon, mutta silloin saakin huomata olevansa liian vanha.
Otsikkolause on piirtynyt sieluuni tulikirjaimin. Sen sanoi minulle työvoimatoimiston virkailija, kun olin jäänyt työttömäksi vuoden 1993 lamasyksynä. Silloinkin oli paljon lomautuksia ja irtisanomisia. Painelin tietysti työvoimatoimistoon, niin kuin käsky oli ja pääsin vuorollani keskustelemaan virkailijan kanssa.
Puhuimme työllistymismahdollisuuksista ja koulutusvaihtoehdoista. Huonolta näytti kaikin puolin, kuulemma. Pidettyään pienen ajatustauon virkailija, nuori nainen, huokaisi syvään ja laukaisi otsikon lauseen. Se jäi jotenkin roikkumaan ilmaan välillemme. Hetken ällisteltyäni vastasin virkailijaa matkien: ”Nii, eihän mulla ole kuin 25 vuotta eläkeikään.” Sain siinä siis kuulla olevani ikäloppu raakki, jonka ikäisille ei ollut kysyntää. Olin juuri täyttänyt 40 ja mielestäni nainen parhaassa työiässä.
Sen virkailijan kanssa minulla meni sukset ristiin heti kättelyssä, mutta onneksi olen saanut vuosien vieriessä todeta hänen olleen väärässä. Kyseinen nainen on väkisin itsekin jo viisissäkymmenissä. Tunteekohan hän itsensä vanhaksi ja tarpeettomaksi?
Meillä vaaditaan toisaalta maahanmuuton lisäämistä, että saadaan paikat siivottua, maataloustyöt tehtyä, vanhukset, lapset ja sairaat hoidettua ja rakennukset pystyyn. Ja toisaalta taas uutisoidaan harva se päivä yt-neuvotteluista ja irtisanomisista. Miksi avoimet työpaikat ja työttömät eivät kohtaa? Koulutetaanko väärille aloille? Onko meillä jo liian hyvät työttömyyskorvaukset?
Minulla ei ole ratkaisua Suomen vääristyneeseen työmarkkinatilanteeseen. Nuoret haluavat tietysti helppoihin töihin, joista maksetaan hyvin. Raskasta ei saisi olla, ei vuorotöitä eikä mitään sellaista, että oma kännykkä pitäisi laittaa työajaksi pois päältä. Palkkaa pitäisi saada paljon ja lomia aina kun itselle parhaiten sopii. Onko tosiaan näin? Ei sentään. Tunnen nuoria, jotka suostuvat likaamaan kätensä ja tekevät työtä kuin työtä. Onhan toisaalta luonnollista, että kukin haluaa kohdallaan hyvän koulutuksen ja sen saatuaan koulutustaan vastaavan, hyväpalkkaisen työn.
On lähes rikollista ajatella, että ihminen on ilman muuta jonkin määrätyn iän saavutettuaan liian vanha työelämään. Jos fysiikka on kunnossa ja pää pelaa, ikääntyneempi, siis kokemusta omaava työntekijä voi olla oikea aarre. Kannustetaanhan meillä myös jatkuvasti työurien pidentämiseen ja vanhuuseläkkeelle pääsyn ikärajoja hilataan koko ajan ylöspäin.
ARMI SAARELA
