Teivon ravirata on ravikansaan kuulumattomillekin tuttu juttu, mitä isoihin tapahtumiin tulee. Harva ohikulkija kuitenkaan tietää, että rataympäristön sopukoissa kuhisee elämää arkenakin. Horroksesta herännyt nuorten kerho on portti ravien saloihin mutta myös vaihtoehto perinteiselle ratsastusharrastukselle.
Iso rata, isot tapahtumat. Suuren yleisön silmissä Teivon ravirata herää henkiin, kun jykevät kaviojalat valtaavat näyttämön.
Mutta paikka on muutakin. Talleissa, halleissa ja pihalla on elämää muulloinkin kuin suurtapahtumien aikaan, ja isojen tilaisuuksien melskeessä touhua on muuallakin kuin pääradalla. Eikä kaikki ole isoa.
Sen lisäksi, että ravi-ihmiset ja työntekijät ahertavat Teivossa arkisin, tallien siimeksessä häärii joukko tenavia ja teinejä, jotka vasta kurkistavat hevosten ja ravien maailmaan.
Nuorisokerho nousi jäistä
Pitkään vilkkaana pyörinyt Teivon Ravinuorten toiminta hyytyi viime vuoden loppupuolella.
– Nuorisovastaavan elämä oli mennyt eteenpäin. Hänen aikansa oli yksinkertaisesti kortilla, helmikuun alussa uutena vastaavana aloittanut Kati Lintula selittää.
Touhu hiipui miltei huomaamatta.
– Viimeisen puolen vuoden ajan on ollut hiljaista, ei varmaankaan kenenkään puolelta tarkoituksella, mutta varmaan kaikilla motivaatio laski tilanteessa. Jossain vaiheessa huomasimme, että eihän meillä oikeastaan ole enää mitään toimintaa tässä, Lintula kertoo.
Harrastajatkin alkoivat ihmetellä verkkaista menoa. Jotkut jopa pelkäsivät toiminnan lakkaavan kokonaan.
Uuden vastaavan etsintää hämmensi ja hidasti väärinymmärrys, että myös Lintula olisi jättäytymässä kuvioista.
– Mutta kun tuli selvyys, etten minä ole lähdössä, päätös saatiin aikaan melko nopeasti.
Lintula tarttui tehtävään, koska koki sen tärkeäksi.
– Haluan, että Teivon nuorisotoiminta pysyy ja että se saataisiin tasolle, jolla se oli aiemminkin. Olemme olleet edelläkävijöitä monessa asiassa, vuodesta 2009 ravinuorten askareissa mukana ollut Lintula sanoo.
Alkuvuoden mittaan homma on elpynyt hiljalleen. Kerhoja on saatu taas pyörimään, ja kesä on suunnitteilla.
Poniravit kerhon ydintä
Olennainen osa nuorisokerhon toimintaa on poniravit, jotka avaavat lapsille tien ravien maailmaan.
Harrastaja saa tutustua eläimeen, ohjastamiseen ja kisaamiseen. Touhu on pitkälti samanlaista kuin isojenkin ravureiden kanssa, mutta mittakaava on pieni niin eläimen ja kuskin koossa kuin kisojen määrässä mitattuna.
– Suurin ero hevosraveihin on, että poniraveissa ei pelata totoa ja että kyse ei ole ihan vakavanaamaisesta hommasta, Lintula hymyilee.
Ajokurssien ja ponin hoidon päälle harrastaja saa tilaisuuden osallistua kisoihin. Niitä järjestetään usein isojen ravien alussa, mutta monella radalla on poniraveja erikseenkin.
Ponien kanssa lapsen on hyvä ottaa ensituntumaa kaviojalkoihin.
– Monella on kynnys isoihin hevosiin.
Pienillä, A-kategorian poneilla saavat ajaa kymmenvuotiaat, ja 12-vuotiailla on lupa tarttua B-ponin ohjaksiin, kunhan on ensin suorittanut P-ajoluvan. A-poneilla saa ajaa 18-vuotiaaksi saakka, mutta B-harjapäillä sopii ajaa tuon ikävuoden jälkeenkin. Hevoskärryille saa hypätä 16-vuotiaana.
Aikuisten ravit eivät kuitenkaan yleensä siinnä selkeinä lapsen silmissä. Edetään askel kerrallaan.
– Ensimmäinen iso tavoite on poniajokortti.
Monella ponien parissa roihahtanut innostus kantaa luontevana jatkumona hevosten matkaan.
– On jo muutamia loistavia ponikuskeina aloittaneita hevoskuskeja, Lintula kertoo vielä melko tuoreen poniravitoiminnan hedelmistä.
Poniraviharrastajan ei kuitenkaan ole pakko tähdätä hevoskisoihin eikä edes ponikisoihin. Vain ajamaankin saa tulla. Kyse on silti ravikoulusta, eli perinteisiä ratsastustunteja ei ole tarjolla.
Ajaakseen poniraveja harrastajan ei tarvitse omistaa ravuria. Kursseilla ajetaan Ravinuorten hankkimilla lainaponeilla. Kisoihin harrastajan on haalittava harjapää itse, samoin P-ajoluvan ajokokeisiin, mutta ponin ei tarvitse olla harrastajan oma.
– Monesti ehkä kannattaakin olla hankkimatta heti omaa ponia. On helppo ja turvallinen ratkaisu tulla ensin kokeilemaan ajamista.
Ei ole pakko ravata
Nuorisokerho ei pyöri pelkästään ravien ympärillä.
– On retkiä, askartelukerhoja, leffailtoja ja kerhotoimintaa ravien aikaan, Lintula listaa.
Ponikerhossa voi jättää kyydit sikseen ja keskittyä tutustumaan poniin, sen käsittelyyn ja hoitoon.
– On varmasti niitäkin, joilla ei ole ajatuksenakaan nousta koskaan kärryille. Ketään ei velvoiteta sitoutumaan ravipuoleen, nuorisovastaava sanoo.
Lintula perustelee tekemisen monipuolisuutta sillä, että kyse on nuorisokerhosta, ei pelkästä ravikerhosta.
– Haluamme tarjota nuorille mielekästä tekemistä.
Monenmoinen puuha avaa oven hevosmaailmaan, joka on paljon muutakin kuin perinteistä ratsastusta tai raviajoa.
Läheisyyttä ja heppaintoa
Kerhon jäsenet eivät suinkaan tule vain raviperheistä.
– Melkein enemmän on niitä, joilla ei ole hevostaustaa, kuin niitä, joilla on.
Ravinuoriin hakeutujia yhdistääkin ennen kaikkea into.
– Into voi tulla vaikka tyhjästä. Eivät minunkaan vanhempani olleet varsinaisesti hevosihmisiä, Lintula sanoo.
Tyypillistä on, että heppainto tarttuu kavereilta tai vaikka sukulaisilta.
– Monella on käynyt niin päin, että vanhemmat, mummot ja vaarit ovat innostuneet hevosista lapsen harrastuksen myötä, Lintula hymyilee.
Tulokkaat saattavat olla kiinnostuneita hevosista ylipäätään, mutta useimmilla on intoa myös raveihin. Harva heppakärpäsen purema mutta raveja tuntematon näet edes tietää, että ravipuolellakin on harrastusmahdollisuuksia.
Silti ravitulevaisuus ei välttämättä ole kerhoon tulevan pääpontimena.
– Monelle on tärkeää, että pääsee hevosen kanssa kontaktiin. Ja samoin kuin jollekulle koirat ovat läheisiä, toisille läheisiä ovat hevoset. Rakkaus hevosiin ajaa lapset tänne.
Nuorisokerho tarjoaa siis kiintymyssuhteita eläimiin. Lisäksi syntyy ystävyyssuhteita toisiin harrastajiin.
Tietysti heppapuuhissa saa myös liikuntaa.
– Ehkä suurin juttu, jonka täällä oppii, on vastuun ottaminen. On huolehdittava eläimestä ja ajateltava sen parasta.
